Ajattelen – niin ja mitä sitten?

Koko nykyaikainen tieteellinen maailmankuva voidaan palauttaa vähäiseen syntytapahtumaan:  René Descartes aikanaan totesi että "ajattelen, siis olen olemassa", ja käynnisti näin (des)karteesisen kumouksen. Hän (subjekti) huomasi ajattelevansa erilaisia asioita (objekteja), ja näin muodostui perusta karteesiselle dualismille mielen ja aineen välillä. 

No sitten tarvittiinkin vuosisatojen verran kynänpyöritystä että ajattelun sinänsä terve lähtökohta saatiin peittoon. Tiede keskittyi ulkopuoliseen todellisuuteen, pelkästään niihin objekteihin, ja rakensikin siitä mahtavan rakennelman. Nyt kokonaisuutta on enää vaikea hahmottaa, selkiyttämistä tarvittaisiin – ja kun tieteellinen maailmankuvakin alkaa osoittaa yskimisen merkkejä … 

… Tai jos sanotaan vain, että ainahan niitä uusia näkökulmia kaivataan. Katsotaan miten muuten asioita voitaisiin tulkita: 

  1. Ajattelen, siis jotakin liikkuu mielessä.
  2. Ajattelen, siis olen suhteessa ajatteluni kohteeseen.

Ensimmäinen johtopäätös johtaisi vitalismiin. Tällaiseltakin kannalta asioita on eri aikoina alettu pohtia, mutta ainä on lopulta päädytty helpompiin ratkaisuihin: Herakleitoksen virtauspohdintojen jälkeen Platon keskittyi muuttumattomiin ideoihinsa, ja uusimmalla ajalla vitalistit muuten vain naurettiin suohon. 

Toinen johtopäätös johtaisi dialektiikkaan, jolloin kaikki mielessä oleva perustuu vastinparien välisiin jännitteisiin. Näitäkin asioita on pohdittu jo Sokrateesta lähtien, mutta viimeistään kommmunismin (ja "materialistisen dialektiikan") kaatumisen jälkeen dialektikotkin voitiin hymähdellä kumoon. 

Nykyinen analyyttisen filosofian henki ei edes hae kosketusta luontoon – lähtökohtana on kielen analyysi. Ja toiset pohtivat "totuutena" sitä, mitä vaikkapa joku Wittgenstein on aikanaan sanonut Aristoteleen sanoneen luonnosta … vaikka nykyisin olisi aivan uudenlaiset työkalut luonnon tarkasteluun ja analysointiin. Uskotaan että todellisuus on kielellinen, ja joku on ne taikasanat joskus sanonut. 

Vaikka totuudellisuutta lähimmäs taitaakin päästä toteamus "ajattelen, siis minuuteni on vielä keskeneräinen". Formaalilla symbolien pyörittämisellä tietokonekaan ei koskaan tule saavuttamaan tietoisuutta. Eteenpäin ei päästä ellei aleta pohtia merkitysten olemusta.

 

"Kybernetiikan alkeet" -kurssin kaikille avoin päätösluento pidetään Aalto-yliopistolla Otaniemessä huomenna maanantaina 28.4. klo 10:30 TUAS-talon salissa AS1. Aiheena on tällä kertaa "mentaalivitalismi" – kuinka mielen mallit voidaan saada yhtenäiseen kehykseen, kuinka "duaalinäkökulma" mahdollistaa yksinkertaisemmat selitykset, kuinka subjektiivisesta tuleekin kaikkein objektiivisin. Mitä on merkitys ja miksi kaikki virtaa.

Tervetuloa!

 

heikkihyotyniemi

Heikki, versio 2: Suvaitsevampi, viisaampi ... ainakin vähän vanhempi ja paljon reikäpäisempi. -- Niinpä on vaatteet kuin aatteetkin: sinisiä, ja löysiä. Jo ennen sitä menneisyyden Sinistä tulevaisuutta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu