"Tämä on voitto Kokoomukselle, ja voitto Suomelle"

Ei ole ollut halua kirjoittaa. Aiheitahan olisi ollut, esimerkiksi ne EU-vaalit … mutta kun on jotenkin ulkopuolinen olo. Meikäläisiä perussuomalaisia yritettiin innostaa äänestämään – mutta virran suunta ei muutu hyppäämällä sen vietäväksi. Ei oikeastaan haluttaisi sotkea kavereiden kuvioita: joka ei halua pelata liittovaltioleikkiä on tuolla väärässä leikkikehässä

No nyt ne samat fantsuttajat valitsivat meille pääministerin. – Itselle alkaa tulla sama paniikki kuin sosiaalisessa mediassa jo aiemmin: entä jos tämä narsistinen tykkäämisen kulttuuri ei menekään ohi

 

Tavallaan on kiva katsella fantsuttajien iloa ja virtaavaa elämänvoimaa. Kokoomuksen puoluekokouksessa uskonnollisviritteinen yhteinen oikeassaolemisen henki liikkui vetten päällä. Kun toiset ovat kohdanneet Vapahtajan (otsikossa ovat Aleksin pelastuksen sanat hänen tultuaan Valituksi), ei vääräuskoisen ole asiaan hyvä sekaantua. 

Mutta jos kokoomuslaiset kuvittelevat olevansa yksilöllisiä … millaiseen joukkohysteriaan he alentuvatkaan. Ollakseen suvaitsevaisia he ovat melkoisen yksisilmäisiä. Ja jos he kuvittelevat olevansa järki-ihmisiä … eivätkö he näe kuinka vaisto heitä vie! 

 

Dynamiikkoja on varhaisvaiheessaan vaikea hahmottaa. Vasta korreloidessaan heikot signaalit muodostavat näkyviä virtauksia. Ja nyt tällaisen euroforinen fantsuhurmos on päässyt kasvamaan hyökyaalloksi joka kaataa esteet tieltään. Mikään ei pidättele aatteen aateloimaa paloa; lakikin on vain hidaste, joka "jalkoihimme jää". 

Otetaan esimerkiksi se liittyminen EU:hun aikoinaan. – Liittyminen vaati perustuslain muutosta, ja jopa "supistettu perustuslainsäätämisjärjestys" (!) edellytti kahden kolmasosan kannatusta Eduskunnassa. Jostakin kuitenkin keksittiin, että kun kansanäänestyksessä hieman yli puolet (huomattavasti alle 2/3) oli antanut äänensä liittymisen puolesta, kaikkien edustajien moraalinen velvollisuus oli hyväksyä liittyminen! – Loppu on historiaa, ja taakse ei katsella.

 

Vastaavanlaista uuden uskon ja toivon aikaa elettiin kai viimeksi 1930-luvulla. Tuolloisessakin vitalistisessa fanatismissa koettiin pyhää oikeassaolemisen iloa … tunnuslauseena oli Kraft durch Freude, ja pyhän aatteen vuoksi oltiin valmiita tekemään kyseenalaisiakin tekoja, kokonaisten kulttuurien tuhoamisia, ihannemaailmaa rakennettaessa.

Onko tällainen vertaus yliampuva? – Ehkä, mutta radikaali temppu se on omankin kulttuurin tuhoaminen.

– No, vaikka nytkin saadaan "voimaa fantsutuksesta", unelmahöttö ei Kokoomuksessa tule kestämään todellisuutta ja pettymyksiä: fantsuaate ei ehkä ehdi jäykistyä "fantsismiksi" vaan kupla puhkeaa ajoissa. Ehkä vielä joskus löytyy dialektinen tasapaino kansallisuuden ja ylikansallisuuden välille? 

Sitä ennen, seinään törmääminen taitaa taas tuottaa raunioita. Onneksi Alex lupasi pyytää anteeksi.

 

heikkihyotyniemi

Heikki, versio 2: Suvaitsevampi, viisaampi ... ainakin vähän vanhempi ja paljon reikäpäisempi. -- Niinpä on vaatteet kuin aatteetkin: sinisiä, ja löysiä. Jo ennen sitä menneisyyden Sinistä tulevaisuutta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu