Ajattelen – niin ja mitä sitten?
Koko nykyaikainen tieteellinen maailmankuva voidaan palauttaa vähäiseen syntytapahtumaan: René Descartes aikanaan totesi että "ajattelen, siis olen olemassa", ja käynnisti näin (des)karteesisen kumouksen. Hän (subjekti) huomasi ajattelevansa erilaisia asioita (objekteja), ja näin muodostui perusta karteesiselle dualismille mielen ja aineen välillä.
No sitten tarvittiinkin vuosisatojen verran kynänpyöritystä että ajattelun sinänsä terve lähtökohta saatiin peittoon. Tiede keskittyi ulkopuoliseen todellisuuteen, pelkästään niihin objekteihin, ja rakensikin siitä mahtavan rakennelman. Nyt kokonaisuutta on enää vaikea hahmottaa, selkiyttämistä tarvittaisiin – ja kun tieteellinen maailmankuvakin alkaa osoittaa yskimisen merkkejä …
… Tai jos sanotaan vain, että ainahan niitä uusia näkökulmia kaivataan. Katsotaan miten muuten asioita voitaisiin tulkita:
- Ajattelen, siis jotakin liikkuu mielessä.
- Ajattelen, siis olen suhteessa ajatteluni kohteeseen.
Ensimmäinen johtopäätös johtaisi vitalismiin. Tällaiseltakin kannalta asioita on eri aikoina alettu pohtia, mutta ainä on lopulta päädytty helpompiin ratkaisuihin: Herakleitoksen virtauspohdintojen jälkeen Platon keskittyi muuttumattomiin ideoihinsa, ja uusimmalla ajalla vitalistit muuten vain naurettiin suohon.
Toinen johtopäätös johtaisi dialektiikkaan, jolloin kaikki mielessä oleva perustuu vastinparien välisiin jännitteisiin. Näitäkin asioita on pohdittu jo Sokrateesta lähtien, mutta viimeistään kommmunismin (ja "materialistisen dialektiikan") kaatumisen jälkeen dialektikotkin voitiin hymähdellä kumoon.
Nykyinen analyyttisen filosofian henki ei edes hae kosketusta luontoon – lähtökohtana on kielen analyysi. Ja toiset pohtivat "totuutena" sitä, mitä vaikkapa joku Wittgenstein on aikanaan sanonut Aristoteleen sanoneen luonnosta … vaikka nykyisin olisi aivan uudenlaiset työkalut luonnon tarkasteluun ja analysointiin. Uskotaan että todellisuus on kielellinen, ja joku on ne taikasanat joskus sanonut.
Vaikka totuudellisuutta lähimmäs taitaakin päästä toteamus "ajattelen, siis minuuteni on vielä keskeneräinen". Formaalilla symbolien pyörittämisellä tietokonekaan ei koskaan tule saavuttamaan tietoisuutta. Eteenpäin ei päästä ellei aleta pohtia merkitysten olemusta.
"Kybernetiikan alkeet" -kurssin kaikille avoin päätösluento pidetään Aalto-yliopistolla Otaniemessä huomenna maanantaina 28.4. klo 10:30 TUAS-talon salissa AS1. Aiheena on tällä kertaa "mentaalivitalismi" – kuinka mielen mallit voidaan saada yhtenäiseen kehykseen, kuinka "duaalinäkökulma" mahdollistaa yksinkertaisemmat selitykset, kuinka subjektiivisesta tuleekin kaikkein objektiivisin. Mitä on merkitys ja miksi kaikki virtaa.
Tervetuloa!
Oikeastaan syvimmän nykyaikaa kuvaavan johtopäätöksen asiassa on kai esittänyt Kullervo Rainio: ”ajattelen, siis olen eläkkeellä”. – Näinhän se on, työelämän oravanpyörässä ei enää ehditä ajatella – ei, vaikka kyseessä olisi tutkimustyö.
Ilmoita asiaton viesti
Oikaisisin hieman ja palauttaisin asian realiteetin: Ajattelen, minulla on siis aivot.
Ilmoita asiaton viesti
Sekoitat tuossa subjektiivisen ja objektiivisen todellisuuden tarpeettomasti keskenään, lisäksi fysiologian ja filosofian?
Ilmoita asiaton viesti
Kysehän on aivojen havainnoinnista. Itsetietoisuus on ihmisen erityispiirre. Esim. uusimmassa HOT-terapiassa keskitytään niihin ajatuksiin, jotka ovat itselle myönteisiä ja edesauttavat mm. masennuksesta selviytymistä.
Miten sitten toteaisit/tajuaisit, ettei sinulla ole aivoja?
Ilmoita asiaton viesti
”Kysehän on aivojen havainnoinnista. Itsetietoisuus on ihmisen erityispiirre”
Nyt en ymmärrä … jos tietoisuus on ihmisen yksinoikeus, ja kaiken olennaisen aivotoimintoihin liittyvän selittää aivojen olemassaolo … niin mitä ne eläimet aivoillaan tekevät?
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitin kylläkin: itsetietoisuus. Eivät eläimet pohdi mitä huomenna päällensä laittaisi, mene töihin ja koska maksan veroni. Ihmisen aivot ovat muutakin kuin ajattelemisen väline.
Filosofi ja teologi Martin Buber on pohtinut subjektin ja objektin problematiikkaa termeillä Sinä ja Minä (taisi olla kirjan nimenäkin).
Ilmoita asiaton viesti
AYE’TEI’H!
Kerran vielä:
Ajattelen itse, minulla on siis aivot.
█║▌│█│║▌║││█║▌║▌║
H a r m a a s u s i ™ 2 0 1 4
Ilmoita asiaton viesti
Descartes kai haki jotain varmaa pohjaa, jolle kaiken ajattelun voi perustaa, siitä kai nimikin foundationalismi.
Descartesin havainto oli että hän havaitsee. Hän käyttää koko Mietiskelynsä sen perustelemiseen, että havainto ajattelemisesta on varmaa, että ihmisen havainnolla ja ulkoisella maailmalla on yhteys ja että näin ollen maailman on oltava olemassa mielemme ulkopuolella.
”Miksi kaikki virtaa?”, virtaako kaikki? Descartesin selitys nojaa joiltain osiltaan vahvasti Jumalan olemassaolon todisteluun. En ole asiantuntija, mutta olen siinä käsityksessä että skeptisismiä ei ole lopullisesti pystytty kumoamaan Descartesin jälkeenkään. On siis mahdollista, että että tämä blogikirjoituskin tapahtuu vain minun pääni sisällä, ehkä olen vain aivo joka leijuu eetterissä.
Kaukaa haettua arkiajattelun puitteissa. Kuitenkin Descartesin tavasta kyseenalaistaa omat havainnot voisi ottaa oppia: Miten voin perustella sen, mitä havaitsen muulla kuin sillä mitä havaitsen, koska aistihavainto usein menee harhaan? Mistä tiedän, että kaikki virtaa, ehkä se vain näyttää virtaavan koska aika kuluu? Tai ehkä aikakaan ei oikeasti kulu, vaan tapahtumat muodostavat jonkinlaisen monimutkaisen kehän, joka palautuu lopulta alkupisteeseensä ja näkisimme tämän jos voisimme nähdä jokaisen ajanhetken yhtäaikaisesti: Kaikki mikä meidän näkökulmastamme on ollut tai tulee koskaan olemaan, voisi jollekin toiselle olennolle olla aina ollut olemassa.
Pointtini on vain tämä: Ihminen on niin vajavainen, että kannattaako meidän todella yrittääkään pyrkiä muuhun totuuteen, tai objektiivisuuteen kuin siihen että totuus on katsojan silmässä? Eihän tiedemieskään voi kokea havaintojaan muuten kuin ihmisenä ja ihmisen aistikokemus on rajallinen.
Ilmoita asiaton viesti
Nykyajan tieteen tekeminen on useasti kuin tuhatpalaisen palapelin kasaamista niin, että palasista on olemassa vain kirjalliset kuvaukset.
Ihmisellä on tämäntyyppisten asioiden käsittelyyn tehokas näköaistiin pohjaava intuitiokyky ja nykyisin myös datan visualisointia suuresti helpottava tietotekniikka.
Eiköhän tuo lineaarinen tapa jäsentää maailmaa ollut vain välivaihe, joka alkoi, kun evoluutiossa pärjääminen rupesi edellyttämään tiedon siirtoa ja opettamista muille ja on päättymässä nyt, kun teknologia mahdollistaa tiedon jakamisen myös aivoillemme paremmin sopivassa muodossa.
Ilmoita asiaton viesti
… Terveiset Espoosta! – Seminaari oli oikein onnistunut, käsitehäkkejä rymisteltiin oikein urakalla :o)
Ilmoita asiaton viesti