Sysäys 2: Miten malli muodostuu

Kuinka maailmaa äärettömässä monimutkaisuudessaan, tai ihmisen elinympäristöä, voitaisiin ymmärtää?

Kybernetiikan hengessä tärkeää on ainoastaan se, mikä saa aikaan jonkinlaisia vaikutuksia – tässä tapauksessa ihmisten käyttäytymistä. Antiikin kreikkalaisten hengessä ihminen on kaiken mitta, tai mittari, joka muuttaa abstraktin kokemusmaailman konkreettiseksi. Minkä ihminen pystyy mielessään jäsentämään ja minkä hahmottaa tavoittelemisen arvoiseksi, muuttuu mitattavaksi, koska se näkyy henkilön toiminnassa. Sinä valitset mitä tavoittelet joko vaistomaisesti tai tietoisesti; aluksi resurssit ovat vain ruokaa, viettien tyydytystä, tai rahaa, myöhemmässä vaiheessa erilaisia arvoja.

Neokyberneettinen lokaalin oppimisen periaate suuntaa toimintaa kohti hyviksi koettuja resursseja. Ihmisen motivoituminen noudattaa tätä periaatetta: jos jossakin haasteessa onnistuu paremmin kuin joissakin toisissa, siihen keskitytään yhä enemmän. Ääneen lausumattomana tavoitteena on maksimaalinen kukoistus oman vapausasteen suunnassa. Osoittautuu, että yhdessä kaikki vapausasteet muodostavat tarjolla olevien resurssien kompressoidun kuvan; matemaattisiin yksityiskohtiin menemättä voidaan sanoa, että ihmisyhteisö muodostaa harvakoodautuneen pääkomponenttimallin ympäristöstään.

Aina on vaihtoehtoja – miksi neokybernetiikka olisi oikea mallituksen viitekehys? Miksi ihmisyhteisö noudattaisi toiminnassaan neokybernetiikan periaatteita? – Siksi, että tämä lähestymistapa mahdollistaa optimaalisen resurssien hyödyntämisen. Sillä on puolellaan evolutiivinen etu: huonommat strategiat ovat aikojen saatossa hävinneet alta pois!

Mitä enemmän ”antureita” on tarjolla, eli mitä enemmän arvoja ihmisyhteisössä on, sitä monipuolisempi kuva todellisuudesta voidaan periaatteessa saada – mutta vain jos nämä arvot kuvastavat todellisuutta mielekkäällä tavalla. Arvorelativismi on vaarallista: ajatus, että kaikki olisi yhtä arvokasta ei pidä paikkaansa, ja se johtaa huonoihin malleihin.

Arvokeskustelu on juuri se, mitä vaaleissa tarvitaan – kyllä virkamiehet huolehtivat yksityiskohdista. Se on pelkkää mallirakenteen parametrien sovittamista.

Toistaiseksi neokybernetiikan teoria on jossakin määrin spekulatiivinen, sitä ei ole todistettu. Eikä sitä edes voi ”todistaa” tieteellisessä mielessä: toistettavuutta ei ole, koska historia ei koskaan toista itseään. Herakleitos aikanaan sanoi että samaan virtaan ei voi astua kahdesti.

Neokybernetiikan perustelu on intuitiivinen: uskotko että kompleksiset järjestelmät ovat ylipäänsä mallitettavissa? Tämä on sama hypoteesi kuin olettaa, että evoluutiossa on kyse jonkinlaisesta optimoinnista. – Vai oletko jo niin ”postmoderni”, ettet usko missään olevan pohjimmiltaan mitään järkeä?