Siperia ei opettanut
Terveiset blogistanilaisille! Olen täällä taas, olen olemassa. – Kiitän palstan vallanpitäjiä kunnianpalautuksesta – mutta kumartelemaan en rupea.
Yhtenä marraskuisena päivänä huomasin mustan virtuaaliauton pysähtyvän sähköpostilaatikkoni eteen. Se oli menoa, jouduin jonkinlaiseen sisäiseen karkoitukseen: en voinut enää kirjoittaa blogikirjoituksia, enkä voinut kommentoida, en edes voinut jättää minkäänlaisia hyvästejä. Virtuaalisesti minua ei enää ollut: kuvanikin katosivat kaikkialta aitoon neuvostotyyliin.
Onko tämä nyt todellisuudessa iso juttu, ehkä ei. Mutta virtuaalimaailmassa se oli elämän ja kuoleman kysymys.
Entisaikaan verkossa (kielikeskustelun maailmassa) toimittiin pseudonyymien ja salanimien turvin, ja niitä vaihdettiin tarpeen mukaan; viestien substanssi oli niiden sisällössä, tai sitten ei. Viestiketjuja katoili, se oli pelin henki, mutta tuomiot eivät olleet henkilökohtaisia häpeärangaistuksia.
Kuitenkin Puheenvuoro-palstalla on vaadittu kirjoittajia esiin, omalla nimellä ja kuvalla. Hyväksyin omalta osaltani tällaisen vaatimuksen: olkoon tämä sitten minun maailmani, minun ainutkertainen tapani olla olemassa virtuaalimaailmassa. Näillä ehdoin sain täällä tuttuja … ja ystäviäkin.
Senkin ymmärrän, että absoluuttisen vallan haltijat sokaistuvat aina. Sille kyllä naureskellaan, kun diktatuurimaissa lyödään kymmeniä hole-in-oneja yhden golfkierroksen aikana – mutta tässä virtuaalimaassa isät aurinkoiset ovat läväyttäneet kymmeniä blogikirjoituksia, ja joka kerralla suoraan karuselliin!
Mutta toimivatko Puheenvuoro-palstalla ”oikeusvaltion” periaatteet?
Minä en saanut silloin minkäänlaista oikeudenkäyntiä, en minkäänlaisia varoituksia ennen tuomion täytäntöönpanoa, enkä edes tietoa tuomion pituudesta. – Edes nyt jälkikäteen haluan tuoda oman tapaukseni lautamiesten harkittavaksi.
Tuolloin marraskuulla Amos Andersonin taidemuseon laajennushanke oli tapetilla. Eräs blogisti ihmetteli siihen malliin, että vieläkin se näyttää kulttuurin edistäminen ja sivistyksen ylläpito jäävän tässä maassa ruotsinkielisten harteille. Vastasin siihen (suunnilleen) seuraavasti:
Kun toisilla on rahaa niin ettei paskalle taivu … niin suomenkielisten tehtäväksi jää kai sitten järjestää ne modernistiset paskanheittoperformanssit.
Eikös paskanheitto ole jo suomalaista kulttuurihistoriaa, Kalevala-elokuvan ohjaajan Jari Halosen hengessä? Oikeasti, opiksi ja ojennukseksi, haluaisin tietää mikä tuossa kommentissa oli pahinta – tuo p*ska-sanako? Vaiko ne nyky-yhteiskunnan yleiset syyt?
PS. Lämpimät terveiset Kaija Kelhulle, hän kaipasi minua :o)
” virtuaalimaassa isät aurinkoiset ovat läväyttäneet kymmeniä blogikirjoituksia, ja joka kerralla suoraan karuselliin! ”
” absoluuttisen vallan haltijat sokaistuvat aina ”
Kumartelu, se nyt olisi vihoviimeistä. Miettikääpä kuinka moni US:stä on häipynyt, tavalla tai toisella kyllästyneenä.
US on politikoiva.
US on hännystelevä, juuri noita isä aurinkoisia.
Kuinka moni tiedemies tänne kirjoittaa? Olisiko yksi, kaksi, kolme?
Ilmoita asiaton viesti
Ei pahaa sanaa Uutta Suomea kohtaan sinänsä … harvoin on yksityinen iso raha näin edistänyt sananvapautta kuin Niklas Herlinin tapauksessa. Ja kirjoittajien kyllästyminen … sekin on sallittua, toivoisi vain että ihmisillä olisi enemmän sitä perinteistä sanomisen sisua.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä näin on, ei ole sellaista mistä ei voisi purnata, vaan onhan tämä Herlinin meille tarjoama mahdollisuus julkaista omia ajatuksia näinkin melko omaa luokkaansa, vertaa sitä sitten mihin tahansa.
Ei voi kuin kiitellä (niin ja joskus purnata vähäsen);).
Edit: Ja oikein kovasti tervetuloa takaisin.
Ilmoita asiaton viesti
Todenpuhujalla ei ole yösijaa, mutta onneksi kevät etenee ja kelit ovat lämpenemään päin.
Ilmoita asiaton viesti
Ensi sunnuntaina, varautukaa … silloin trollit saavat liikkua luvan kanssa!
Ilmoita asiaton viesti
Mä seuraan tätä niin otona, etten tajunnut kaivata sua. Mutta huomaan kaivanneeni, kun nyt palasit. Täällä on aivan liian vähän näkökulmia. Sä olet monesti monta. ihan samassa lauseessakin. Arvostan. Ajatuksen elävyyttä. Muttta sehän onkin ilmeisesti jo luokiteltu mielisairaudeksi.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos, tunnen olevani tervetullut … kotiin! – Mielisairaudesta puheenollen, olen viime aikoina kuunnellut/lukenut Yrjö Kallisen ajatuksia; siinä oli aidosti tinkimätön ajattelija, esimerkiksi kelpaava. Harvapa onkaan Suomessa saanut neljää kuolemantuomiota!
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/elammeko_une…
Ilmoita asiaton viesti
Osuvaa tekstiä. Minäkin katosin viime vuonna muutamaksi kuukaudeksi ja tietysti ilman mitään selitystä. Syy taisi olla, että sanoin Reija Härköselle, niin kuin Härköselle kuuluukin sanoa.
Kyllä banneja saa antaa, mutta ei mielivaltaisesti. Olisiko se liikaa vaadittu toimitukselta, että sanoisi, kuinka noin sanominen ei heidän mielestään ole kivaa.
Varmaan monikin bannattu saattaisi hetken harkittuaan olla samaa mieltä.
Ilmoita asiaton viesti
Kiva, kun olet taas tullut tänne Heikki!
Ehdinkin jo sinua kaivata ja nyt toivotaan, että myöskin Oikkonen viitsii tulla ilahduttamaan meitä taas mielenkiintoisilla blogeillaan. Todennäköisyys kyllä siitäkin kasvoi sinun tulosi myötä..
Selvästi olitte sielunkumppaneita, jos teitä oikein ymmärsin?
Täällä Puheenvuorossa on muutamia kymmeniä ihmisiä, jotka kuuluvat minun mielestäni niin olennaisesti tänne Usariin lisäämään uutta, virkistävää tiedon ja ajattelun monipuolisuutta ja sitähän juuri te kaksi parhaimmillaan edustitte. Joten hyvä, nyt on taas vain taivas rajana:)
Ilmoita asiaton viesti
Voi sinua Kaija Koo!
https://www.youtube.com/watch?v=uJRcpGBDFGU
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä kappale.. Tykkäsin tässäkin elämässä:)
Poissa ollessasi jopa kirjoitin johonkin kommenttiini tuon sinulle niin olennaisen ja ehkä myös sinua itseäsi kuvaavan hienon runosi:
Iske itsesi kipunat
yltä, alta, kaikkialta
enin taistosta elämän.
Ilmoita asiaton viesti
RunoNI, sanoit? – Nyt on ihan pakko tehdä uusi blogikirjoitus aiheesta …
Ilmoita asiaton viesti
Ehkei sentään se ole sinun tekemäsi, mutta muutaman kerran sen nähtyäni sinun kommenteissai tai blogeissasi, niin katson sen kuuluvan olennaisesti sinuun. Jos siitä on joku tarina, miksi juuri tuo, niin kerro ihmeessä. Minua nuo sanat puhuttelevat kovin….. Niissä on vahva elämän maku.
Ilmoita asiaton viesti
Jos Eino Leino olisim elänyt suuremmalla kielialueella, hän olisi maailmankuulu – nyt hän on vain meidän omamme.
http://heikkihyotyniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/1…
Ilmoita asiaton viesti
Eipä muuta kuin minunkin osaltani tervetuloa takaisin. Ajattelin kyllä poissaolosi syyksi muun kuin eston, joten ajattelin, että tulet sitten, kun katsot aiheelliseksi.
Vaikka tavallaan ymmärränkin eräät estot, niin kyllä suurempi osa estoja menee yli ymmärryksen. Eikä kai se selitys estetylle itselleen lainkaan pahitteeksi olisi. Ainakin, jos estetyllä on enemmän kuin yksi omakin blogikirjoitus.
Niin, äläkä todellakaan ota opiksi. Ei ole tarvetta. Vaikka en sitä kyllä epäilekään. Jokaisella meistä on oma persoonallisuutensa. Esimerkki: Pääsin ilmeisesti SJP:n estolistalle. Minut tuntevat taas ilmeisesti tietävät, että SJP:n blogiin tuskin kirjoitan enää kertaakaan.
Ilmoita asiaton viesti
”Ajattelin kyllä poissaolosi syyksi muun kuin eston”
Joo, oikeudet minulle näyttivät palautuneen jo jokin aika sitten … oli tavallaan kiinnostava ”ruumiistairtaantumiskokemus” katsella tätä elämää täällä alhaalla puuttumatta siihen mitenkään! Ei velvoitteita eikä vastuuta, täydellinen vapaus …
Ilmoita asiaton viesti