Eino Leino ajatteli, siis Minä on olemassa

Oli valtava tragedia että Saksa hävisi sodan. Voisi sanoa, että ”hegeliläinen maailmankello” siirtyi talviaikaan. 

Tai se itsetuhoinen romahdus oli kai vääjäämätön – heidän kulttuurinsa oli saavuttanut vanhuuden ja viisauden mukana väistämättä tulevan rumuuden ja kuoleman kosketuksen. 

Mitä tuli tilalle? – Amerikkalainen nuoruuden arroganssi. Kulttuurin irvikuva, jossa viisauden kipinät jauhetaan tuhkaan loputtomassa päättömässä kilpailussa ja hyödyn ulosmittauksessa. Ennen kuin liekki pääsee edes kunnolla syttymään. 

Saksalaisen hengen kukoistusaikana uskallettiin uskoa vitalismiin ja intuition voimaan, eikä kukaan ylenkatsonut vilpitöntä viisauden tavoittelua.

Esimerkiksi teosofia oli tuolloista ennakkoluulotonta pyrkimystä menneiden aikojen viisaiden ihmisten opetusten ymmärtämiseen ja yhdistämiseen. Se oli totuuden etsintää tieteellisen metodin ulottumattomissa.

Nykyisin mielellään unohdetaan, että vaikkapa Eino Leino ja Yrjö Kallinen olivat aikanaan teosofeja. – Seuraavassa on kuitenkin Leinon runo ”Minä” … siinä on auki kirjoitettuna iso ymmärrys.

1.
Minä oli alussa.
Minä kasvoi luona Kaikkivallan ja kaikki oli se Minä.
Minä on maailman ajatus, työn tulos tuhannen voiman,
alku, loppukin elämän.
Muut on muotoja: sisällys
ylin vaan on yhteisjärki.

2.
Itseys on ihanin mahti, minkä sait sa syntymässä: älä anna pois ikinä!
Väärin ne sanovat, jotka itse-uhrista puhuvat: minkä teet parasta, voitat, minkä alhaista, alenet.
Pyhä on yksilön perintö.
Kaitse taiten kalleutta
tai jos tuhlannet, katoa
niinkuin tähti taivahalta: sammu tyhjyyden tulena!

3.
Kaikki on sinussa: aika, ijäisyys, elämä, luonto, isänmaa ja ihmiskunta,
siemen suurimman, vähimmän.   
Itse riiput itsestäsi, muista, minkä tahdot verran
tie on tehty, määrä pantu, vuori noustava: vapaus.
Kulje kohti korkeinta oman onnes kukkulata
täytä, minkä tiedät, tahdot, täytät tahtoa jumalan
nousten nostat taivonkantta,  
painunet, eloa painat, tulet taakka itsellesi, muille pilvi päivän tiessä.
Mennen maailmat syleile, astu kautta aikakautten
tao päälles taistopaita
raudasta rakkaimman halusi, hopeasta haavehesi, kuparista kuolon uhman, kullasta sydänkuvien,
piistä synkän itsepinnan.

4.
Laki ollos itsellesi.
Mieti, mik’ on sulle hyvä, tuumi, mik’ on sulle paha,
ruma sulle, kaunis sulle: ole maailma omasi.
Iske itsesi kipunat
yltä, alta, kaikkialta
enin taistosta elämän.

heikkihyotyniemi

Heikki, versio 2: Suvaitsevampi, viisaampi ... ainakin vähän vanhempi ja paljon reikäpäisempi. Niin on vaatteet kuin aatteetkin: sinisiä, ja löysiä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu