Mietipä entäs jos
Viime päivinä on kovasti kiistelty Päivi Räsäsen puheista. Räsänen toimii arvojensa mukaan (sitä voisi muuten suositella muillekin poliitikoille). Miltei yksimielisen julkisen tuomion mukaan laki on kuitenkin ehdoitta asetettava omantunnon yläpuolelle … tässähän on kohta koko kansa valmiina keskitysleirin vartijoiksi?
Kaikesta vapauden ja individualismin ylistyksestä huolimatta elämme melkoisessa ajatustotalitarismissa, jossa millään ajattelun tasolla ”ei ole vaihtoehtoja”. Silti uskonnollisuus on nyky-yhteiskunnassakin osoittautunut yllättävän sitkeäksi meemiksi kaikesta tarjolla olevasta järjestä huolimatta. Voiko se olla pelkkää systeemien hitautta … vai onko takana pakko olla muutakin … jonkinlaista attraktoria?
Entä jos heräisimme tästä karteesisesta unesta? – Olen alkanut pohtia elämän ilmiöitä elämänvoiman näkökulmasta (tai teknisemmin voidaan puhua enformaatiosta, energeettisestä informaatiosta). Kyse on melkein kuin lämpöopin yleistyksestä: pohjimmiltaan tällainenkin energia on vain värinää, mutta liikkeen koordinoituessa alkaa ilmetä jonkinlaista virtausta. Näin edeten paljastuu jonkinlainen duaalimaailma, Liisan ihmemaa – löytyy toisenlainen todellisuus ja toiset totuudet, joiden olemassaolo ei perustukaan käsiteverkoston kiinteyteen, vaan kaikki asiat pohjautuvat stabiileihin attraktoreihin, herakleitosmaisiin sisäsyntyisten merkitysten pyörteisiin.
Tämä kaikki toimii myös mielen maailmassa. Järjen ja käsitteellisen ajattelun takana mieltä hallitsee bergsonilainen vaisto ja intuitio. Ongelma on, ettei tällaista tajunnan pohjavirtaa voi käsitellä järjen työkaluilla. Niinpä vitalistit ovat aina hävinneet väittelynsä rationalisteja vastaan – mitä muuta voisi olettaakaan, kun annetaan vastustajan valita aseet.
Kuitenkin järjen rakennelmat osoittautuvat (paradoksaalisesti) väistämättä järjettömiksi riittävän suuriksi kasvettuaan. Sen sijaan vitalistisella maailmankuvalla on mahdollisuus olla eheä: pyörteetöntä virtausta ei voi olla elleivät asiat ole holistisesti kohdallaan. Tällaisessa maailmassa esitettävät kysymykset ovat erilaisia: esimerkiksi, mitä tapahtuu kun kaikki elämänvoiman virtaus yhtyy valtavaksi kaikenkattavaksi vuoksi, hegeliläiseksi universaaliksi tietoisuudeksi?
Intuition maailmassa analogioilla on suuri voima: ne voivat auttaa läpäisemään tajunnanvirran patoutumat. – Niin, missäpä onkaan puhuttu Elämän Vedestä, ja sen Väylästä, ja Totuudesta ja Elämästä? Ja minkä opin ytimessä on yhteys, jopa ykseys, jonkinlainen yhteistahto, jonka kaiken voi tajuta vain intuitiivisesti, välähdyksenomaisesti? – Eikä kannata nauraa, nämä ovat kuitenkin ihmiskunnan historian viisaimpien ajattelijoiden kiteytyksiä. Jotkut pystyvät luottamaan vaistoonsa,toisille hellittäminen järjestä on ”vaikeampaaa kuin kamelille päästä neulansilmän läpi”.
Ei pidä takertua pyhien tarinoiden järjenvastaisiin yksityiskohtiin: kun uskonoppineet pohtivat mysteerejään, kyseessä on ehkä eräänlainen zen-prosessi. Järjen tuottamat ristiriidat pakottavat löytämään pakotien käsitehäkistä; ajattelun totaalinen kyseenalaistaminen edellyttää aina jonkinlaisen kriisin, vanhojen totuuksien umpikujan, jonka jälkeen vasta kierkegaardilainen ”uskonhyppy” tuntemattomaan on mahdollinen.
– Vaihtoehtoja ajattelulle siis aina on. Onkin kiusallista seurata nykyajan positivistien pöyhkeyttä: esimerkiksi Kari Enqvist on kirjoittanut pilkkakirjan ”Uskomaton matka uskovien maailmaan” (WSOY 2012) aiheesta, jota (omien sanojensa mukaan) hän itse ei ymmärrä.
Tunnen useampia tasapainoisia, onnellisia, kokonaisvaltaisesti eheitä uskossa eläviä älykkäitä ihmisiä. Erilaiset ajattelutavat kai voivat elää sopusoinnussa saman mielen sisässä. Ehkäpä tarvitaankin vaiston vuorovaikutusta, että järjen tuottamille käsitehäkkyröille löydetään merkitys; ja ehkä vaisto voi sitoa tällaiset relativistiset rakennelmat absoluuttisiksi – jolloin löydetään jotain kestävää, perusvarmuus, jolta on mahdollista ponnistaa omien vapauksien suuntaan.
– Ei, itse en ole uskossa. Olen vakaumuksellinen Järjen edustaja. Mutta ei kai se voi olla este tosiasioiden kiihkottomalle tunnustamiselle.
Tämä kirjoitus on omistettu upealle M:n perheelle. – Tervetuloa takaisin koti-Suomeen!
Ilmoita asiaton viesti
Tämän Räsäs-keskustelun perimmäinen sisältö lienee kunkin kirjoittajan oman uskonnollisuuden ja uskomusten pohdinta. Laki-uskovaisuus on uskonto siinä kuin Raamattu-uskovaisuuskin.
Yksi perustaa uskonsa alati vaihtuvaan enemmistön mielipiteeseen ja toinen Raamattuun. Molemmissa tapauksissa ihminen tuntee itsensä niin pieneksi ja heikoksi, että vain ulkoa annettu uskon perusta voi tulla kyseeseen.
Tässäkin jäljelle jää omakohtainen moraalinen valinta, ilman perusteita, siitä minkä ohjeen valitsee ylimmäksi perustaksi elämälleen – vai tuottaako tuo ylin ohje itse itselleen. (Tässä tapauksessa kannattaa julkaista pohdinnan tulokset, koska myöhempinä aikoina joku toinen pohdiskelija saattaa saada siitä uusia mielleyhtymiä.)
Loppupelissä jokaisen on yksilötasolla elettävä oma elämänsä itse. – Elämäänsä ei voi antaa kunnan, valtion, puolueen, järjestelmän tai yhteiskunnan elettäväksi, vielä vähemmän koneen tai tietoverkon. – Ja jokaisen on kestettävä tuon moraalisen valintansa seuraukset; itse.
Ilmoita asiaton viesti
”Tunnen useampia tasapainoisia, onnellisia, kokonaisvaltaisesti eheitä uskossa eläviä älykkäitä ihmisiä. Erilaiset ajattelutavat kai voivat elää sopusoinnussa saman mielen sisässä.”
Itse en tunne yhtäkään ns.uskovaista, joista voisin sanoa, että he olisivat tasapainoisia ja onnellisia ihmisiä. Syyllisyyden tunne on heillä aina peikkona taustalla ja liiallinen älykkyys on se suurin haitta luottaa kokonaisvaltaisesti vaiston oikeutukseen ja vahvaan uskoon Jumalan olemassaolosta.
Oma ”uskonhyppyni” tuntemattomaan maailmaan vaatisi kyllä todellakin ison kriisin ja/tai Zen-prosessin, joka edellyttäisi täydellistä valaistumista. Avoimesti kuitenkin täytyy myöntää, että omat kykyni siihen ovat kovin rajalliset, mutta se ei suinkaan sulje pois sitä, että se joillekin kehittyneille, viisaille ihmisille se on ihan mahdollista.
Ilmoita asiaton viesti
Minäkään en ole valaistumista kokenut, mutta minulla on aavistus. Ja varma tieto siitä, että ymmärryksemme on vielä kovin vajavaista.
Ennen hengenmiehiä arvostettiin. Nyt kaikki tuntuvat olevan varmoja siitä että kaikilla on tasa-arvoinen oikeus viisauteen. Jos jotain ei ymmärrä, se on sen ”jonkin” vika.
Piruparat. – Tai kaikkihan me olemme joutuneet samaan veneeseen, jossa suuntaa näyttää se itsevarmin viisastelija … ja veneen uppoaminen on veneenkeikuttajien vika.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä vaisto/tunne ja järki ei sovi samaan mieleen, ja ehkä luonto onkin huomioinut tämän … kysymys (sovinistinen!) kuuluukin, miksi naiset ehdoin tahdoin haluavat olla kuin miehet, kisaten miehisen järjen ehdoin? Luulevatko he, että parisuhde voi tällöin olla tasapainoinen? Miksi naiset eivät luota vaistoonsa?
Ilmoita asiaton viesti
”Miksi naiset eivät luota vaistoonsa?””
Kilpailuyhteiskuntamme on vain vienyt naisetkin samaan leikkiin miesten kanssa.
Kyllä. Parisuhteet siitä eniten kärsivät ja myöskin lapset siinä sivussa. Naisen herkkyys vaistota ”juuri tässä hetkessä” tunnelmia ja oikeaa toimintatapaa toimia, on selvästi heikentynyt sukupolvien myötä…
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä Heikki, hyvä kirjoitus ja hyvää pohdintaa . .
Terveisin
Jussi
Ilmoita asiaton viesti