Joukkoistuminen auttaa?

Suomi on pysähdyksissä, Suomi seisoo. – Mutta jo armeijassa opittiin ettei kannata seistä jos voi istua. Joukkoistumisen jälkeen voidaankin ruveta joukkomakaamaan? 

http://www.suomijoukkoistaa.fi/ 

Nyt on meneillään "suuri kansalaiskeskustelu hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuudesta", tavoitteena on että "keksitään Suomi uudelleen!". – Kaunis tavoite tietenkin, ja sinänsä kuulostaa hyvältä, että esimerkiksi "kansallisuusfilosofi" Jukka Hankamäki on mukana kuviossa. Vaan onkohan hänenkin vaistonsa nyt pettänyt? 

 

On kuin olisi kaksi erilaista todellisuutta – on pinta ja on ydin. Pintatasolla kaikki on fantsua – mutta kun asioista on kadonnut merkitys, pakonomainen hymyily vain paljastaa kuoren tyhjyyden. Kun on kantanut (omien sanojensa mukaan) vastuun kaikesta, mistä kertoo se, jos yhtäkkiä on kantamatta vastuuta enää mistään

 

Mikä se Suomi sitten ytimeltään on? – Ovathan sitä kallispalkkaiset brändityöryhmät miettineet. Ja lopputuloksena on ollut jonkinlaisia markkinointimainoksia ulkomaalaisille: tulkaa ja ostakaa, kaikki on myynnissä! 

Ulkoapäin annettuja identiteettejä, "uudelleenkeksittyjä Suomia" on meille tarjoiltu ennenkin. – Mutta ei itsetuntoa voi ulkoapäin antaa, ei edes Himas-filosofisilla kukoistusohjelmilla, se henki lähtee sisältä. Eikä se henki saisi olla mikään pahahenki. 

Tästä päästäänkin avainkysymykseen: missä on suomalaisuuden alemmuudentunteen synty, sen pohjalla olevan itsestäänvieraantumisen alkusyy? 

Liisa Keltikangas-Järvinen on ihmetellyt (Yliopistolehti 9/1996), mistä mielikuva suomalaisten alemmuudentunteesta johtuu; väitteen totuudellisuutta ei kuulemma ole koskaan kunnolla tutkittu. Eihän väite ole edes uskottava: Suomen historia osoittaa hämmästyttävää itseluottamusta ja pärjäämisen eetosta (jota ulkomaillakin on ihailtu). 

Ongelma on se, että vaikka menneiden aikojen raivaajasukupolvet uskoivat itseensä ja maahan, omanarvontunnon täytyy itää jokaisessa mielessä erikseen, ja joka sukupolven täytyy löytää ylpeytensä (ja tulkoon nyt vakuutetuksi: mielenrauha ja identiteetin selkeys ei tarkoita kansalliskiihkoa). Jotta Eurooppa olisi eurooppalainen, kulttuurien kirjoa pitää ylläpitää; ja kukaan muu ei Suomen lippua kanna, elleivät suomalaiset itse. 

 

Kulttuuri koostuu tarinoista, esimerkeistä siitä, kuinka voidaan elämässä pärjätä. Tällaisten tarinoiden kautta merkitykset ja arvot virtaavat. – Hävetkööt ne, jotka omia agendoja edistääkseen keksivät uusia myyttejä (vaikkapa että "Suomi on ruotsalainen", tai että "Suomi keksittiin 1800-luvulla"). Ja hävetkööt ne, joiden ymmärryksen EUforia on sumentanut. 

Mitä tapahtuu, jos "ei saa katsoa taaksepäin, pitää katsoa vain eteenpäin"? – Jos juuret katkotaan, alkaa näivettyminen: miten sitten enää elinvoimaa voisi imeä? Ilman juuria kaikki puut kaatuvat, ja niin tekee myös elämän puu

Aivan samoin kuin aivojen toiminnan ymmärtäminen on mahdotonta, ellei jollakin tapaa ratkaista merkitysten olemusta (aivojen tehtävänä ei ole syntaktisten päättelyiden läpivienti vaan merkitysten prosessointi ja ymmärtäminen), samalla tavoin kollektiivisen yhteiskunnan toiminta rakentuu merkityksille. Itsetunto, ja koko identiteetti, yksilön ja yhteiskunnan tasolla, on kumuloitunutta merkitystä

Merkitykset ovat subjektiivisia, ja niiden virtaukset ovat vitalistisia … huhui, kirosanoja kaikki tällaiset järki-ihmisille. – Kyseessä on pitkä tarina kaiken kaikkiaan, ja vaatii paljon aikaa ja uudenlaista ajattelua. No, motivaatio kasvaa kuilun syvetessä.

 

heikkihyotyniemi

Heikki, versio 2: Suvaitsevampi, viisaampi ... ainakin vähän vanhempi ja paljon reikäpäisempi. -- Niinpä on vaatteet kuin aatteetkin: sinisiä, ja löysiä. Jo ennen sitä menneisyyden Sinistä tulevaisuutta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu