Monikulttuurin koelaboratorio?

Viime viikolla televisiossa näytettiin jotakin wannebe-muotikurua, uutta menestyksentekijää Suomelle. Hänen suunnittelemissaan vaatteissa oli käytetty ruohoa ja mitä kaikkea kariketta … ja niin ollen ”näitä vaatteita ei voi pestä”. 

 

Aalto-yliopisto perustettiin 2010 sulauttamalla yhteen Teknillinen korkeakoulu, Helsingin kauppakorkeakoulu ja Taideteollinen korkeakoulu. Tiedossa oli synergiaa ja ylhäältämääritelty suuri tulevaisuus, kukapa tällaista vissiota voisi vastustaa! – No minä kuitenkin vetäydyin takavasemmalle kun aavistin tsunamin tulevan. 

Nimittäin. Ikävä kyllä näissä oppilaitoksissa kulttuurit olivat hyvin erilaiset. Tämä kulttuurien ero voidaan ehkä kiteyttää yhteen asiaan: laadun käsitteeseen.

  • TKK. Robert M. Pirsig julkaisi aikanaan (70-luvulla) kulttimaineen saaneen kirjansa ”Zen ja moottoripyörän kunnossapito”. Siinä hän nostaa laadun jonkinlaiseen myyttiseen arvoon; voidaan tulkita, että hän määrittelee kehykset ”tekniselle vitalismille”. Laatu on insinöörieetoksen ydin: tavoitteena insinöörityössä on tehon (teknisen ”elämänvoiman”) virtaus mekanismien (fyysisten rajoitteiden) läpi mahdollisimman häviöttömästi. Kyseessä on loputon kehitysprosessi kohti maksimaalista virtauksen vapautta, insinööri ei ole koskaan tyytyväinen ennen kuin ymmärrys on täydellinen ja sitä on sovellettu säätörakenteissa.
  • HKKK. Kaupallisella alalla asennoituminen laatuun on sen sijaan … hmm, hyvin pragmaattista. Osaaminen on verbaliikkaa. Kun tiedetään, että ostajat arvostavat laatua, halvin tapa saada sitä aikaan on määritellä laatu uudelleen. Laatu onkin vain sitä mitä asiakas osaa tuotteelta vaatia, ei mitään turhaa. Tällainen käsitteillä pelaaminen kertoo aivan omanlaisestaan ajattelusta: todellisuus on vain sanoja jotka määritellään toisilla sanoilla, kuolemanjäykkää käsiterealismia ilman kytkentää todellisuuteen, relevantteihin attraktoreihin.
  • TaiK. Taiteellisella alalla ideaalina tuntuu olevan luovuus ja rajaton vapaus, millään entisellä ei ole mitään merkitystä, kaikki olemassa olevat mallit on hylättävä. Esimerkiksi se laatu, tai vaikkapa käytettävyyden vaatimus, on vain halveksittava kiusa ja milteipä kunnia-asiaksi otetaan kai tällaisten rajoitteiden huomiotta jättäminen.

Osoittautuu, että laadun käsite virittää perustavanlaatuisen rakenteen ajattelun maailmassa – vapausasteen jäykistyneestä rakenteesta hahmottomaan kaaokseen. Vähän jinin ja jangin mielessä, se hyvä, tai nyt ehkä elämä, on jonkinlainen epävarmuuden kutkuttava tila jossakin siinä ääripisteiden välissä, kompromissi jähmettyneen apatian ja ääri-individualistisen anarkian välillä. Insinöörityössä haetaan vapauksia mutta kunnioitetaan rajoitteita; haasteena on hyväksyä rajoitteet mutta saada ne kierretyksi nahdollisimman taitavasti. 

 

Kasvaminen omaan kulttuuriin on hyvin herkkä prosessi. Se edellyttää, ettei ”morfisia kenttiä” romauteta ennen kuin rakenteet ovat riittävän tukevia. Esimerkiksi insinööriajattelun outoja ideaaleja ei vieraasta kulttuurista tulevalle voi puolustaa. – Mutta kuitenkin: tällaisella insinöörieetoksella Suomi on aikanaan hyvän kansainvälisen maineensa ansainnut. 

Kärjistäen sanottuna, insinöörejä pidetään mölleinä friikkeinä: kauppislaiset pitävät heitä hölmöinä friikkeinä ja taikkilaiset pitävät heitä sivistymättöminä friikkeinä. Rehellisyyttä, vilpittömyyttä, pyrkimystä reiluuteen naureskellaan selän takana: vain teekkarit jakoivat omastaan, kylterit säätiöivät oman omaisuutensa vain omaan käyttöönsä (ja taiteilijoilla nyt omaisuutta ole koskaan ollutkaan). Tai kun tiedettiin, että TKK:n turvottaminen hötöllä tulee pudottamaan sijoituksia kaikissa rankingeissa, annettiin ymmärtää, että vastaan ei saa sanoa, koska monikulttuuri. No rahaakin luvattiin – mutta senhän tietää, että vain p*ska valuu pohjalle asti. 

 

Tiedän olevani luuseri: kun rahan kriteerit on hyväksytty, kaikki puhe redusoitumattomista arvoista – tai vaikka hahmottomasta elämänvoimasta – on lähtökohtaisesti absurdia.

heikkihyotyniemi

Heikki, versio 2: Suvaitsevampi, viisaampi ... ainakin vähän vanhempi ja paljon reikäpäisempi. Niin on vaatteet kuin aatteetkin: sinisiä, ja löysiä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu