Yhteiskuntafermentaatio
1900-luvun alussa oli suomalaisen taiteen kultakausi; ikävä kyllä kansalaissota tuhosi ylevät illuusiot. Vuoteen 1944 saakka suomalaisuus kuitenkin vielä ”ryntäsi ja voitti”, mutta tuolloin lyötiin lopullisesti luu kurkkuun. Fyysisen ”kantapään” ja ”kyynärpään” amputoinnin lisäksi Suomelle tehtiin sotien jälkeen henkinen lobotomia: piti olla hissukseen, kaikki suomalaisuusajattelu olisi ollut ”fasismia” ja myöhemmin se oli ”rasismia”. Ylpeys juurittiin ja elämänvoima näivetettiin, maailma sementoitiin yhä vain tiukkenevalla lainsäädännöllä, tai vähintään ”sivistyneellä” itsesensuurilla. Yhteiskunnassa mikään ei liikahda, kun kaikki on sidottu relevanssista irronneiden poliittisten ”tosiasioiden” verkkoon. Kun kramppiin jäykistyneellä yhteiskuntaruumiilla ei ole omaa draivia, ympäristö ottaa ohjat: maailma alkaa potkia, ja kaikki alkaa tuntua mielettömältä.
Tulkoon kirjatuksi (liittyen vellovaan kuumaan puheenaiheeseen) oma eriävä mielipiteeni, epätoivoinen elämänvoiman roihahdus, pakoyritys rajoitteiden häkistä, vaikkapa seuraavassa muodossa: riesaruotsi huishuis helvettiin, kerrassaan pois ilman mitään hyväveli-kompensaatioita … mutta eipä ei, ei se niin mene, pakkoruotsikin on vain oire suuremmista kasautuneista rakenteista; regeneraatio olisi välttämätön, mutta sellaista ei tule ilman täydellistä romahdusta.
Voimme verrata Suomen tilannetta Viron vastaavaan. Silloin kun Suomessa 1980-luvun lopussa ”järkevästi” vain hyssyteltiin, Virossa kuohui intuitio ja villi vaisto. Niin, he tekivät sen mahdottoman, ja samalla vauhdilla porhalsivat kurjuudesta Suomen ohi. Heillä on edelleen patoutunutta elämänvoimaa, draivia ja hullua uskoa, omanarvontuntoa, sekä selvä suunta edessään; ja he ihmettelevät suomalaisia – ja nauravat.
Entiset isät – tätä en haluaisi sanoa, ja te ette haluaisi kuulla. Jos Neuvostoliiton olisi aikanaan annettu miehittää Suomi, ja Suomi olisi sittemmin itsenäistynyt Viron rinnalla, Itä- ja Pohjois-Suomen elinehdot (Karjala ja Petsamo) kuuluisivat nyt Suomeen; maalla ei olisi velkaa ja talous olisi terve ilman että elinvoima ulosmittautuisi erilaisiin jäykistyneisiin verkostoihin; yhteiskunta olisi eheämpi, kun onnenonkijat olisivat (Pohjan sodan tyyliin) karanneet Ruotsiin tai ties jonnekin; niin, eikä olisi pakkoruotsia – eikä Ahvenanmaan erikoisasemasta kukaan puhuisi mitään.
Järjen käytössä on se paradoksi että se on liian helppoa. Kun kaikki on järkevää ja mitattavaa, kaikelle voidaan myös määritellä kustannus, jolloin optimoituessaan järjenkäyttö muuttuu rahan logiikaksi. Ymmärrys muuttuu pelkäksi järjeksi ja arvot muuttuvat pelkiksi hinnoiksi. – Tarkastellaan konkreettista (kärjistettyä) esimerkkiä siitä kuinka luontaista ”yhteiskunnallisen elämänvoiman” virtausta on Suomessa onnistuttu muuttamaan rahan logiikalla.
Kun (ilmeisestikin) eräs edunvalvontaryhmä on päässyt suoraan sanelemaan yhteiskunnallista päätöksentekoa, kun konkurssitilaa lähentelevä mahtipuolue on kytketty säätiörahan sydänkeuhkokoneeseen, terveen elämänvoiman sijaan yhteiskuntaruumiin suonissa on alkanut virrata marinointineste, ”ilmainen raha”. Tämän mahdollistamana, yhteiskunnallista tasapainoa on vääristetty ja jännitteitä kasvatettu tekemällä tietynlaiset valinnat muita houkuttelevammiksi.
Jos monimutkainen todellisuus projisoidaan vain parin muuttujan avaruuteen, yksilöiden käyttäytymiselle yhteiskunnassa saadaan käyttökelpoinen analogia tarkastelemalla lämmön käyttäytymistä nesteessä: alun perin voidaan olettaa kaiken perustuvan satunnaiseen ns. Brownin liikkeeseen; ”lämpöpaine” kuitenkin muuttaa tämän johdonmukaiseksi diffuusiovirtaukseksi; mutta paineen (gradienttipakotteen) ylittäessä tietyn kynnysarvon alkaa emergoitua itseorganisoituneita virtausrakenteita, konvektiosoluja (Bénard cell), joissa tehonvirtaus on huomattavan nopeaa. Monimutkaisissa systeemeissä ”enformaatiopumput” ilmenevät juuri tällaisina kiertovirtauksina.
Yhteiskunnallista elämänvoimaa (enformaatiota) vastaa inhimillinen aktiivisuus ja toimintatarmo. Kun kunnianhimoisille ja eteenpäinpyrkiville ihmisille on edullista ruveta (ainakin muodollisesti) ruotsinkielisiksi, kun lapset kannattaa laittaa ruotsinkieliseen kouluun, on (kuulemma) nyt käynnistynyt uudenlainen voimakas konvektiovirtaus (entisen vaivihkaisen diffuusion sijaan). Kynnysarvo on ylitetty. Luokkayhteiskuntaa kohti vievän yhteiskunnallisen syklin täydellistää se, että takaisinkierrätys on myös järjestetty: vankeinhoitolaitos on ainoa valtionhallinnon sektori, joka on yksinomaan suomenkielinen, vankilassa jokaisen on ruvettava puhumaan suomea!
Kun pysähtyneessä (kuolioon ajautuneessa?) yhteiskuntaelimistössä alkaa ilmetä kokonaisuuden kannalta kielteisiä ja hajottavia prosesseja, voitaisiin ehkä puhua yhteiskunnallisesta mätänemisprosessista. – Toisaalta, koska uudet syklit ja ja niihin liittyvät rakenteet ovat suuressa määrin ennalta suunniteltuja, voitaisiin uusien funktioiden implementointeja luonnehtia myös jonkinlaisiksi yhteiskunnalle tehdyiksi kirurgisiksi operaatioiksi. Tällaisten operaatioiden ja ”kauneusleikkausten” jälkeen yhteiskuntaruumis alkaa näyttää perin toisenlaiselta … niin, kyllähän hengityskin voidaan järjestää tapahtuvaksi vaikka peräaukon kautta …
Kaikki vain alkaa haista paskalle.
Yhteiskuntaruumiista puheen ollen voisi esittää toisenkinlaisen analogian, sijoitetaanhan yhteiskunnan avainkohtiin (jonkinlaisiin ”imusolmukkeisiin”) suunnitelmallisesti eräiden ”ajatuspajojen” toimesta virkamies-etäpesäkkeitä …
Ilmoita asiaton viesti
… Jokainen valtiomahti on jo solutettu, myös media; tilanne on sama kuin pahoin virusten saastuttamassa käyttöjärjestelmässä, systeeminsisäinen puhdistaminen ei enää onnistu. Ulkopuoleltakaan ei ole odotettavissa apua, apuun ei tule edes mikään EU-tanasia (kytkennät ulkomaailmaan on myös solutettu). – Melkein tulee mieleen
http://www.uusisuomi.fi/ymparisto/99484-sieni-on-t…
https://www.google.fi/search?q=fungus+ant&tbm=isch…
Iskee täydellinen toivottomuus ja hengen salpautumisen tunne … rupeaa pelkäämään omia ajatuksiaan, johtopäätöksiä ei uskalla tehdä. Koska ne ovat hulluja.
Pahinta on kipu.
Ilmoita asiaton viesti
”Voimme verrata Suomen tilannetta Viron vastaavaan. Silloin kun Suomessa 1980-luvun lopussa ”järkevästi” vain hyssyteltiin, Virossa kuohui intuitio ja villi vaisto. Niin, he tekivät sen mahdottoman, ja samalla vauhdilla porhalsivat kurjuudesta Suomen ohi. Heillä on edelleen patoutunutta elämänvoimaa, draivia ja hullua uskoa, sekä selvä suunta edessään; ja he ihmettelevät suomalaisia – ja nauravat.”
Tuo on kuin suoraan omista ajatuksistani kumpuavaa kehua suoraan virolaisille sielunveljillemme. Tuo elämänvoima ja draivi olisi pitänyt olla ensin meidän villi voimamme, jotka sentään olemme tästä muodollisesta vapaudesta niin kauan enemmän saaneet nauttia. Mutta kuinka on käynyt?
Vanhat ja nuoret, jähmeästi ajattelevat dinosaurukset määräävät meillä tahdin ja muistelevat kaihoisasti historiaa, kuka mitenkin sitä itselleen sopivasti värittäen ja nykymaailman odotukset kepeästi sivuuttaen. SE ei todellakaan naurata, mutta virolaisten uudistusmielisten poliitikkojen innovaatisia kykyjä ja rohkeutta tässä voi vain kadehtien ja ihaillen seurata.
Kiitos Heikki muutenkin monessa asiassa suoraan maaliin osuvasta blogistasi.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kommentistasi! – Mutta kaikki on syklistä: elämän prosessit alkavat kahlehtia ja säätää enformaatiovirtauksia, ja evolutiivinen systeemi jäykistyy vääjäämättä – kunnes romahtaa tultuaan kyvyttömäksi vastaamaan ympäristön muutokseen. Nyt Suomessa edellisestä ”todellisuustarkistuksesta” alkaakin olla kovin kauan …
Minulla on vieläkin pienenpieni toive, että persujen valtaaantulo ravistelisi ”sivistyksen” jumittuneita rakenteita ”hellästi mutta juuria myöten”.
Ilmoita asiaton viesti
… Tässä vielä Leinon näkemys veljeskansasta – ”Vapaa Viro” 1917 (!):
Terve, Eesti, terve, veljet,
terve, siskot Suomen sillan,
terve, että murtui teljet,
päättyi puhde pitkän illan!
Taara auta kansaa kahta,
jotka kaitsee Suomenlahta!
…
Meillä ruotsi, teillä saksa,
sama vihdoin tsaarivalta!
Kertoa ei kieli jaksa,
kuink’ ei kuoltu maailmalta,
riittää, että rinnan tiellä
kohdataan nyt riemumiellä.
…
Vala suuri vannokaamme
Suomen, Eestin Jumalalle,
ettei koskaan meidän maamme
enää mahdu sorron alle
sortajankin sortumatta,
muukalaisen murtumatta.
Ilmoita asiaton viesti
… Sattumalta Teema-kanavalla oli juuri ohjelma ”Glasnost rock: Eesti vabaks!” vuoden 1988 rock-konsertista Tallinnasta … löytyy Areenalta, kannattaa katsoa.
Melkein hienoimmin elämänvoima mielestäni pursuaa Pablo Nerudan ja Mikis Theodorakiksen yhteistyössä. Kommunismikaan ei ole pelkästään paha!
https://www.youtube.com/results?search_query=canto…
Ilmoita asiaton viesti
Nyt kun minulla on tähän näinkin mahtava mahdollisuus, minun on aivan pakko kysyä: mitä etuja ruotsinkielisillä on verrattuna suomenkielisiin? Se, etten voi elää elämääni äidinkielelläni? Noh, tietenkin kai se, ettei ole olemassa ruotsinkielistä vankeinhoitolaitosta. Onko se etu?
Erikoisinta kirjoituksessasi on muuten haaveilusi siitä, että Neuvostoliitto olisi valloittanut Suomen, sillä silloinhan Suomessa ei olisi ruotsinkielisiä! Totta, mitä luultavimmin ainoastaan jonkin verran muunkielisiä…
Oliko tämä muuten huono yritys vallata sekoilukirjoittamisen kruunu Seppo Oikkoselta? Hän ainakin taitaa lajin…
Ilmoita asiaton viesti
”mitä etuja ruotsinkielisillä on verrattuna suomenkielisiin?”
Onhan näitä yritetty järjellä selittää eikä se sillä tavalla asia etene koskaan … suoraselkäinen tie eteenpäin olisi todeta vain että ”pois pois pakkoruotsi”. Enemmistö jyrää, ei ole mitään selittelyntarvetta. – Tehän valitatte että suomenkielisillä on heikko itsetunto, mitenkäs maistuisi vahvatahtoinen vastus!
”… haaveilusi siitä, että Neuvostoliitto olisi valloittanut Suomen”
En haaveile, silloin meillä olisi ollut Katyn ja muu … mutta olisipa kehittynyt myös kollektiivinen vakaumus siitä, että ”meitä ei enää nöyryytetä”!
Ilmoita asiaton viesti
Heikki, nyt kalahti miekka kiveen ja kovaa. Olisin uskonut, että olisit muistanut jotakin aikaisemmista kommenteistani ja kirjoituksistani, mutta siltä ei vaikuta. Eli on taas pakko pistää linkki:
http://jopali.puheenvuoro.uusisuomi.fi/111330-andr…
Itse asiassa tämä alkaa olla jo melko tylsää. Kun kysyy jotain, aina tulee seuraavanlaista: paha pakottaja, paha pakottaja, paha pakottaja – vaikkei olisi toisen kotimaisen pakollisuuden puolesta. Yritä nyt Heikki ystävällisesti vastata kysymykseeni!
Hyvä, ettet haaveile. Kirjoituksestasi saa kuitenkin hieman sen kuvan, että Suomen asema olisi parempi nyt, jos ”Neuvostoliiton olisi aikanaan annettu miehittää Suomi”.
Ilmoita asiaton viesti
Hieman raflaava kirjoitus Hyötyniemeltä.
Mitä tuohon Venäjän valtaamaan Suomeen tulee, niin luulisin Hyötyniemen toiveen toteutuvan pitkässä juoksussa. Siis luulen käyvän näin; en toivo Venäjän miehittämää Suomea.
En toivo suomenruotsalaisten poistuvan Suomesta. Tietenkin Kokoomusta rahoittava RKP on sitten eri asia.
Ilmoita asiaton viesti
”en toivo Venäjän miehittämää Suomea”
No enpä minäkään. Mutta tosiaan, nykyinen koiran asenne on varmin tapa vähitellen menettää oma maa suuntaaan ja toiseen. Venäläiset arvostaisivat jämäkkää neuvottelukumppania (tyyliin Kekkonen).
Ilmoita asiaton viesti
Oliko Kekkonen mitenkään jämäkkä?
Ainakin 1970-luvun neuvottelut sotilaallisesta yhteistyöstä jätti hän kenraali Sutelalle!
Ilmoita asiaton viesti
Kekkonen oli kai myös fiksu, ei lähtenyt vääntöön jota ei voinut (tuohon aikaan) voittaa.
Ilmoita asiaton viesti
Miten olisi muuten käynyt jos 1930-luvun villeimmät ideat olisivat toteutuneet ja Hitler olisi lyönyt Neuvostoliiton? Suunnitelman mukaan slaavilaisten kansojen jäljelle jääneet rippeet olisi työnnetty nykyistä paljon idemmäksi, Pietari olisi ensin ajettu maan tasalle ja sen jälkeen raunioille olisi rakennettu uusi kaupunki, saksalainen vapaakaupunki.
Viro olisi asutettu saksalaisilla uudisasukkailla, virolaiset puolestaa olisivat siirretty Itä-Karjalaan ja Lounais-Suomeen, josta itäruotsalaiset olisi häädetty pois.
Suomesta olisi tullut Pohjolan johtava valtio, pohjoinen metsävaltio, joka olisi Saksan kanssa hallinnut myös Kuolaa ja sen rikkauksia.
Jos tämä skenaario olisi toteutunut Suomesta ei olisi koskaan tullut teollisuusvaltiota, vaan osaksemme olisi jäänyt raaka-aineiden tuottaminen Saksalle.
Saahan sitä fantasioida. ”Emme voi luoda ajan virtaa, voimme vain purjehtia siinä”, totesi muuan valtiomies kerran.
Ilmoita asiaton viesti
Kuulemma olisimme saaneet myös Kongon siirtomaaksi, ei siis ihan huonosti!
Ilmoita asiaton viesti
http://www.valtakunta.eu
Ilmoita asiaton viesti
Voihan pimpula! Niin kaunista!
Oikea Apocalypsis poeticus.
Niin kaunista, että monelta ajattelijalta
loksahtaa haavi auki aivan vaan pelkästä
silkasta hoksaamisesta.
Asiahan on todella yksinkertainen niin
kovin monimutkaiseksi naamioidusta
totuudesta huolimatta.
Jotenkin sinä Heikki kirjoitat toisella tapaa sen,
että on nähtävä humeetissaan sama minkä omat
silmätkin näkevät.
Kannatan vakavasti politrukkien harakointia;
katselevat tv-kameraankin kuin vilpitöntä
näyttelevä taskuvaras.
Heikompi, kuukausipalkkainen äänestäjäaines
uskoo näkemättä ja typerykset vaikka näkevät.
█║▌│█│║▌║││█║▌║▌║
H a r m a a s u s i ™ 2 0 1 3
Ilmoita asiaton viesti
”… on nähtävä humeetissaan sama minkä omat silmätkin näkevät”
Subjektiivisena tavoitteena voisikin pitää sitä että sisäiset mallit vastaavat ulkomaailman todellisia (?) prosesseja, niin että pään sisäiset ja ulkoiset enformaatiovirtaukset ”yhdensuuntaistuvat”. Ja edelleen ihannetila ihmisten kesken olisi tämän laajennus, intersubjektiivinen tajunnanvirtausten yhdensuuntaistuminen, ymmärrys ilman sanoja, jonkinlainen ”yhteisvaisto”, koordinoitunut oivaltaminen … rohkenenko toivoa että me kaksi olemme lähellä sellaista!?
– Kuinkas muuten enformaatioteoria-harrastuksesi etenee …?
Ilmoita asiaton viesti
”…enformaatioteoria-harrastus…”
Alkutekijöissään, talo Maailmanlopussa
on vienyt kaiken aikani, valokuvaaminen
on taantunut, vain runolle olen pitänyt
lokeron sudenhetkestä kukonlauluun.
Toki valmista on tullut ja viimeisiä
juuri siloitellaan, mutta harkinnassa
on teenkö vielä toisenkin osan samaan
syssyyn ja vedän ensi kesänä henkeä.
**************
Talvi – sitten kun olen ensin kokenut
paikan päällä Jäämeren raivoisat syys-
myrskyt, on se aika jolloin paneudun
enformaatioteoriaan.
Tapanani ei ole jättää asiaa puolitiehen.
Luulen, en tiedä, että ”yhteisvaisto” on
juuri se joka kehittyy kun iniminen osaa
siirtyä opetetusta katsomisesta ja sen
tulkinnasta tosiasioiden toteamiseen.
”Yhteisvaisto” lienee ainoa väline joka
kykenee muodostamaan ihmisyhteisön
uuden valtavirran.
Ehkä se edellyttää alkuvaiheessaan itseoppimista
enemmän kuin muiden toimittamaa opettamista;
kyetäkseen muodostamaan ns. lumipallo-efektin.
Mainitsemasi oivallus-oivaltaminen on
kuitenkin asian ”clue”; poisoppiminen
yksilön suurin haaste.
Miten Erno muinoin sanoikaan upeasti;
”Vain itseoppinut on oppinut – muut ovat
opetettuja!”
█║▌│█│║▌║││█║▌║▌║
H a r m a a s u s i ™ 2 0 1 3
Ilmoita asiaton viesti
Descartesin mukaan tunteista tärkein on ihmettely ja ihmettelyyn kykenevä pystyy myös havaitsemaan sellaista mitä tyhmempi ei edes osaa ajatella eikä odottaa, tai ennakoida, mutta se on kaiken oppimisen ja maailmaa koskevan tiedon ehto.
Descartesin uskoi, ettei ihmettely onnistu kaikilta:” Vaikka onkin laita niin, että vain tylsät ja typerät eivät taivu ihmettelyyn, on toisaalta totta, etteivät kaikkein henkevimmätkään ole siihen taipuvaisempia. Taipumusta ihmettelyyn on parhaasta päästä niissä, joissa on varsin terve järki, mutta jotka eivät ole kovin omahyväisiä.”
Niin, terve järki yhdistettynä nöyrään ja ihmettelevään ihmiseen joka ei kaihda, eikä myöskään pelkää uusia innovatiivisiä uudistuksia, niin siinä lienee tämän ranskalaisen 1600-luvulla eläneen filosofin ”ohje” meille nykyajankin ihmisille, jos olen hänet oikein ymmärtänyt?
Ja tuo terve järki näyttää meiltä suomalaisilta nyt pahasti puuttuvan…puhumattakaan taipumisesta uuteen ajatteluun, joka olisi koko Suomelle parasta. Kehitystä ei voi enää kovin pitkään estää, mutta jarrutus näyttää olevan kovempaa kuin olisi etukäteen edes osannut kuvitella.
Ilmoita asiaton viesti
Hienosti sanottu, en osaa tuohon mitään lisätä …
Paitsi että ylikorostunut tieteen/tiedon palvonta johtaa juuri tuohon: todellisuutta on silloin vain se, mitä tiede sanoo … ja tiede voi sanoa vain sen mikä jo tiedetään!
Ilmoita asiaton viesti
IHAN näin meidän kesken sanoen, niin olet aika fiksu kaveri! …… Tähän piti tulla silmää iskevä hymynaaman kuva, mutta Lumiani petti pahasti.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos <3
Ilmoita asiaton viesti
Me suomalaiset emme oikein hyvin tunne Suomea, ja kaikkea sen innovatiivisuutta. Hämmästyttäviä asioita on täällä kehitetty, ja keksitty, jopa viime vuosinakin, kaikesta vallan jähmettymisestä huolimatta.
Jaarittelematta pidempään, kannattaa huomioida tämä, keksintösäätiön rahoittama tutkimushanke:
”Etiam Oy
Thermal-energy producing system and method”
http://keksintosaatio.fi/fi/keksinn%C3%B6t/rahoite…
Viron kehitystä on hienoa seurata, mutta toki neuvostovuodet näkyvät. Ottakaamme sieltä oppia, kuten arvon blogisti ehdottaa.
Ilmoita asiaton viesti
”Viron kehitystä on hienoa seurata, mutta toki neuvostovuodet näkyvät”
Kyllä, ei sitä välttämätöntä vimmaa saa itsestä piiskatuksi muu kuin kipu ja rikkoutuneet muistot; eheytyminen merkitsee rauhoittumista, kuoleman esiastetta. – Tähän liittyen: tieto omasta kuolemasta on paras kannustin hakea elämää. Ei luovuuskaaan ole tekijälleen nautinto vaan tuska.
”Hämmästyttäviä asioita on täällä kehitetty, ja keksitty, jopa viime vuosinakin”
No tulkoon tähän liittyen mainituksi pari tuntemaani oman alani ihmistä, sähköinsinööriä (tekniikan tohtoria): Tuomo Suntola on kehittänyt ”dynaamisen universumin” teorian, joka olennaisesti yksinkertaistaa suhteellisuusteoriaa; Raimo Ylinen on toisaalta ratkaissut suhtellisuusteorian ”kaksosparadoksin” ensimmäistä kertaa OIKEIN, niin ettei siihen jää loogisia ristiriitoja. Maailma on ihmeellinen eikä ollenkaan oikeudenmukainen – harvempi alan harrastajakaan tietää näitä nimiä! Tragedia on se, että tiedemaailma on kaikkein jäykin systeemi: jos olet riittävän kova ”kytkeytyäksesi”, menetät herkän luovuutesi.
Ilmoita asiaton viesti
… Tässä muuten linkki siihen Ylisen juttuun (ilman kaavoja):
http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/view/40860
Ilmoita asiaton viesti