Taas yksi lensi yli käenpesän

Seppo Oikkonen, blogisti, jonka ajattelun herkkyyttä ja tinkimättömyyttä olen aiemmin usein kiitellyt, joka usein aiheutti sydämentykytyksiä ja sellaista tajunnan virtauksen elävää tunnetta, ja joka auttoi näkemään lokerikon ulkopuolelle … antoiko hän periksi, hänkö sanoi ”… keskustelu olisi kaikin puolin turhaa”? – Melkein tekisi nyt mieli tarttua kuvaannollisesti tyynyyn, ja sanoa hänelle että kiitos kaikesta ja rest in peace

 

Eikös Stalinin aika ollut kamala. Silloin saattoivat toisinajattelivat yhtäkkiä vain kadota. Ihmiset oppivat varovaisiksi ja elivät pelossa … onneksi ei enää sellaista. 

No nykymaailmassa monen ihmisen paras (henkinen) elämä on verkossa, niin itsellänikin. Ja tämän sanon ollenkaan häpeilemättä: reaalimaailmassa nimittäin ei käydä yhtä syvällisiä keskusteluja kuin verkossa. Verkko on sosiaalisen olemassaolon täysimittainen todellisuus, ja on aina yhtä murheellinen tunne kun huomaa jonkun tutun blogistin tulleen yhtäkkiä mielivaltaisesti likvidoiduksi tästä todellisuudesta, jonkun epämääräisen valvojan toimesta. – Ennen asiat personoituivat, oli toivoa: joskus se yksi tyranni vielä kukistuu … mutta nyt ei siellä ylhäällä ole kuin se Järjen Systeemi, jota vastaan taisteleminen on määritelmällisesti hullua. Mielisairaalaan Stalinin aikanakin määrättiin.

Ja kaikkein murheellisinta on havaita henkinen lobotomia: kun pelon aiheuttama (itse)sensuuri on katkaissut esteettömän ja rehellisen ajattelun signaaliväylät. Itsesensuuri on omaehtoista mentaalisen elämänvoiman kahlitsemista. Pitäisi tietenkin vain nyökytellä: varovaisuus on hyvin perusteltua ja kaikin puolin järkevää. – Ja päällepäin Systeemi Aurinkoinen näyttää taas hymynaamaa – ”meillä on kaikki parhaalla mahdollisella tavalla”. 

Juu, en syytä ketään, olen vain pettynyt. – Mutta miten järkevyyttä korostavassa yhteiskunnassa joutuu päätymään siihen, että amputoitu ajattelu on järkevää? 

 

Yksi konkreettinen vääristymä ja pelon synnyttäjä joka tässä nimenomaisessa Alppila-tapauksessa ilmenee, on liiallinen yksilönoikeuksien korostus: ei saa kuulemma puhua asioista siinä pelossa, että yksityishenkilön tietoja paljastuu. – Mutta myös reaalimaailmassa pitäisi olla käytössä sama periaate kuin verkossa: jos tulee julkisuuteen (olkoon kyseessä vaikka koulun ruokala) arvostelemaan (tai jopa herjaamaan), ei voi enää itsekään nauttia anonymiteetin suojaa. Täydellinen yksilönsuoja estää mahdollisuuden tasapainoon: asioiden salassapito tarkoittaa, että vain systeemi tietää. Tässä pelissä ei pärjätä sivistyneistön tarjoamilla aseilla

Jotta ylilyöntejä voitaisiin välttää, pitäisi etukäteen ajatella lainsäädännon aiheuttamia dynaamisia efektejä. Täytyy ymmärtää elämää, elämänvoiman virtausta, ja siihen liittyen monimutkaisten systeemien dynamiikkaa. Elän edelleen toivossa, että Perussuomalaiset ymmärtäisivät lunastaa historiallisen lupauksensa: viherfeminismiä on vastustettava vaikka kuinka leimautuisi sivistymättömäksi sovinistiksi. Persuille on käytännössä myönnetty moraalinen oikeus karata sivistyneistön konstruoimasta hullujenhuoneesta. Perussuomalaisten vaisto on oikea, mutta he tarvitsisivat sen tueksi vahvaa ajattelua; kansallisfilosofista kestävän ajattelun runkoa olisi tarjolla itse asiassa useammassakin suunnassa. 

 

Nyt ”lobo-Oikkonen” siis höpöttää itsekseen, antamatta sijaa kommentoinnille. Siellä hänen tekstinsä on nyt vain yksi yhteenkytkettyjen sanojen totuus muiden vastaavien joukossa, ilman että on mahdollisuutta testata sen vapausasteita ja joustoja, eli subjektiivista totuudellisuutta. Ei tarvita lisää totuusvaihtoehtoja, tarvitaan todellisuuskosketusta, siis relevanssia ja kytkeytymistä, ja sitä saadaan vain yhteisöllisessä ”pommituksessa”, esitettyjen väitteiden sovittuessa keskustelussa erilaisiin maailmanmalleihin, wittgensteiniläisten ”nuolten” haarukoidessa ”maalitaulua”. Responssi ja siihen reagoiminen on avainasemassa haettaessa dynaamisia tasapainoja käsitekiinteyden alla. Parhaimmillaan verkkokommentit (”vastavoimien nuolet”) ovat aiemmin olleet varsin osuvia. 

Juuri hänen blogissaan olen ollut huomaavinani, että verkkokeskustelussa on mahdollista saavuttaa morfinen resonanssi, ajatusmaailmojen intersubjektiivinen harmonia. Verkko nimittäin mahdollistaa ihmisten välisten morfisten kenttien simuloinnin: sidokset paikkaan ovat poissa, ja sidos aikaan on lieventynyt. On mahdollista nähdä, millaisen ”kumahduksen” rakenteissa impulssi aiheuttaa, millaiseen muotoon ”morfiset aaltofunktiot” romahtavat. Onko tämä nyt hänen mukanaan ikuisesti menetetty?

 

Nämä nyt ovat vain minun fiiliksiäni, suruni keskellä. – Heitänkö lavuaarin ikkunaan.

heikkihyotyniemi

Heikki, versio 2: Suvaitsevampi, viisaampi ... ainakin vähän vanhempi ja paljon reikäpäisempi. Niin on vaatteet kuin aatteetkin: sinisiä, ja löysiä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu