Esperi Careless

Kaaoksen hallintaan tarvitaan malleja: tällöin yksittäisten havaintojen "kohinapiikit" tasoittuvat, ja jäljelle jää voimakenttä. — Ja nyt voidaan nähdä, että arendtilaiset "vallan voimaviivat" ovat kääntyneet, virtaus on muuttanut suuntaansa. Kun terveessä demokratiassa valta tulee yksikäsitteisesti alhaalta, kansalta, nyt poliitikot orjailevat muiden maiden mielipiteitä, tai EU:n määräyksiä; ja kun entisenkaltaisessa talouselämässäkin "asiakas oli aina oikeassa", erityisesti hoiva-alalla, nyt vastuu on vain ylöspäin: ainoa tavoite on osakkeenomistajien etu, osaaminen on sijoituksen maksimointia.

Onneksi on vielä rauhallista viisautta kaiken päällekaatuvan hulluuden ja paniikin keskellä, kuin "Väinän virtaa". Sillä aikaa kuitenkin valtavirtaus yhdensuuntaistuu, kuin koskenniskalla, ajopuun ajautuessa koskeen … kun kaikki arvot ovat hintoja, menestyminen on kyseenalaistamatonta konformismia, virtaviivaistumista, projisoitumista yhdelle vapausasteakselille, ajattelun "optimoituessa" hyväksymään taloustotalitarismi … kun kuitenkin yhteiskunnan robustisuus, jopa "kauneus", olisi diversiteettia. Mutta nämä toisin ajattelevat ovat impivaaralaisia jääräpäitä, joiden ääntä ei tarvitse kuulla … koski kuohuu.

 

Suomen Punainen Risti hankki aikanaan perusvaurautensa (kuvaannollisesti) suomalaisten sydänverellä, vapaaehtoisten verenluovuttajien uhrautumisella yhteisen hyvän eteen … kunnes muutti nimensä Esperiksi ja myytiin ulkomaiselle sijoitusyhtiölle. Rahavirtojen täydellinen optimointi on onnistunut: rahoitusjärjestelyjen ansiosta huiman kannattava toiminta näyttää tappiolliselta, eikä veroja siksi tarvitse maksaa. Tässä maailmankuvassa raha ratkaisee kaiken: kitkat reaalimaailman kanssa on voideltu suurella palkallaniin sujuvaa oli "vastuunotto". — Eikä kyseessä ole yksin Esperin visio.

Tehostuksen vuoksi rakenteet on ravistettava rikki. Henkilökunta on saatava nöyräksi, ammattiylpeys on tuhottava: alituinen kiire, riittämättömyyden tunne (mitähän muuten paperityöntekijät sanoisivat, jos heiltä työnsä ohessa vaadittaisiin siivoamista ja ruoanlaittoa … tai valehtelisivatko työnantajan puolesta?). Suuri vaihtuvuus tuhoaa myös viihtyvyyden, kaikki tuntevat olevansa koneen osia … asiakkaat ylijäämäosia: eivät ehdi oppia edes tuntemaan hoitajiaan. — Totta kai me nöyrästi pyydämme anteeksi … taas puhe on halpaa, ja laatusertifikaatit viimmosen päälle.

Mutta palveluntarjoajien kritisointikin on pelkkää vastuun pakoilua … kaikkihan puhuvat nykymaailmassa samaa kieltä. Kilpailutuksissakin kaiken ratkaisee se yksi ainoa mittari … hinta

Ratkaisuksi on esitetty lisää valvontaa. Mutta koskaan ei ylhäältä tuleva kontrolli riitä — tätähän yritettiin jo Neuvostoliitossakin: se vuotaa joka raosta, hajautetusti, jos kaikki inhimillinen luovuus — ja työaika — käytetään porsaanreikien etsimiseen. Nykyään veroparatiisijärjestelytkin taitavat olla jo innovaatioina vanhanaikaisia … kaikki käy kun moraali puuttuu. Sama lyhytnäköinen henkilökohtainen optimointi, varastamisen henki, näkyy nykyisin muissakin yrityskaupoissa: kaikki myydään ulkomaille heti kun löysää rahaa on tarjolla … unohtaen tositodellisuuden.

Virtuaalimaailmojen kupliin tottuneelle, helppoa elämää eläneelle indiviualistiselle egoistille, oman elämänsä sisällölle, seuraava oivallus on tärkeä: "ihminen" on sosiaalinen abstraktio, enemmän toiminnan ydin kuin näkyvä kuori, ajallinen jatkumo elämän synnystä alkaen, ja avaruudellinen jatkumo yli koko yhteisön geeni- ja meemipoolin. Jo ennen muinoin suomalaiset tajusivat, että kaikki on meillä vain lainassa; viisautta on nähdä vuosikymmeniä, vuosisatoja eteen- ja taaksepäin, arvostaa saamaansa tilaisuutta vaikuttaa maailmaan, elämän linkkinä menneen ja tulevan välillä. — Kuten Eino Leino sanoo "Minä"-runossaan:

    … Pyhä on yksilön perintö.
    Kaitse taiten kalleutta
    tai jos tuhlannet, katoa
    niinkuin tähti taivahalta:
    sammu tyhjyyden tulena!

Kaikki se kontrolli on jälkijättöistä, pahimmillaan palojen sammuttelua; on toimittava ennen kuin ongelmat räjähtävät käsiin, synnyssään. Jotta kykenisi huomaamaan heikot signaalit, täytyy kaaos ympärillä saada vaimenemaan, maailmanlopun meininki pitää saada seestymään. — Miten löytää kiinteä maa, kiintopiste, johon työntää juuret? Niin, on oltava absoluuttisia arvoja, joita ei myydä mistään hinnasta … ja isänmaa (huh miten kuulostaa vanhentuneelta!) on se ehdoton, kestävä arvo: kansallinen ajattelu on elvytettävä. Luottamuksen ehto on tieto yhteisen edun ensisijaisuudesta … toivoa on, juurevan kansan moraali on vielä eheä.

 

Vaalien alla jämähtänytkin politiikka hetkeksi herkistyy. Tällaisissa transienteissa, muutostiloissa, alla olevat dynamiikat hetkellisesti paljastuvat, systeemin todellinen rakenne ja riippuvuussuhteet tulevat näkyviin. Elämme siis kiinnostavia aikoja … mutta ei kannata innostua liikaa: kohta vallitsee taas "maan tapa" … kohta taas ne tämän päivän pahikset ovat vaikkapa MeToo-hengen sankareita. — Niin kauan kuin tämä kestämätön "kaikki mulle heti nyt" -ajatusilmasto vallitsee, on syytä vain jarruttaa liukuvalla pinnalla, kynsin hampain pyrkiä estämään kaikki muutokset. Kuvittelin että "norminpurkutalkoot" olisi hyvä asia … mutta ne rajoitteet taitavatkin olla ainoa turva vapaata virtausta vastaan.

 

heikkihyotyniemi

Heikki, versio 2: Suvaitsevampi, viisaampi ... ainakin vähän vanhempi ja paljon reikäpäisempi. -- Niinpä on vaatteet kuin aatteetkin: sinisiä, ja löysiä. Jo ennen sitä menneisyyden Sinistä tulevaisuutta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu