Monikulttuurin koelaboratorio?
Viime viikolla televisiossa näytettiin jotakin wannebe-muotikurua, uutta menestyksentekijää Suomelle. Hänen suunnittelemissaan vaatteissa oli käytetty ruohoa ja mitä kaikkea kariketta … ja niin ollen ”näitä vaatteita ei voi pestä”.
Aalto-yliopisto perustettiin 2010 sulauttamalla yhteen Teknillinen korkeakoulu, Helsingin kauppakorkeakoulu ja Taideteollinen korkeakoulu. Tiedossa oli synergiaa ja ylhäältämääritelty suuri tulevaisuus, kukapa tällaista vissiota voisi vastustaa! – No minä kuitenkin vetäydyin takavasemmalle kun aavistin tsunamin tulevan.
Nimittäin. Ikävä kyllä näissä oppilaitoksissa kulttuurit olivat hyvin erilaiset. Tämä kulttuurien ero voidaan ehkä kiteyttää yhteen asiaan: laadun käsitteeseen.
- TKK. Robert M. Pirsig julkaisi aikanaan (70-luvulla) kulttimaineen saaneen kirjansa ”Zen ja moottoripyörän kunnossapito”. Siinä hän nostaa laadun jonkinlaiseen myyttiseen arvoon; voidaan tulkita, että hän määrittelee kehykset ”tekniselle vitalismille”. Laatu on insinöörieetoksen ydin: tavoitteena insinöörityössä on tehon (teknisen ”elämänvoiman”) virtaus mekanismien (fyysisten rajoitteiden) läpi mahdollisimman häviöttömästi. Kyseessä on loputon kehitysprosessi kohti maksimaalista virtauksen vapautta, insinööri ei ole koskaan tyytyväinen ennen kuin ymmärrys on täydellinen ja sitä on sovellettu säätörakenteissa.
- HKKK. Kaupallisella alalla asennoituminen laatuun on sen sijaan … hmm, hyvin pragmaattista. Osaaminen on verbaliikkaa. Kun tiedetään, että ostajat arvostavat laatua, halvin tapa saada sitä aikaan on määritellä laatu uudelleen. Laatu onkin vain sitä mitä asiakas osaa tuotteelta vaatia, ei mitään turhaa. Tällainen käsitteillä pelaaminen kertoo aivan omanlaisestaan ajattelusta: todellisuus on vain sanoja jotka määritellään toisilla sanoilla, kuolemanjäykkää käsiterealismia ilman kytkentää todellisuuteen, relevantteihin attraktoreihin.
- TaiK. Taiteellisella alalla ideaalina tuntuu olevan luovuus ja rajaton vapaus, millään entisellä ei ole mitään merkitystä, kaikki olemassa olevat mallit on hylättävä. Esimerkiksi se laatu, tai vaikkapa käytettävyyden vaatimus, on vain halveksittava kiusa ja milteipä kunnia-asiaksi otetaan kai tällaisten rajoitteiden huomiotta jättäminen.
Osoittautuu, että laadun käsite virittää perustavanlaatuisen rakenteen ajattelun maailmassa – vapausasteen jäykistyneestä rakenteesta hahmottomaan kaaokseen. Vähän jinin ja jangin mielessä, se hyvä, tai nyt ehkä elämä, on jonkinlainen epävarmuuden kutkuttava tila jossakin siinä ääripisteiden välissä, kompromissi jähmettyneen apatian ja ääri-individualistisen anarkian välillä. Insinöörityössä haetaan vapauksia mutta kunnioitetaan rajoitteita; haasteena on hyväksyä rajoitteet mutta saada ne kierretyksi nahdollisimman taitavasti.
Kasvaminen omaan kulttuuriin on hyvin herkkä prosessi. Se edellyttää, ettei ”morfisia kenttiä” romauteta ennen kuin rakenteet ovat riittävän tukevia. Esimerkiksi insinööriajattelun outoja ideaaleja ei vieraasta kulttuurista tulevalle voi puolustaa. – Mutta kuitenkin: tällaisella insinöörieetoksella Suomi on aikanaan hyvän kansainvälisen maineensa ansainnut.
Kärjistäen sanottuna, insinöörejä pidetään mölleinä friikkeinä: kauppislaiset pitävät heitä hölmöinä friikkeinä ja taikkilaiset pitävät heitä sivistymättöminä friikkeinä. Rehellisyyttä, vilpittömyyttä, pyrkimystä reiluuteen naureskellaan selän takana: vain teekkarit jakoivat omastaan, kylterit säätiöivät oman omaisuutensa vain omaan käyttöönsä (ja taiteilijoilla nyt omaisuutta ole koskaan ollutkaan). Tai kun tiedettiin, että TKK:n turvottaminen hötöllä tulee pudottamaan sijoituksia kaikissa rankingeissa, annettiin ymmärtää, että vastaan ei saa sanoa, koska monikulttuuri. No rahaakin luvattiin – mutta senhän tietää, että vain p*ska valuu pohjalle asti.
Tiedän olevani luuseri: kun rahan kriteerit on hyväksytty, kaikki puhe redusoitumattomista arvoista – tai vaikka hahmottomasta elämänvoimasta – on lähtökohtaisesti absurdia.
No laatu on aina kaikkien huulilla. Analoginen kuva syrjättää digitaalisen koska analoginen ei enää ole kaikkien ulottuvilla. Muoti- ja taidemaailmassa on aina jako amatööreihin ja ammattilaisiin. Juuri nyt käsityön yhdistäminen digitaaliseen on ”ammattilaisuuden” merkki. Tämä muotisuunnittelija oli keskellä trendejä. Sellaista se vaan on. Muoti on aina olemassa.
Neukuissa kyllä yrittivät pitää länsimuodin rautaesiripun takan piilossa. Sitäkö haikailet, eristäytymistä kaupallisesta, pinnallisesta lännestä?
monikulttuurin kanssa tällä muotisuunnittelijalla kai nollan verran tekemistä.
Ilmoita asiaton viesti
”… monikulttuurin kanssa tällä muotisuunnittelijalla kai nollan verran tekemistä”
Hmm … oletko tosissasi? – Tässähän ”kulttuuri” tarkoittaa vain persoonan kasvualustaa.
Ilmoita asiaton viesti
Niin ja tämän ihmisen (hieman jäykkäilmeisen) kasvualusta vaikutti täysin normaalilta.
Nyt leimaat suunnittelijatytön monikulttuurin ilmentymäksi ihan lonkalta koska et kai tykkää hänestä tai kadehdit häntä tai….no selitä ettei tartte miettiä noin ennakkoluuloisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Kadehdin sellaista joka kutoo vaatteita ruohosta?
Ilmoita asiaton viesti
No kutominen ruohosta olisi aika perinteistä vertaa pellavakuidut yms.
Sä et tainnutkaan kuunnella sitä haastattelua vaan reagoit johonkin muuhun.
Näyttikö vaatteet sinusta jotenkin hatarilta?
Jotenkin se että et viitsinyt perehtyä (edes kuunnella) tekstiiliteknologisiin ratkaisuihin vie pohjan sun inssipuheiltas tähän liittyen.
Ilmoita asiaton viesti
Tiedän että olen jo hävinnyt tämän väittelyn, kunhan jurnutan.
Ilmoita asiaton viesti
Ei kai me mistään kilpailla. Mua kiinnostaa sun ajattelusi ja suhtaudun siihen vähän paranoidisesti. Sitten sohin vähän jos sillä tavalla selviäisi enemmän.
Mä näen kansallismielisen teorian rakentelun sekä kiehtovana että uhkana. Luen juuri Celineä ja tähän asti (alussa) olen rajusti myyty.
Tietysti epäilin myös että inhoat muotoilijatyttöä koska se on nainen. Sille ei mitään voi että sellaisiakin tuulia puhaltaa ja paljon.
Ilmoita asiaton viesti
Insinöörille (mielestäni) ykkösprioriteetti on funktionaalisuus, toimivuus. – Miten (käsittelemättömästä?) ruohosta voi tehdä mitään … kun ei se saa kastua, ei kuivua, ei se kestä rasitusta ja se värjää? – Okei, performanssit erikseen, mutta jos tällaisia (varmasti huippukalliita) kertakäyttövitsejä yritetään kaupata vaatteina, Aalto-yliopiston huipputuotteina … siinä menee ”suomalaisen laatutyön” maine hyvin nopeasti muiltakin.
– Mikä on tuo ”Celine” josta puhut?
Ilmoita asiaton viesti
Funktionaalisuus on myös kaunista, esim vanhat käyttöesineet. Minullakin särähti korviin se ruoho ja sahanpuru mutta kun näki vaatteet ne eivät näyttäneet siltä kuin päiväkotilapset olisivat liimanneet ruohoa paperille.
Celinestä taitaa olla seuraavalla kommentaattorilla enemmän tietoa. Minä olen napannut sivukorvalla että häntä (Hamsunin tapaan) on pidetty epäilyttävänä natsisympatioiden takia ja että hän juuri nyt on kirjallisten ansioiden takia kovasti huudossa. (Enkä yhtään ihmettele)
Ilmoita asiaton viesti
”” Sitten sohin vähän jos sillä tavalla selviäisi enemmän.
Mä näen kansallismielisen teorian rakentelun sekä kiehtovana että uhkana. Luen juuri Celineä ja tähän asti (alussa) olen rajusti myyty. ””
Onpas projektiivisia lauseita. Enemmän saattaisi selvitä psykoanalyysilla. Celinen kirjassa — jos se nyt on ”Niin kauas kuin yötä riittää” — herran sielua repivät homoseksuaaliset yllykkeet, ja koko todellisuus tosiaankin siinä sohitaan, revitään ja raiskataan. Se on esimerkiksi äärimmäisen kaukana tuosta tässä puheenaolleesta Pirsigin teoksesta, jossa terveelläkin sielulla on mahdollisuus empatiaan ja sympatiaan, ja elämänkriisi otetaan käsittelyyn niin että jotain oikeasti selviää.
Ilmoita asiaton viesti
No psykoanalyysillä selviäisi varmaan monelle yhtä ja toista.
Celine on tuossa kirjan alussa aivan loistava ja jos jotain niin sodanvastainen. Siinä kuvataan nuorta miestä joka ajautuu ajattelemattomuuttaan sotaan ja se kyllä herättää empatiaa sen lisäksi että on kerrassaan huikeata kerrontaa.
Pirsig tuli luettua silloin joskus ja kaipaa varmaan uutta vilkaisua.
Ilmoita asiaton viesti
Pitkästä aikaa järeämpää asiaa US Puheenvuorossa eikä vain päiväkohtaista hölöhölöä.
Lukiessa tuli mieleen Tutkaksen seminaari 23.4.2013 ”Miten varmistamme perustutkimuksen perustan”. Seminaarissa esitelmöi myös (entisen) TKK:n professori Raimo Sepponen. Ymmärsin hänen olevan varsin tuomitseva viimeaikaista yliopisto-ja tiedepolitiikkaa kohtaan. Hän ja kumppaninsa Otaniemessä kokevat että (entinen) TKK on lähestulkoon tuhoutunut. Sepponen teki jaottelun ”puhdas perustutkimus – käyttöinspiroitunut perustutkimus – puhdas soveltava tutkimus”. TKK asemoitui keskimmäiseen. Mutta nyt se on hukkautunut, noutaja tulee, viikate heiluu, näin Sepponen puhui. Näin käy Suomelle, kiinalaiset ja venäläiset tulevat. Onko tämä uskottava strategia, Sepponen kysyi?
Aalto-yliopistossa pelataan nykyään vain pelejä. Pelieuforiasta tulee mieleen it-kuplaa edeltänyt aika. Humpuuki potenssiin kolme.
Ilmoita asiaton viesti
Niin. Ennen kunnia-asiana oli vakuuttaa teollisuustaho ideoiden toimivuudesta, Tekesistä sai tämän jälkeen rahoitusta. Nyt kuitenkin ainoa arvostettava (pisteitä kerryttävä!) tutkimus on Suomen Akatemian tai EU:n rahoittamaa (kun Tekeskin on nostanut rahoittamiensa hankkeiden ”kunnianhimoisuustasoa”).
Olen ennenkin kuullut edustavani muutosvastarintaa … mutta tosiasia on tämä: jo se Bolognan-prosessi (eurooppalaisten tutkintojen yhtenäistäminen) toi tutkintoon niin paljon höttöä, että kovat menetelmäopinnot oli (omassa pääaineessani) koottava jatkotutkinnon puolelle! Mutta kun toisaalla pääsi helpommalla, alkoi inflaatio laukata …
Henkilökohtainen epätoivon hetki (sellainen mieleenpainuva syvä kokemus) oli itselläni kun yritin kertoa bioinformaatioteknologian opiskelijoille kybernetiikasta … kun kukaan (kolmos-nelos -kurssilaisista) ei tiennyt mikä on ominaisvektori.
Ilmoita asiaton viesti
Jos Pirsigin ymmärsin oikein, kysymys laadusta laajenee kysymykseksi arvoista, ja ratkaisun ounastellaan sijoittuvan samaan suuntaan jonne Wittgenstein sen ”Tractatuksessa” jätti — jokin vain ilmenee, on siis mystistä, vaikka se on todellista. Järjen hallinta — insinööriajattelu — ei siis ratkaise ongelmaa, päinvastoin, kirjassa järki häviää taistelun, toistaa tappionsa toisessakin sukupolvessa.
Se oli niin traaginen kirja, että lukijan kannattaa loppua kohden varustautua nenäliinoilla. Lopun ahdistus on sietämättömintä mitä ihmiselämässä voi olla. Jos joku lukee sen liikuttumatta, onneksi olkoon, hän ei ole ymmärtänyt kirjasta mitään tai on psykopaatti.
Insinööriajattelun haaste on reaalitodellisuuden hallinnan haaste. Insinööri tietää että optimaalinen välys on tietynsuuruisessa olosuhteiden vaihtelussa niin-ja-niin paljon, ei enempää ei vähempää. Wittgenstein oli, varsinkin myöhäisfilosofian osalta, insinööriajattelija. Kauppatieteilijä ei ymmärrä mitään sellaisesta. Vaikka osakkeiden pörssinoteeraus vaihtelisi, voitto on reaalitodellisuudesta irrotettu ja tiedollisesti valmiiksi optimoitu käsite. Voitolla ei ole laatutekijöitä, niin sanoaksemme.
Kuvataiteilijoille taitaa olla se ja sama kenen nurkissa he pyörivät. He ovat eksyksissä joka tapauksessa. Elokuvataiteen pakkonaittaminen tekniikan ja kaupan maailmojen kanssa kertoo vain siitä totaalisesta toivottomuudesta joka sitä alaa Suomessa on aina vaivannut ja vaivaa yhä. Sillä alalla me emme näillä nykyisillä koneistoilla tulla koskaan nousemaan Pekkaa ja Pätkää paremmiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Luin sen Pirsigini hirrvittävän kauan sitten … ja tällaisessa muodossa se on lähtenyt mielessäni elämään!
”Insinööriajattelun haaste on reaalitodellisuuden hallinnan haaste”
Emme ehkä ole kaukana toisistamme kuitenkaan … mitäpä nimittäin sanot, jos ”reaalitodellisuus” onkin kompleksisten (elävien) järjestelmien kokonaisuus.
Ilmoita asiaton viesti
””… jos ”reaalitodellisuus” onkin kompleksisten (elävien) järjestelmien kokonaisuus. ””
Tai — jos haluamme säilyttää käsite-eron elollisen ja ei-elollisen aineen välillä — mcluhanilaisittain: ”Reaalitodellisuus on elävien järjestelmien ulottuvuus tai jatke.”
Materialismi ja spiritualismi ovat kartesiolaisen jäsennyksen maailmassa filosofinen ongelma, johon mm. isä Teilhard ja Sheldrake ovat kehittäneet omat ratkaisunsa. ”Vitalismi” olkoon niin laajatulkintainen käsite, että se peittäköön nämä molemmat.
Itse asiassa käsitteet — ja koko opillinen ajattelu — voidaan ehkä heittää pois sen jälkeen kun elämänyhteys on tavoitettu. Tai ei — myös jäljestätulijat tarvitsevat tikapuita.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä tosiaan liioittelen vitalismin korostamisessa :o)
Ilmoita asiaton viesti
Ei vitalismin korostamisessa tässä yhteydessä ole mitään vikaa, ei kannata kantaa huonoa omaatuntoa. Samalla tavalla voidaan spiritualismi ja materialismi (tai mikä tahansa muu katseluismi) näkökulmina valita idean esittelyyn halutussa valossa.
Mun mielestä vitalismi insinööriyhteydessä tuottaa raikkaan tuulahduksen jo pelkästään tähän laadun käsitteen avaamiseen.
Kiitos raikkaudesta.
Ilmoita asiaton viesti
Sanos muuta … vastakohtien tuomaa raikkautta, vähän kuin hapanimelässä kastikkeessa! – Mutta mitä enemmän tällaisia asioita mietin, sitä paremmin jonkinlainen vitalismi tuntuu avaavan erilaisia ajatusluutumia … prosessifilosofinen värinä täristää asiat uuteen asentoon, ellei nyt ihan mukaan tajunnanvirtaan.
Ilmoita asiaton viesti
Tässä tyhjänpäiväisessä blogikirjoituksessa on onnistuttu yhdistämään sekä paheksumaan muotisuunnittelu ja monikulttuurisuus.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt täytyy sanoa … ilmeisesti ”kulttuuriset taustamme” ovat varsin erilaiset?
Ilmoita asiaton viesti
Petri, jos ymmärsit tästä blogikirjoituksesta tuon verran, en ole varma kannattaako sinun esittää tuomioita sen arvosta.
Ilmoita asiaton viesti
Monikulttuurisuuteen kuuluu – tahtomattaan – etnografinen perspektiivi; johtunee mamujen pääsääntöisistä lähtömaista.
Toisaalta, R.Pirsig ei varmaankaan pukeutunut heinätakkiin kaahaillessaan Peltihondalla Kalliovuorilla.
Mutta Ötsi pukeutui, Alpeilla, tosin siitä on jo lähes neljätuhatta vuotta. Piikivinuolenterä lavassaan, väsyneenä ja nälkäisenä hän sitten hyytyi Alpeille. Heinätakin lämmönpitävyys ei vetänyt vertoja, insinööritaiteen sovellukselle: Thinsulatepalttoolle. Mies jäätyi hengiltä.
Ilmoita asiaton viesti
Monikulttuurisuudella ei kai tässä viitattu varsinaisesti etnoon. Vaikka pelästyneitä etnostelijoita jo pari ehti keskusteluun heittäytyäkin.
Mun mielestä vitaalinen käsitteen määrittely on kauhean kivaa. Siinä voi jännityksellä sitten seurata tai pudota, vakavissaan tai tosissaan. Sinänsä analogia yhteiskunnan ja Aalto-opiston monikulttuurisesta elämästä on kuvaava. Sekoitamme luonnollisesti muodostuneen kulttuurisen yksikön jonkin keinotekoisen monikulttuurisuusrakenteen alle. Mitkä ovat ne synergiset edut, jotka tällä saavutetaan. Hyvä kysymys.
Tämä sama analogiahan on jossakin määrin sovellettavissa Sotku-uudistukseen, jossa yhteiskunnallisen vitaalisuuden lainalaisuuksien ehdoilla syntyneet kunnalliset palveluntuottajat yhdistetään perustuslain ylikävelymenettelyllä monikulttuuriseksi mössöksi, jossa illusionääristen määrittelyjen perusteella monet kunnat joutuvat kuntayhtymään, jossa voi olla kuntia kokonaan eri suunnalta, kuin mihin luonnollinen kulttuurinen tausta on kunnan aikaisemmin liittänyt.
Meni nyt ehkä vähän ohi, mutta onneksi tämä kirjoitus on sen verran vitaalisen tajunnanvirtainen, että katsoin oikeudekseni vähän rönsytä.
Tällaista luovaa insinöörinäkökulmaa on terapeuttista nauttia yleisen järkikadon keskellä.
Ilmoita asiaton viesti
Mahtavaa hersyttelyä!
Ilmoita asiaton viesti
Erittäin tärkeä kirjoitus! Kuuden sigman laatu, hyvä brändi ja luova hullu toimitusjohtajana on aika haastava yhtälö, mutta ei kuitenkaan mahdoton.
Ilmoita asiaton viesti
Steve Jobs?
Ilmoita asiaton viesti
Taisi Stevelläkin olla prioriteetit. Kuusi sigmaa sai mennä, jos haittasi muita tavoitteita.
Ilmoita asiaton viesti
Taidan vain todeta,että jokainen meistä on enemmän tai vähemmän luuseri, joten.. jatka ihmeessä näitä juttujasi,kun hyvin menee!
Ilmoita asiaton viesti
Silloin kun TKK oli vielä TKK ja siellä oli arkkitehtiosasto, arkkitehtiopiskelijat pitivät tiemmä itseään vähän parempina verrattuna insinööriopiskelijoihin. Kaverin kertomaa.
Että näin se meni jo ennen. Synergian sillat jäi rakentamatta?
Ilmoita asiaton viesti
Pitipä lukea teksti useampaankin kertaan. Koska mielestäni olet ainakin osittain väärässä vaikka argumentointisi voi olla osittain oikeaakin. Analogian erilaisista lähtökohdista yhdistetyn korkeakoulun ja monikulttuurisuuden välillä voi hyväksyäkin. Mutta siitä samasta analogiasta näkyy myös se näkökulma, mikä aiheuttaa monikulttuurisuuden epäonnistumisen.
Voi olla, että katson itsekin asiaa asenteellisesti. Sattuuhan suvussani olemaan jopa yksi suhteellisen hyvin menestynyt muotisuunnittelijakin. Eikä hän taatusti ole unohtanut laatua, vaikka kykenee kyllä tekemään poikkeuksellisiakin töitä.
Tunnen myös Aalto-yliopiston opiskelijan, joka tekee pelkkää laatua. Vaikka opiskeleekin muotisuunnittelua. Minulla on myös henkilökohtainen projekti hänen kanssaan. Kaavoitus on oleellinen osa teollista vaatetuotantoa. Kaunis laskostuminen onnistuu parhaiten, jos kangas on leikattu oikein. Ja hän haluaa, että opetan hänet ymmärtämään sen trigonometrian, millä periaatteessa asian voi laskea. Siis ei pelkästään laskemaan vaan myös ymmärtämään.
Huotari iski tuossa pöytään kortin, että arkkitehtiopiskelijat olisivat mielestään parempia kuin muut. Itse muistan asian kyllä juuri päinvastoin. Arkkitehtiopiskelijathan olivat niitä, jotka eivät edes osanneet matematiikkaa, piirsivät vain. Arkkitehti piirtää jotain sellaista, josta insinööri näkee heti, että sitä ei voi toteuttaa. Joten pikemminkin 90% TKK:n opiskelijoista piti heitä huonompina.
Itse järjestin tuossa 90-luvun puolivälissä arkkitehtiopiskelijalle piirustuspöydän piirustuskojeineen. Yrityksessä, jossa tuolloin olin, siirryttiin tietokoneavusteiseen suunnitteluun, joten suurin osa yrityksen piirustuspöydistä oli lähdössä kaatopaikalle. Onneksi pelastin yhden hyvään tarkoitukseen henkilölle, jolla ei olisi sellaiseen ollut varaa. Olisi pitänyt pelastaa useampiakin. Siellä se hänellä on edelleen kotonaan.
Eikä taaskaan nuorta miestä voi moittia ainakaan laatutietoisuuden puutteesta. Hän olisi saanut parikin työpaikkaa valmistaloja suunnittelevissa yrityksissä. Mutta hän ei halua tehdä sellaista. Hänen mielestään taloa ei tehdä niin, että ensin valitaan talo ja sitten se kannetaan tontille. Hän lähtee siitä, että talo piirretään tontin ehdoilla. Mutta suurimmalle osalle ihmisistä varmaan 500 euroa on jo liian paljon arkkitehtisuunnittelusta. Kuka nyt arkkitehtia talon suunnitteluun tarvitsee.
Oman talonsa hän on rakentanut perustuksista harjalle saakka itse. Pitkästä. Koska voidakseen suunnitella toimivaa ja rakennettavaa, hän halusi tietää, mitä rakentaminen on.
En tunne Satu Maarasta. Mutta noista kuvista päätellen hän osaa suunnitella. Ja hänellä on luovuutta. Joten hänellä on perusedellytykset tehdä myös hyvää teollista vaatesuunnittelua. Tarvitaanhan siihen paljon muutakin. Voihan olla, että hän on kiinnostunut vain omasta menestyksestään. Mutta voi olla, että hän on kiinnostunut tekemään suomalaista työtä. Jos rintamalinjat menevät niin, että osa hehkuttaa hänen erinomaisuuttaan ja samanaikaisesti toinen puoli halveksii hänen osaamistaan ja ammattiaan, hän jossain vaiheessa lähtee muualle. Sitä varmemmin, mitä parempi hän on.
Vaateteollisuus ei kannata Suomessa. Sen sijaan suomalainen voi kyllä vielä suunnitella. Jos täällä meillä olisi maailmanlaajuisesti nimekkäitä suunnittelijoita, joku osa tuotannosta voisi ehkä vielä ollakin täällä. Onhan meillä tuossa heti naapurissa maa, josta löytyy ostovoimaista porukkaa. Venäläinen nainen haluaa kaiken lisäksi näyttää kauniilta. Ja venäläinen mies haluaa näyttää, että hänellä on varaa pitää naisensa kauniina. Ja jotenkin olen mielestäni huomannut, että vaatteissakin sekä työn laatu että ulkonäkö korreloivat hinnan kanssa. Henkkamaukasta harvoin tehtäneen loisto-ostoksia.
Joten se asenne, että Aalto yliopisto tulee epäonnistumaan monikulttuurisuudessaan, pitää taatusti huolen, että näin tulee käymäänkin. Jos asenteet insinöörien, ekonomien ja taiteellisten muotoilijoiden välillä pidetään juuri sinä, mitä ne ovat, ja vielä vahvistetaan niitä asenteita, niin varmasti juuri niin tulee käymään. Jos taas lähdetään siitä, että kunnioitetaan jokaisen omia vahvuuksia ja tarjotaan omia ajatuksia toisten käyttöön asettamatta niitä paremmuuusjärjestykseen, niin se yhteinen sävel voi löytyäkin.
Se koherenssi ja morfisten kenttien kytkeytyminen onnistuu paljon paremmin, jos sille annetaan mahdollisuus. Sama voi päteä korkeakoulun lisäksi muuhunkin monikulttuurisuuteen. Kun se oikein ymmärretään.
Tulipas taas pitkä teksti. Enformaatioteoria on nyt luettu ensimmäisen kerran huolella läpi. Repeat until properly connected.
Ilmoita asiaton viesti
No ensinnäkin … eihän mihinkään tekstiin mahdu totuus. Ehkä kuitenkin sellainen projektio relevanssista joka hetkellisesti saa tajunnanvirran kuohahtamaan?
Eikähän tarkoitus ole Aalto-yliopistoa kaikesta syyttää: sekinhän on vain ilmenemismuoto yleisemmästä ongelmasta. Ongelmasta, joka erityisen katkerasti tulee näkyväksi tällaisessa insinööriympäristössä.
Nykyajattelussa kaikki hyvä (tai siis KAIKKI) tulee ylhäältä, tässä tapauksessa jonkun asiantuntijan määrittelemästä totuudesta. Joka totuus Aallossa nyt on se, että synergia on hyvä. Tai sitten tämä totuus, että tutkimustyötä pitää koordinoida (jolloin rahoitus ohjataan huippuyksiköihin, jolloin vaikkapa enformaatioteoria ei saa penniäkään). – Mutta kaikki hyvä (esimerkiksi se insinööriosaaminen, ja kenttien koherenssi) rakentuu alhaalta, vaistosta alkaen!
”… että arkkitehtiopiskelijat olisivat mielestään parempia kuin muut. Itse muistan asian kyllä juuri päinvastoin. Arkkitehtiopiskelijathan olivat niitä, jotka eivät edes osanneet matematiikkaa, piirsivät vain. Arkkitehti piirtää jotain sellaista, josta insinööri näkee heti, että sitä ei voi toteuttaa. Joten pikemminkin 90% TKK:n opiskelijoista piti heitä huonompina”
Kyllä ne vain pitävät itseään parempina. Tämä onkin hyvä esimerkki siitä kuinka se on juuri tyhmänylpeys ja tyhmyys jotka korreloivat. Ja kuinka omaa rajoittuneisuuttaan on mahdoton nähdä jos siihen on päässyt kasvamaan kiinni.
Muistanet kuinka kävin sinulta kysymässä silloin aikanaan LaTeXin käyttöä: sinä hioit sitä työkalua taituruuteen asti, ja arvostin sinua siitä. Tämä on insinööriajattelua, pohjalta asti ymmärtämisen eetosta. – Kun taas arkkitehdit ottavat esimerkiksi ne tietokonetyökalunsa nyt annettuina ja ovat niiden armoilla … surullista, kuinka (suomalaisesta) nykyarkkitehtuurista näkyy, millaisia toiminnallisuuksia niissä tietokonetyökaluissa on valmiina tarjolla: pintoja näköjään voidaan helposti leikata toisilla tasoilla! Esimerkkinä tästä on vaikka Kuokkalan kirkko täältä meiltä, ulkoa katsottuna varsinainen piruntorjuntabunkkeri (Google please). – Ei tuu noilla opeilla uusia Alvar Aaltoja, tulee vain yliopistoja.
Monikulttuuri toimii vain jos kukin kulttuuri saa ponnistaa omalta pohjaltaan, omaa koherenssiaan toteuttaen. Jos ne kulttuurit sotketaan jo alkaa päälle toisiinsa, emergenssin mahdollisuus jää toteutumatta. No, tämä on vain bergsonilaista vaistoa (mutta täytyy sanoa, että vaistoni on toiminut viime aikoina helkkarin hyvin).
Ja jos sanot ettei ”hyviä asioita” saisi kritisoida … Aaltoa ei mikään horjuta, ja Satu Maarasta kansainvälisenä menestyjänä ei mikään enää horjuta, siinä mielessä en tunne edes mitään tunnostuskia. Mutta mikä tahansa hyväkin asia muuttuu pahaksi jos se ajautuu narsismiin, jos ei mitään vastavoimia ole.
– Vai että enformaatioteoria on luettuna! Onko kommentteja, mikä on ensivaikutelma?! (Se on kirjoitettu muuten LaTeXilla, tietenkin)
Ilmoita asiaton viesti
Kävit tuossa hyvää keskustelua Ali-Vehmaksen kanssa. Olen kyllä kanssasi samoilla linjoilla siinä, että en ymmärrä suuruuden ekonomiaa. Vaikka joskus ymmärränkin, esimerkiksi ydinvoiman osalta nykyisessä energiantuotannon tilanteessa.
Mutta se, että yhteensovittaminen epäonnistuisi erilaisen kulttuuritaustan takia, voi olla mutta ei välttämättä ole totta. Vaikeaa se on. Erityisesti, jos sitä tehdään siten, että muut kulttuurit ovat alisteisia yhdelle. No, juttelin tuossa juuri yhden vaatesuunnittelun opiskelijan kanssa. Laitoksethan ovat edelleen ihan erillään. Jos hän haluaisi ottaa kursseja insinööripuolelta, niin asiassa on edelleen monia esteitä. Mutta se, että muotoilun ihmiset eivät olisi laatutietoisia, ei sinällään pidä paikkaansa. Ja kummallakin olisi varmasti annettavaa toisilleen, jos sekä omia että toisen lähtökohtia kuunneltaisiin avoimesti.
Olen ollut aikoinaan sveitsiläis-suomalaisessa (tai suomalais-sveitsiläisessä) yrityksessä. Väittäisin, että suomalaiset sopeutuvat paremmin sveitsiläiseen kulttuuriin kuin sveitsiläiset suomalaiseen. Vähän jupisten mutta hommat on hoidettava. Olen hiukan jäävi sanomaan mutta mielestäni myös suomalaiset olivat parempia työn tekjöitä kun taas sveitsiläiset kauppamiehiä. Ikävä vain, että myyntitilanteessa se sveitsiläisten taito oli rahallisesti kannattavampaa kuin suomalaisten työnteko. Se työnteon taitohan näkyy sitten käyttööottovaiheessa mutta sitä ei voi rahastaa, koska ostaja ei näe sitä. Se on rahastettavissa vain, jos tulee uusia kauppoja. Ja siinäkin saattaa usein olla, että kauppoja tekevät myös ostajan puolelta henkilöt, joita ei käyttöönotossa juurikaan lattialla näe.
Joten insinöörityön funktionaalisuutta, talousajattelun funktionaalisuutta ja muotoilun funktionaalisuutta on usein vaikea laittaa paremmuusjärjestykseen. Kaikkia tarvitaan. Jos taas tekijät alkavat nokittamaan toisiaan, siinä vasta ovat epäonnistumisen siemenet esillä.
En kiellä arvostelemasta ’hyviä asioita’ (tai Satu Maarasta). Ehkä siltä osin kaikkein eniten särähti tuo Söderholmin kulttuurimarxismi. Niin kuin sillä nyt voisi selittää kaiken. Muilta osin en pysty arvioimaan hänen kykyjään. Sini Lappalaisen tavoin pidin ainakin viitteessä näkyvän asun värimaailmasta. Ja allekirjoitan myös sen, että materiaalivalinnat olivat hiukan erikoisen oloisia. Mutta en nähnyt esimerkiksi ohjelmaa, joten en tiedä, millaiset asenteet siinä tulivat esille. Toisaalta hän on hyvin nuori.
———————————————————————-
Vaikutelma ’Enformaatioteoria’-kirjasta vastaa ennakkovaikutelmaa. Minua viehättää se säätöteorian soveltaminen elämän yhtenäisteoriaksi. Mutta siinä taitaa tulla myös vastaan insinööriajattelu. Minun on tosiaan pakko ymmärtää asia juuriaan myöten.
Mieleni tekisi hehkuttaa kirjaa. Mutta toisaalta se on myös niin vaikea, että harva pystyy siitä saamaan kiinni, varsinkaan kokonaisuutena. Se vaatii toisaalta säätöteorian tuntemista mutta toisaalta myös tavallaan sen hyväksymistä, että se ei anna mitään lopullista vastausta. Kaikki on mietittävä myös itse. Ilman säätöteoriaa hyppy maailmankuviin on mahdollinen mutta vieläkin vaikeampi perustella sisäisesti johdonmukaisesti ja yhtenevästi.
En siis väitäkään ymmärtäneeni. Olen vain yhtä aikaa sekä viehättynyt että ymmälläni. Ehkä se ymmärryskin joskus lisääntyy. Pala palalta.
Ilmoita asiaton viesti
Taiteilijat ovat asia erikseen, en heitä morkkaa. – Mutta nämä talousihmeet jotka illasta iltaan meille totuuttansa julistavat mutta eivät mitään vastuuta koskaan ota – en osaa arvostaa. Ja kun he eivät näe mitään vaihtoehtoa raha-ajattelulle, kaikkien on hyväksyttävä heidän arvonsa (jos et rahaa ”ymmärrä” olet ääliö). Insinöörikunta on vähän kuin suomalaiset: aina pitäisi nöyristellä ja hymyillä kun muut kusettavat. Ei nappaa.
– Se enformaatioteoria: alan vähän epäillä että asioiden syvällinen ymmärtäminen edellyttää vitalistisen ajattelutavan käyttöönottoa jokaisella mallituksen tasolla, myös mielessä. Onhan siinä haastetta … se tosiaan vaatii insinööriajattelua: kun tosiaan monadit on käynnistettävä uudestaan subjektiivisessa mielessä pohjalta alkaen!
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Juho. Ehkä jotain tuollaista yritin sanoa. Siis se, että useampia selvästi erilaisia toimintamalleja tarvitaan tuottamaan kokonaisuus. En minä ainakaan tarkoittanut puhua mitään suuruuden ekonomiasta. Se on ihan eri juttu. Koolla ei ole tässä yhteydessä väliä, jos dynaamiikka vain on käytössä koko skaalalla… usein ei edes tarvita koko skaalaa, mutta joskus ehkä tarvitaankin.
Explisiittisesti siis, ei Aalto minusta ole sen parempi, voi olla jopa huonompi sen vuoksi että se on isompi yksikkö. Mutta se voi olla parempi siksi, että siellä on laajempi skaala mahdollisia dynamiikkoja käytettävissä. Ei insinöörien pidä ajatella (jolleivat halua) kuin talousihmisten mutta kumpienkin (kaikkien) pitää kuulla ja ymmärtää toisiaan. Se vaatii tiettyä avoimuutta ja samalla rohkeaa ammattiylpeyttä, samaan aikaan.
Jos Blogisti haluaa kärjistää ja käyttää ”HKKK” stereotypian merkitsemään rahanpyörittäjien extreme joukkoa (siis sellaisia, joille reaalimaailma näkyy vain rahan kautta, jos edes näkyy) niin silloin saatan olla hänen kanssaan samaa mieltä. Itselläni on jakaumasta myös muunlaisia samppeleita.
Tämä taitaa mennä nyt jankkaukseksi…
Ilmoita asiaton viesti
”Huotari iski tuossa pöytään kortin”
Jeps, se kaveri oli siis arkkitehtiopiskelija, ja itse olin insinööriopiskelija. Ja pystyin kyllä hyvin ymmärtämään sen mielipiteen ja hyvin voin myöntää että monessa asiassa ovat/olivatkin parempia. En nyt lähde luettelemaan mutta kyllä niitä löytyy…
Eli ehkä ne vain arvostavat niitä tiettyjä osasia enemmän missä ovat parempia.
Ja toki se voi tapahtua toisinkin päin – molemmat pitävät itseään parempina. Näinhän usein onkin 😀
Ilmoita asiaton viesti
”… molemmat pitävät itseään parempina. Näinhän usein onkin”
Niin, mietipä tuota: kyse on arvostuseroista, kulttuurieroista pelkistetyimmillään. Miksihän ”makuasioista ei voi kiistellä” … johtuisiko siitä että kulttuurit eivät voi kohdata :o)
Ilmoita asiaton viesti
Eli kumpikin johdamme yksityisestä yleiseen. Minulla on siis erittäin positiivinen kuva yhdestä arkkitehtiopiskelijasta. Sillä tavalla, että hän on erittäin ammattiylpeä mutta samalla tuntee omat rajoituksensa. Minusta mikään ei oikein ole parempaa kuin ammattimies, joka tietää, mitä osaa eikä tingi omasta työstään. Eikä sitten toisaalta lähde osaamaan kaikkea sitäkin, mitä ei osaa, vaan hakee siihen avun toiselta ammattimieheltä.
Kunnioittaa sekä omaa että toisen osaamista.
Ilmoita asiaton viesti
Insinöörijärjellä asian osaaminen on työkalujen täydellistä osaamista. – Jos ei hallitse tietotekniikkaa, sitten on piirrettävä kynällä ja paperilla (ja on osattava piirtää). Taiteilijoilla pitäisi olla selkärankaa vastustaa loputtomia tehokkuusvaatimuksia.
Katso nyt vaikka Musiikkitaloa. – Eikö arkkitehteja hävetä?
Sanot tuolla että ”Ei… lähde osaamaan … mitä ei osaa”. Kukapas sitten osaa jonkun työkalun käytön? Jos ei kukaan osaa, voivat kaikki olla tyytyväisiä? Ei sitä näin niitä rajoitteiden välisiä vapauksia löydetä.
Ilmoita asiaton viesti
”Ei… lähde osaamaan … mitä ei osaa”. Lähdin kyllä siitä, että arkkitehti hoitaa visuaalisen suunnittelun mutta ei kiinnitä suinkaan palkiston mittoja millilleen vaan jättää sen rakennesuunnittelijan tehtäväksi. Mutta hänellä täytyy olla kuitenkin jonkinlainen taju, mitä joku muotoratkaisu tarkoittaa sekä toteutettavuudessa että kustannuksissa.
Ilmoita asiaton viesti
Kiinnostavaa pohdintaa, mutta asian voi ehkä nähdä toisinkin.
On varmasti totta, että eri kouluissa vallitsee erilainen kulttuuri ja käyttäytyminen. Mutta on minusta erinomaista liioittelua väittää, että TKK, HKKK ja TaiK olisivat tuollaisia umpeensa stereotyyppisiä tapauksia.
Ja entä jos olisivatkin, niin eikö silloin niiden yhdistäminen saman katon alle olisi juuri sitä, mitä monikulttuurisessa maailmassa tarvitaan. Itse asiassa jos tätä minulta olisi kysytty, niin olisin ehkä liittänyt oikeustieteellisen vielä samaan kokonaisuuteen.
Miksi ?
Olen ehkä jo aiemminkin kommentoinut, että elämässä yleisestikin tuntuu olevan vallalla neljää erilaista dynamiikkaa…olkoon se sitten yleistä käyttäytymistä tai muita systeemeitä (Jotain tällaista taisit minulle sanoa kauan sitten kun asiaa ääneen ihmettelin). Siksi voisin olla sitä mieltä, että TKK, HKKK ja TaiK eivät vielä tarpeellisessa määrin edusta kaikkia tarvittavia dynamiikkoja… tarvitaan vielä yksi… jonka arvelisin löytyvän ehkä oikiksen suunnalta… voi löytyä muualtakin.
Siinä on myös sellainen viisaus (tai yhteensattuma) että tyypillisessä yrityksessä juuri noita osaamisia tarvitaan saamaan kunnollinen kokonainen projekti onnistumaan… (Ja sen lisäksi kyllä tarvitaan muitakin osaamisia…siis pelkkä, hyväkään setti putkiaivo-osaajia ei koskaan riitä).
Viime kädessä on kyse johtajuudesta. Kuinka hyvin onnistutaan dynaamisesti käyttämään oikea-aikaisesti juuri niitä käyttäytymisiä kuin milläkin ketkellä tarvitaan.
En tiedä, voiko tätä pohdintaa laajentaa linjaukseksi yleisestikin monikulttuurisuuden ongelmiin. Ehkä isoin haaste yleistyksessä on se, että tavallisesti monikulttuureista puuttuu yhteinen tavoite. Ilman sitä erilaiset kulttuurit johtavat kaaokseen. Aalto-systeemin kannalta juuri tämä yhteisen tavoitteen (vision ja mission ?) puuttuminen saattaa olla paljon merkittävämpi haaste kuin se, että on tuotu yhteen erilaisia perusmuotoja käyttäytymisestä. Mikäli yhteinen tavoite oikeasti löytyy Aalto yliopistolle (kuin myös AYY:lle), niin silloin ollaan jo pitkällä oikealla tiellä ja silloin monikulttuurisuus onkin yht’äkkiä vahvuus. (Huom. Monikulttuurisuus tässä oletetaan olevan sen verran avoin ja joustava asia jokaisessa ”kulttuurissa”, satunnuaisia kytkentöjä sallitaan… vrt. näkemyksiin clustereista ja niiden välisistä random linkeistä… esim. Barabasi et al. )
Laatu on sinällään hyvä mittari, se on riittävän moniulotteinen.. Mutta laadun ymmärtäminen vain 6sigman tai toisaalta profit/loss laskelman tai minkään muunkaan yksittäisen dimension kannalta ei riitä. Nyt tarvitaan ne kaikki dimensiot, ne, jotka on jo rakenteellisesti järjestetty mitattaviksi ja sen päälle vielä ne vapausasteet, joissa sen uuden arvon löytyminen on vielä mahdollista. Ja se vaatii niiden kaikkien dynamiikkojen sopivaa yhdistelemistä yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi.
Arvostan blogistin useita näkemyksiä suuresti, mutta juuri tässä kirjoituksessa, joka vieläpä käsittelee erittäin tärkeää aihetta, uskaltasin ottaa hyvin kriittisen kannan.
Ilmoita asiaton viesti
Kärjistystä kärjistystä! – Aikanaan (80-luvun alussa) olin yhden vuoden Oulun yliopiston sähköosastolla. Kun olin vaihtanut Otaniemeen, hämmästelin ilmapiirien eroa: TKK:ssa oltiin valmiiksi menestyjiä, DI/ekonomi-vanhempien valmiita globaalilapsia. Kun taas Oulussa oli jonkinlaista arktista hulluutta – en ollenkaan ihmettele Nokian silloista nousua, suurelta osin Oulun sähköosaston ansiosta?!
Sitten se Kauppiksen päätös, ettei maisteriksi voi enää valmistua suomen kielellä … en ole valmis hyväksymään tällaista. Ryppy rakkaudessa … he tekevät sen itse.
Ilmoita asiaton viesti
Kärjistystä ehkä, mutta missä viisaus ?
Olisko siis Oulun yliopiston sähköosaston liittäminen TaiKin kanssa parempi vaihtoiehto?. Olisiko se ollut vain enemmän samaa? … Olen hyvinkin samaa mieltä oululaisten ennokkoluulottumuudesta. Ja sosiaalisen kierron vauhdittamisessa insinööreillä on aina ollut roolinsa… olkoon sitten yhteisö mikä tahansa. Tuohon päätökseen, jossa Suomen kieltä ei hyväksyttäisi maisteritasolla (en ole sitä aiemmin edes huomannut!)… Minusta pitäisi olla aina opiskelijan oma päätös millä kielellä kirjoittaa.. kielto on säälittävä tapa johtaa.
Sillä lopulta kaikessa tässä on kysymyksessä johtamisen viisaus.. tai että onko sitä.
Ymmärrän ja kannatan alhaalta päin puskevaa juurevuutta ja uutta energiaa, mutta ilman taitavaa johtoa, se vain tulee valinneeksi sunnan joka johtaa sekaannukseen tai ei lopulta saa mitään aikaan. Systeemeillä on tunnetusti tietyt värähtelevät tai venkoilevat mallinsa. Ei nytkään ole syytä takertua vain yhteen dynaamiseen malliin.
Siksi tarvitaan sekä hymyilyä, ellei suorastaan naurua ja toisinaan pitää uskaltaa vakavoitua. Vaikeaksi tämän tekee se, että kirjoittaja ja lukija voivat olla eri vaiheessa sykliä.
Ilmoita asiaton viesti
En ymmärrä suuruuden ekonomiaa … miksi erilaiset eivät saa rakentaa omanlaisiaan kulttuureja. En ymmärrä miksi insinöörien pitää ajatella talousihmisten tavoin (eikä toisin päin)? Eikö sen pitäisi olla talousihmisten osaamista yhdistää ihmisiä erilaisista taustoista … ei kai ratkaisu voi olla se, että taustat kielletään?
Yhtä kaikki, tunnen useita upeita HKKK:n käyneitä. Mutta heidän osaamistaan ja ylpeyttään on ajatella ylhäältä päin. Insinöörien osaamista on katsoa alhaalta päin.
Keskittykööt ne johtamiseen joita se kiehtoo … miksi kaikkien pitää olla pikkupomoja? – Tiedän kyllä vastauksenkin: niitä joilla ei ole ajattelussaan ”laatua” ei uskalla päästää edes myyntihommiin.
Ilmoita asiaton viesti
Blogistanissa näkee usein mutu-kommentteja, mutta harvoin näin pitkälle vietyä ja perustelematonta kuin blogistin:
”Taiteellisella alalla ideaalina tuntuu olevan luovuus ja rajaton vapaus, millään entisellä ei ole mitään merkitystä, kaikki olemassa olevat mallit on hylättävä.”
Minulla ei ole tarvetta puolustaa Aalto-yliopistoa, päin vastoin, näen sen poliitikkojen yrityksenä tuhota muiden maakuntien yliopistot. Silti: Taidettakin opetetaan ja opiskellaan. Entisellä siis on merkitystä.
Siinä blogisti on toki oikeassa, että puhe elämänvoimasta on absurdia.
Ilmoita asiaton viesti
”Siinä blogisti on toki oikeassa, että puhe elämänvoimasta on absurdia”
Voi jestas, olisit nyt kertonut tuon aiemmin …!
http://heikkihyotyniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1…
Ilmoita asiaton viesti
Hyi helvetti …
http://yle.fi/uutiset/kriteerit_kertovat_mika_on_h…
Tätäkö on Aalto-synergia: talousajattelu romahduttaa taiteilijoiden vapaudet vetoamalla tieteilijöiden arvovaltaan.
Ilmoita asiaton viesti
… Kuulemma meidän laitoksellamme on käyty männä keväänä YT-neuvotteluja kaikkine eropaketteineen, tavoitteena vapaaehtoiset henkilöstövähennykset … hyvää hallittua hallintoa sekin, vai mitä?
Seuraus on kuitenkin ollut se, että ne ovat lähteneet, jotka ovat saaneet itselleen järjestymään muita töitä tähän maailmanaikaan. – Pätevimmät!? Jumalauta ei näin …
Ilmoita asiaton viesti