Oi Emmy Emmy, oi Emmy Emmy

Oman maailmansa dialektisuuden ymmärtäminen lähtee ajattelunsa ristiriitaisuuden tunnistamisesta. Ehdottomien totuuksien sijaan kaikki hahmottaminen rakentuu mielen sisäisistä dynaamisista tasapainoista. – Kuten edellisessä kirjoituksessani totesin, sisimmässäni ymmärrän juutalaisvastaisuutta. Yleisemminkin, tunnustan (nykymääritelmin) olevani rasistimutta vastavoimana siinä on juju. Olen myös sovinisti – mutta siinäkin on juju. 

Mikä se juju tällä kertaa sitten on? 

 

Vihaan telaketjufeministien yksipiippuista maailmaa, taistelemista miesten aseilla – naisilla kun olisi oikeus irtiottoon. Nykyisin, "järjen" dominoidessa, tasa-arvoisuuden rinnastaminen samanlaisuuteen on kuin vaihtoehtoisten maailmanselitysten viimeinen linnake olisi antautunut. 

Tähän tarvitaan esimerkkiä: sellaisen tarjosi Tiede-lehden entisen päätoimittajan arvovallalla Tuula Koukku maanantaisen Aamu-tv:n Kirjaraadissa. Hänen idolinsa on, kuinkas muuten, Marie Curie. Voi luoja. 

Marie Curie, kaksi Nobelin palkintoa, upea esikuva naisille … vai mitä? Kuitenkin hän oli todellinen miesten maailman marienetti, monomaaninen putkiaivoinen oravanpyöränpolkija. Radiumiansa suodatteli vuosikausia ilman hengen lentoa, suorastaan hengen uhraten. Teki kaikkensa meriittejä saadakseen. Mutta sellainenhan se tieteen maailma on … vai mitä? 

Tieteen maailma ja sen pelisäännöt ovat ihmisten tekemiä – juuri niiden järki-ihmisten tekemiä. Vaihtoehtojakin olisi … tarkastellaan toista esimerkkihenkilöä.

Emmy Noetherista ei monikaan liene kuullut. Hän oli Curien aikalainen, ja hänen uransa miehisissä tiedepiireissä on aivan yhtä täynnä "human interestiä" kuin Curiellakin (lisäväriä hänen elämäänsä Hitlerin Saksassa antoi juutalaisuus) . Kuitenkin se oli juuri hän, jonka Albert "kein Ether" Einstein sanoi olevan "kaikkien aikojen merkittävin ja luovin naismatemaatikko"; monet muut aikalaistiedemiehet olivat valmiit pudottamaan tästä luonnehdinnasta kokonaan pois viittauksen sukupuoleen. – Ja sepä oli niin abstraktia matematiikkaa että se kerrasta muutti reaalimaailman. 

 

Peinteinen tapa tehdä luonnontiedettä on etsiä invariansseja, muuttujien välisiä yhteyksiä, "luonnonlakeja".  Noether kuitenkin huomasi – syvällisten fysikaalis-matemaattisten analyysien jälkeen – että tämä voidaan ilmaista toisinkinJokaista systeemin symmetriaa vastaa säilymislaki. Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, kyseessä ovat eräänlaiset dynaamiset symmetriat.

Aivan samoin kuin Gödelin teoreeman tapauksessa, menemällä riittävän syvälle riippuvuusrakenteiden ytimeen, pullahdetaan jonkinlaiseen vapauksien duaalimaailmaan. Kun Gödelin johtopäätökset koskevat kaikkia loogisia maailmoja, Noetherin johtopäätökset koskevat kaikkia fysikaalisia maailmoja. Noetherin havainto on niin yleispätevä, että se on edelleen ainoita ohjenuoria esimerkiksi alkeishiukkasten ihmeellistä maailmaa mallitettaessa

Intuitiivisesti asioita tulkiten, Noetherin teoreema muuttaa (jossakin mielessä) reduktionistisen nysväämisen holistiseksi symmetrioiden tarkasteluksi. Kun mukaan mentaaliseen työkalupakkiin otetaan vielä vaikkapa Okkamin partaveitsi, sekin vahvasti esteettisesti latautunut, ollaankin luonnon tutkimuksessa siirrytty jonnekin ihmeelliseen kauneusarvojen maailmaan. – Naiset, olisiko tässä teille ainesta toisenlaiseen tieteeseen

 

Dialektiikkaan palataksemme – ilmeisesti oma tieteellinen maailmankuvani sisältää myös tiedekriittisen elementin … juu, myönnän olevani myös jonkinlainen yleisdenialisti.

heikkihyotyniemi

Heikki, versio 2: Suvaitsevampi, viisaampi ... ainakin vähän vanhempi ja paljon reikäpäisempi. Niin on vaatteet kuin aatteetkin: sinisiä, ja löysiä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu