Omanarvontunto lähtee alhaalta
Himasen raportin avainpointti on henkinen kestävyysvaje. – Vaikka kaikki raporttia morkkaavatkin, niin onhan Himasen esiinnostama asia tärkeä, se vaatii vain konkretisointia … otetaan nyt konkretisoinnin apuvälineeksi toinen tämänviikkoinen asia, se ruotsalaisuuden päivä.
Näin vitalistina haluaisin todeta, että kestävyys ei varsinaisesti ole pysyvyyttä, se ei ole rakenteiden jäykkyyttä. Päinvastoin, kaikki on herakleitosmaisessa muutoksessa. Olisi tärkeää hyväksyä tämä ja hahmottaa asiat dynamiikkoina ja niiden attraktoreina: millaiseen dynaamiseen tasapainoon hitaat ilmiöt pitkällä tähtäimellä ajautuvat? Löytyykö tasapainoa lainkaan?
Nimittäin jos riittäviä vastavoimia ei ole, lopulta mikään ei pysäytä prosessia.
Ruotsalaistamisen tapaus on erityisen hätkähdyttävä: kun kaikki valtiomahdit mediaa myöten on ajan myötä saatu solutetuiksi, ja kun rahaa on pohjattomasti, on informaatioympäristö vääristynyt – göbbelsiläisen propagandan maailmassa ei voida enää luottaa relevansseja mallittavien mielen prosessien mielekkääseen toimintaan. Ihminen alkaa uskoa että niin on jos siltä näyttää. Jos riittävästi vakuutetaan että jokainen suomalainen on jonkinlainen ruotsalaisen halpaversio, sen lopulta uskoo.
Mutta vaikkei valtiota kyetä pystyssä pitämäänkään ilman ruotsinkielisiä, jostakin olisi kuitenkin kerättävä itsekunnioitus (se Himasen ”dignity”). Omanarvontuntoa ei voi valuttaa ylhäältä päin, sitä ei voi jakaa soskun luukulta – elämänvoima pulppuaa alhaalta jos on pulputakseen. – Mitä meillä vielä on omaa, mistä löytyy suomalainen ylpeys?
Tragedia on se, että kaksi kulttuuria ei kai voi elää tasapainoisesti samassa mielessä – monikulttuurisuus ei toimi yksilössä sen paremmin kuin yhteisössäkään. Tai ainakaan moniarvoisuus ei monikulttuurissa voi toteutua: yhteensopimattomat ”kulttuuriset kentät” romahtavat joutueessaan kytkeytymään toisiinsa. Esimerkiksi voisin vaikka ottaa sen, kun joku ruotsinkielinen kehui olevansa täysipainoinen suomalainen: ”kyllä minäkin juon Koskenkorvaa!”. – Minulla ainakin meni tuolloin korvat luimuun.
Suomalaisuus on ruotsalaisuuden rinnalla aina alistetussa asemassa, heti joutuessaan rinnastetuksi ruotsalaisuuteen se on häpeän kulttuuri. Memeettiset aaltofunktiot romahtavat näkyväksi vertailuksi, kilpailuksi, jota suomalaisuus ei voita. – Mutta olisiko suomalaisuudelle löydettävissä jonkinlainen ekolokero, jossa morfiset kentät saisivat rauhassa romahtamatta velloa, uusia merkityksiä omalta pohjaltaan muodostaen?
Ehkä oivalluksen voisi tarjota toteamus, jonka joskus kuulin erään suomenruotsalaisen sanovan: ”suomen kieli sopii luonnon kuvaamiseen, ruotsin kieli on päättelyn kieli”. Suomen kieli sopii kuulemma lauluihin ja tunteen ilmaisuun. – Ehkä tässä oli havaittavissa hieman ylemmyydentuntoa, mutta hyvä on, sopii se minulle, tämä riittää meille.
Vitalisti Henri Bergson jaotteli hengentoiminnot järkeen ja intuitioon. Nyky-ymmärryksellä voitaisiin kiteyttää, että kun järki manipuloi rakenteita ja syntaksia, intuitio (ja vaisto) pyörittelee merkityksiä ja semantiikkaa. Nämä kaksi ovat keskenään yhteensopimattomia: kehittynyt yhteiskuntakin erotti aikanaan toisistaan valtion ja kirkon, luonto erotti toisistaan miehen ja naisen. Vain yhdessä nämä kaksi voivat nytkin muodostaa merkityksellisen kokonaisuuden: olkoot he sitten Dr. Jekyll, ollaan me suomalaiset Mr. Hyde.
Ei ole niin että industrialismin jälkeen tulisi Himasen informationalismi, vaan fysikalismin jälkeen tulee vitalismi. Järkeen perustuva yhteiskunta jäykistyy irvistykseen kun ympärillä velloo hallitsematon Shivan tanssi – ja tämän todellisuuden havaitsemiseksi pitäisi uudelleen löytää suomalainen herkkyys.
Ja sehän löytyy kun sille annetaan mahdollisuus. Onneksi intuition merkitystä on jo alettu ymmärtää. – Mentaalivitalismi-kirjaa odotellessa …
”Tragedia on se, että kaksi kulttuuria ei kai voi elää tasapainoisesti samassa mielessä – monikulttuurisuus ei toimi yksilössä sen paremmin kuin yhteisössäkään.”
Olen samaa mieltä siitä, että samassa yksilössä ei voi olla kahta kulttuuria tasaveroisesti… Mutta yhteisöissä taas voi olla ihan hyvä ja toisiaan kunnioittava tasapaino, jos tunne lähtee molemmista osapuolista ilman toisen yhteisön alistamista omaan kulttuuriinsa väkipakolla, ja tyrkyttämättä omaa identiteettiään niille joilla on jo omansa?
Ilmoita asiaton viesti
Kulttuurit voivat olle eheitä ja itsekseen … mutta jos ajatellaan yhteisön kokonaisuutta, seurauksena lienee jonkinlainen hajaannus, kommunikaation ja koordinaation puute. Ei toimi vaisto, jäljellä on pelkkä järki. Kun ei toistansa ymmärrä selittämättä.
Ilmoita asiaton viesti
””Kun ei toistansa ymmärrä selittämättä.””
Tuon ilmaisun vielä mieluusti kuljettaisin siihen suuntaan, että ”ymmärtäminen” on kulttuurinen ominaisuus, ”selittäminen” taas voi olla pelkän järjen piiriin jäävä tapahtuma.
Yhteiskunnallisessa keskustelussa elää sellainen suuresti julkilausumaton taustakuvitelma, että kun jonkun esittämästä kymmenen lauseen kommentista vastapuoli hyväksyy viisi, kumpikin uskoo tulleensa puoliksi toistaan vastaan. Ikään kuin ajatukset olisivat jonkinlaisia pelikortteja, ja lauseet palapelin paloja.
Kirjoitusten kommentointi tällä palstalla perustuu tuollaiseen oletukseen keskinäisen ymmärryksen jakamisesta. Itse asiassa se on harhakuva. Jos näkisimme tarkemmin, järkyttyisimme siitä miten jokainen tosiasiassa pelaa omaa peliään omilla säännöillään.
Mutta ei auta sanoa omaa peliään pelaavalle: ”Kuule, me emme kuulu saman pöydän ääreen. Et tule koskaan ymmärtämään mitä tässä pöydässä pelataan.” Ymmärryskuilut ovat todellisia, eikä niiden yli päästä keskustelemalla, joidenkin kohdalla ei edes koko elämäniässä.
Sen voi joskus nähdä: nähdä millaisen liima-aineen varassa käsitteet liitetään toisiinsa ja maailmaan. Ja on mahdollista sanoa: ”Sinä et tule ymmärtämään tätä koskaan, et koko elämässäsi.”
Monikulttuurisuus on sairas arvo ja vaarallinen hanke. Illuusiot ymmärryksen kyvystä ylittää tiettyjä todellisia rajoja ovat yhtä yleisiä kuin houkuttelevia. Suuri osa ihmisistä elää pelkkien sanojen maailmassa ja kokee, että siellä missä käytetään samoja sanoja ollaan samaa mieltä. Lauseita vaihdellaan keskusteluissa, mukaymmärryspörssissä.
Inhimillinen kieli ja ajattelu ovat sosiaalista ja historiallista muodostetta, ja vain hahmon- ja käsitteenmuodostuksen syvään alkuhämärään palaamalla voidaan tavoittaa jotain yleisinhimillistä ”ymmärryksen” suhteen. Sellainen syvä eläytyminen on mahdollista vain aniharvoille, sillä ihmisen täytyy kestää sietämätöntä sielullista epävarmuutta pyrkiessään olemassaolevien käsitepintojen alle.
”Kulttuurit” pyrkivät kuitenkin ryhmävahvistautumiseen, ja esimerkiksi kielen tietyt käsitteet pyrkivät sementoitumaan, muodostamaan jotain samana pysyvää, kiteytynyttä. Kun ”käsitekiinteys” esimerkiksi merkitysten täsmällisyyttä tavoiteltaessa ”kiteytyy” ja lopulta ”kivettyy”, palataan keskiaikaiseen skolastiseen käsiterealismiin ja kaikki ajattelu muuttuu deduktiiviseksi.
Sellaista pyrkimystä nykyinen ”opillinen” ajattelulaatumme tosiasiassa palvelee. Ei ymmärrystä.
Seuraan mielenkiinnolla kuinka sinä selviät tästä haasteesta jonka olet ottanut. ”Ensin pitää nähdä maailma oikein”, kuten Wittgenstein sanoi. Ilmiön erottamiseksi ja sen ”alun” ja ”lopun” leikkaamiseksi todellisuuden jatkumosta hän tähdensi käsitettä ”alkuilmiö” (Urphenomenom). Käsite tulee Goethelta — siellä jossain on siis fenomenologisen filosofian alku, saksalaisessa romantiikassa.
Ilmoita asiaton viesti
”Seuraan mielenkiinnolla kuinka sinä selviät tästä haasteesta jonka olet ottanut”
Kiitos. – Se on kyllä haaste … juuri siinä mielessä, että aina pitää muistuttaa itseään vitalistisen ajattelun duaaliluonteesta järkeen verrattuna: aina kun rupeaa tekemään ruodintaa ja analyysia, tietää olevansa väärällä polulla!
Ilmoita asiaton viesti
Eipä muissa maissa ole näin ”merkillistä” kielellistä kahtiajakoa tai kastijakoa.
Tämähän jako on tekemällä tehty ja päivittäin toitotetaan surujen paremmuutta.
Pakkoruotsi on myös suurta huijausta. Ensinnäkin, surut elävät elämänsä erikseen ja toisekseen . . . lukion ruotsin kielen oppikirjassa tasomerkinnässä B2 lukee ”Selviytyminen säännöllisessä kanssakäymisessä SYNTYPERÄISTEN kanssa.
Eiväthän suomalaiset edes saa opiskella Ruotsin ruotsia, puhumattakaan norjasta (työpaikkoja) tai tanskan kieltä (ainoa moderni maa alueella jota kutsutaan Pohjoismaiksi).
Se että surut tekevät lakkaamatta ja enenevässä määrin työtä, jotteivät suomenkieliset ja Suomi menesty alkaa mennä jo härskiyden puolelle.
Ilmoita asiaton viesti
Hykerryttävä tarina kerrassaan, siitä riittää kertomista …!
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä alku olisi kun saataisiin Suomen historia kirjoitetuksi uusiksi. Metsäsuomalaisuus nousisi arvoonsa, kun se puhdistettaisiin maanviljelys- ja kaupunkikulttuurin mukanaan tuomasta arvovääristymästä.
Arvovääristymähän tehtiin ja tehdään edelleenkin osittain harkitustikin koska se sopi ja sopii ruotsinkielisille ja – mielisille paremmin. Ilmeisesti se sopii osalle suomalaisia ja ennen kaikkea suomalaisille politiikoille, koska he niin innokkaasti ovat asialla.
Ilmoita asiaton viesti
Niinno, ei sen tarvitse olla mitään metsäsuomalaisuutta, negatiivisessa mielessä. Mitä nyt sitä tuttua luovaa hulluutta ja luottamusta omaan tekemiseen tarvitaan.
Kun sanotaaan että suomalainen ymmärtää luontoa, ja suomen kieli on hyvä luonnon kuvaamisessa, täytyy muistaa, että maailman dynamiikat ovat myös luonnon prosesseja. Nykymaailman näennäinen monimutkaisuus johtuu väin päälle kasaantuneista pintarakenteista, kaikki tärkeä on ennallaan siellä alla.
Ilmoita asiaton viesti
Todellinen Shivan tanssi tarvittaisiin jotta saataisiin luotua uusi maailma. Kenties jopa parempi.
Ilmoita asiaton viesti
”Todellinen Shivan tanssi tarvittaisiin jotta saataisiin luotua uusi maailma. Kenties jopa parempi.”
Tämä on jännä. Siinä se parempi maailma on meidän omassa päässämme, kunhan vaan ymmärtäisimme dynamiikan/semantiikan, naisen ja miehen olevan yhtä ja samaa, itsestään etäännytettyjä kulttuurisia artefakteja
Luonnonkansat ovat harjoittaneet rituaalisia, shamanistisia transsitansseja tarkoituksena saada yhteys neuvoa antaviin esivanhempiinsa.
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä tosiaan olemme siirtymässä henkistyneempään Vesimiehen aikaan.
http://www.youtube.com/watch?v=06X5HYynP5E
Ilmoita asiaton viesti
Olen kysynyt Alexander Stubbia myöten, miksi Suomessa ei sallita eikä suvaita suomenkielistä, ruotsitonta identiteettiä.
Vastaus oli, että sitten pitää sallia myös suometon identiteetti..
Sehän on jo sallittu ja täysin mahdollinen Suomen valtion alueella:
Ahvenanmaalaisen ei tarvitse päästää suomea identiteettiinsä, mutta jokaisen suomalaisen identiteettiin ruotsin kieli tungetaan väkipakolla-
opintojen kaikilla asteilla.
Sitä ei voi paeta, sitä ei voi alittaa,
sitä ei voi ylittää.. sitä ei voi kiertää.
Jos sen yrittää kiertää, valtio estää voimatoimin suomalaisen sivistymisen – estämällä tutkintotodistuksen saannin.
Eriskummallinen on tämä ”kaksikielisyyden rikkaus”, kun siihen pitää aseella uhaten jokaikinen pakottaa!
Facebookissa on kampanjaryhmä ”Pakkoruotsilakko”
Tervetuloa mukaan kehittämään omanarvontuntoista kansalaistottelemattomuutta pakkojärjestelmää vastaan!
https://www.facebook.com/groups/134457929904282/
PS: Maahanmuuttajilta ei edellytetä Suomen kansalaisuuden saamiseksi molempien kansalliskielten osaamista:
riittää, että osaa JOKO suomea TAI ruotsia.
Mutta jokaikiseltä suomenkieliseltä vaaditaan aina SEKÄ suomen ETTÄ ruotsin osaaminen!
Suomenkielinen ei siis ole kansalaiskelpoinen ilman ruotsi-komponenttia!
Mutta maahanmuuttaja on! Sama koskee ulkomaalaisia korkeakouluopiskelijoita: Suomenkielisellä on pakkoruotsi, ulkomaalainen opiskelija vapautetaan siitä automaattisesti.
Miksi Suomen eliitti on valinnut itserasismin tien ?
Suomalaiset ovat ainoa eurooppalainen kansa,
joka ENEMMISTÖNÄ kokee mitä on internalized racism!
http://en.wikipedia.org/wiki/Internalized_racism
Ilmoita asiaton viesti
Minä olen vähän päätynyt siihen että tämä taistelu on hävitty (ellei tässä ihan kapinaa tai (nyky)maailman loppua tule). Jos (kun) pakkoruotsista joskus luovutaan, kompensaatiot tulevat olemaan liian raskaat (esimerkiksi se Saukkosen malli, jossa Suomi jaetaan rintamaihin ja ruotsittomaan luuseri-Suomeen). Säätiövarallisuuden peruslinnakkeeseen ei näillä näkymin ole mahdolista saada murtumaa. Näyttää siltä, että valtava indoktrinaatio ja rahankylvö on onnistunut: ruotsittamisen vastustajat tulkitaan epäilyttäviksi metsäläisiksi, ja suomalaisten enemmistö on saatu rintamalinjojen väärälle puolelle. En pidä realistisena odottaa tuulten kääntymistä, ainakaan pelkällä ”vihapuheella”.
– Tuo minun visioni tarkoittaa proaktiivisuutta: jos asioita ei voi muuttaa sisullakaan, tehdään jotakin uutta (sellaista mitä ruotsittajat eivät edes tajua kadehtia). Suomi on aina ollut kiinnostava juuri suomalaisuutensa, erilaisuutensa vuoksi. Duudsonit ja loordit, niiden päälle shamanismia, ja vitalismin läpimurto, siinä visiota Suomelle!
Ilmoita asiaton viesti
””Minä olen vähän päätynyt siihen että tämä taistelu on hävitty…””
Samaa pelkään minäkin, sillä suomalaiset politiikot eivät näytä tulevan edes puheissaan yhtään meitä vastaan. Aina vain pidetään samoja palopuheita sivistyksen ja ruotsinkielisten saavutettujen etujen säilyttämisestä kautta koko Suomen – tarvittiin sitä sitten tai ei?
Kukaan heistä ei ota tippaakaan huomioon suomenkielisten hartaita toiveita vapaan kielivalinnan saavuttamiseksi. Kuten se kuitenkin luonnollisena ja järkevänä tarpeena sallittiin ahvenanmaalaisille, mutta miksi ei siis meille? Mistä tämä eriarvoisuus oikein kumpuaa?
Meillä on vain väärä kieli ja väärä mieli:)
RKP:lle kielipolitiikka on elämisen ehto jota rahalla pidetään pystyssä, ihan niin kauan kuin säätiöillä rahaa riittää ja suomalaiset päättäjät pysyvät nöyrästi ja kiltisti polvillaan… säälittävää, mutta elämä on.
Ilmoita asiaton viesti
Niin kuin joku viisas on joskus todennut; ”suomenkielinen suomalainen on epäonnistunut ruotsalainen”. Tämä Himasen henkinen kestävyysvaje johtuu yksinkertaisesti siitä, että suurin osa suomalaisista ei tunne omaa historiaansa. Ja jos tuntevat, niin senkin väitetään olevan ruotsalainen. Juuretonta kansaa on helppo johtaa harhaan.
Ilmoita asiaton viesti
Totta … sitä proaktiivisuutta voisi edistää muullakin tavoin (vrt. 13). Historia kun on aina vain valikoitujen tarinoiden ja tulkintojen kokoelma, joku voisi laatia Suomen kansan historian, joka voisi alkaa vaikka seuraavalla tosiasialla:
”Saagat kertovat Suomen kuninkaiden perustaneen Norjan. Niinpä esimerkiksi Vilhelm Valloittaja noustessaan maihin Englannissa 1066 oli pohjattoman ylpeä tietäessään olleensa Suomen kuninkaiden jälkeläinen. …”
Sitten voisi vähän kerrata mitä kaikkea J.R.R. Tolkien sanoi suomen kielestä …
Ilmoita asiaton viesti
Aivan. Meillä on kyllä ollut aina varsin mielenkiintoinen rooli tässä anglojen ja slaavien välissä. Ja mikään ei ole muuttunut.
Ilmoita asiaton viesti