Je Ne Regrette Rien

Avustajani ovat lahjakasta väkeä. Yksi heistä, JB, aikoi hakea Aalto-yliopiston Taiteiden ja suunnittelun korkeakouluun taiteiden kandidaatin ja maisterin tutkinto-ohjelmaanelokuva- ja tv-käsikirjoitusta opiskelemaan. Hakijoiden määrä on valtava, sisään otetaan kaksi. Haku sinne päättyi tällä viikolla. 

Suomalainen elokuvakäsikirjoitus … voi kuinka siinä olisikin kehitettävää! Niin kuin nyt tämä kovasti hehkutettu neliosainen "M/S Romantic": hauska asetelma, suljettu laiva, yksi vuorokausi; toisiinsa punoutuvat tarinat, kulttuuriset stereotypiat. — Ensimmäisen jakson ajan jännite säilyy kivasti … mutta sitten alkaa epäjohdonmukainen kohellus. 

Taas. Aina. Miksi tarinan kaarta ei Suomessa hallita? Pitäisi aloittaa rauhallisesti, tunnelman pitäisi tiivistyä vähitellen … mieluiten niin, että seuraavalle jännityksen tasolle ajaudutaan vähitellen, lauetakseen lopussa jonkinlaiseen katharsikseen. Avoimia langanpäitä jotka kytkeytyvät vähitellen yhteen, mahdollistaen useammatkin katselukerrat, keriytyen aikatason pyörteeksi …

Pyysin nähtäväkseni pääsykokeen ennakkotehtävät:

 

Tehtävä 1. KOHTAUS. 
Kirjoita elokuvakohtaus, jossa henkilö A haluaa ostaa jotain, mitä henkilö B on myymässä, mutta kauppoja ei synny. …

Outo tehtävänanto … liikaa vapauksia insinöörille! — Pitäisi onnistua herättämään lukijassa tunteita: saada mukaan subjektiivista elämänmakua, omakohtaista kokemusta … tarinoiden sekoittamista, jatkumoa edelliseen blogikirjoitukseen (!) … jotakin mysteeriä, mieleen tarttuvaa outoa selittämättömyyttä …

No, yritetään.

Olenkin itse se henkilö B, ja olen lähettänyt sähköpostiosoitteeseen A viestin … omassa pienessä maailmassani … yritän vakuuttaa että ideani on juuri se mitä he haluavat. Odotan innokkaasti vastausta, mutta sitä ei kuulu … tunnit kuluvat … päivät.

Vähän Kafkaa. Jotakin musiikkia tuomaan tunnelmaa … kuin jotakin olisi tapahtumassa, mutta mitään ei tapahdu … odottava tunnelma … mutta ei kerrassaan mitään. Ei ollenkaan koskaan mitään. Lopputekstit. 

Ja jälkikäteen oivallus.

 

Tehtävä 2. JUONISELOSTUS. 
Valitse lempielokuviesi joukosta yksi, ja suunnittele sille sellainen jatko-osa, joka on vielä ykkösosaakin parempi. …

Taas liikaa vapauksia … rajoitetaan tehtävänantoa nyt sitten niin, että valitaankin viimeisin näkemäni elokuva. Ja tämähän on se Perussuomalaisten vaalivideo, kuusiminuuttinen minielokuva "V niin kuin Ketutus"! Jota siis pitäisi "parantaa" … tehdä uusi versio … tästä lähetinkin heille ehdotuksen sähköpostilla … tarina alkaa kiertyä yhteen!

Videotahan on moitittu väkivaltaiseksi … no tämän osalta sitä voisi parantaa vaikka siten, että ei kolkata sitä autonkuljettajaa … sekoitetaan vain sen pää, heitetään sen eteen kourallinen kymmensenttisiä, valmiiksi maksettuja "Orvon Arvoja", eli tyhjiä "Orpon Arpoja"! Kyllähän tällöin koko muu maailma unohtuu.

Toisaalta sitä on sanottu rasistiseksi. No, kaikkia varmaan tyydyttäisi uusi intersektionaalinen versio: mustan savun ja ulkomuodon sijaan mörkö olisikin sateenkaaren väreissä! — Mutta tästä se uusi versio vasta käynnistyisi: postmodernin värisokeuden varmistamiseksi maasta nousisi myös vastavärinen vastavoima, punavihreä hirviö!

Kakkososan nimenä olisi "V2 niin kuin Kosto", Imperiumin vastaisku, Shitin paskamyrsky: opetusvideo siitä, kuinka käy, kun on astuttu liian suurille varpaille … kuin vainoharhainen salaliittoteoria toteutuisi, kaikki näkymättömät Pandoran riesat olisivat kääntyneet vastaan … eeppinen Harmageddon, ison luokan rytistys.

Kun taisto on kiihkeimmillään, vastavoima personoituu: Ylen-ääliö, Oxen-moroni, jonka supervoimana on pään ja mahan sekoittava kuvotus; ristiriitojen herra, hyvinvoinnin synnyttämä angstinen pahoinvointihirviö, on yhtä aikaa yleishyödyllinen ja erityishaitallinen, rakentaen pakkoeheytettyä maailmankuvaa, puunatun hymyn virtuaalitodellisuutta irvistyksen päälle … määritellen mutapainin, asettaen vaalitentin (to) suomalaisen pahuuden (ke) ja ennakkoluuloisuuden (pe) väliin.

… Ja niin edelleen. — Oheiskrääsänä markkinoille pitäisi tuoda se sarjakuvalehti, jota se Pimeyden Ruhtinas siellä Sudenpesässään siinä elokuvassa lukee … miettien Yle-veron poistoa. — Niin, ja elokuvan markkinointihan onkin jo mainiosti hoidettu, mielten kuohuttaminen ja välinpitämättömyydestä ravistaminen.

 

Vaalit ovat onnistuneet saamaan tunteet pintaan, synnyttämään elämyksiä. — Assosiaatio välähtää yhtäkkisenä oivalluksena, muistuma parin vuoden takaa: tuolloinkin politiikka konkretisoitui kuin personoituneiden mielikuvitushahmojen kamppailuna. Kaikki resonoi, kuin maailmanhengen mahtava hekotus … uuden ajan "videokronikka" ei olekaan enää edes kolmiulotteinen, vaan neliulotteinen, vaihtoehtoisilla tarinoilla, <a href="https:// aikatasoilla leikittelevä elo-kuva.

Ja, yllättävää kyllä, kauheudestaan huolimatta elokuvalle voidaan saada onnellinen loppu, elähdyttävä, täynnä toivoa. Niin, Yle yrittää kyllä tänäänkin lietsoa epätoivoa, maailmanlopun tunnelmaa, ja "ilmastotietoisuutta" yritetään ajaa kaikin keinoin, kuumentaa ajatusilmastoa — mutta Greta-painajaisen unohtamiseen riittää nähdä kauneutta, herkkyyttä, iloa, terveen nuoren silmissä. Minäkään en kadu mitään.

 

heikkihyotyniemi

Heikki, versio 2: Suvaitsevampi, viisaampi ... ainakin vähän vanhempi ja paljon reikäpäisempi. Niin on vaatteet kuin aatteetkin: sinisiä, ja löysiä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu