Sysäys 8: Oravanpyörässä

Korkeamman tason järjestelmät ovat abstraktioita, monadeja, jotka ovat olemassa vain ”pyörteinä” emergian avaruudessa. Se, mikä kytkee nämä abstraktiot reaalimaailmaan ja vasta tekee ne eläviksi, on järjestelmät toteuttavien toimijoiden joukko.

Miltä sitten näyttää pitkälle kehittynyt, resursseihinsa tiukasti kytkeytynyt järjestelmä systeeminsisäisen toimijan silmin? – Monimutkaisessa maailmassa ihminen muuttuu itse hyödynnettäväksi: järjestelmät (työpaikat yms.) ovat niitä ylemmän tason säätörakenteita, jotka käyttävät ihmisen tarjoamia funktionaalisuuksia omina resursseinaan. Tällöin toimija on muuttunut subjektista objektiksi. Osana koneistoa järjestelmän kokonaisuutta on vaikea hahmottaa; vaikka yksityiskohdat eivät tuntuisi loogisilta ja perustelluilta, toimintaa ei voi kyseenalaistaa, koska ”älykkyys” on ylimmän tason säädössä. Mitä tiukempi kytkentä järjestelmässä on, sitä optimoidumpaa ja näennäisesti sujuvampaa toiminta on, mutta sitä vähemmän toimijalla on vapauksia; hän on (kulunutta mutta oikeaanosuvaa sanontaa käyttäen) koneiston osa. Yksittäinen toimija ei voi oikein asioihin vaikuttaakaan, koska järjestelmä on rakentunut vähitellen, evoluutioaskel kerrallaan, muodostuen fraktaalisesta stabiilien attraktoreiden kudoksesta.

Ihmiset ovat kuitenkin mukana yhtä aikaa monissa järjestelmissä, jotka kaikki kehittyvät (tietenkin). Vaikka kaikki evoluutioaskeleet ovat yksittäisten toimijoiden toteuttamia, ”systeemin” kokonaisvaltaista sisäänpäin kurtistumista ei kukaan voi estää.

Otetaan esimerkiksi memeettinen osasysteemi, kieli, joka kehittyy vastaamaan monimutkaistuvaa todellisuutta. Kurtistumiskehitystä kuvaa hyvin George Orwellin käyttämä termi ”newspeak”: kieli eräällä tavalla inflatoituu. Ensinnäkin poliittinen korrektisuus edellyttää erilaisten kiertoilmauksien käyttöönoton; toisekseen hyvin määritellyt termitkin alkavat tarkoituksenmukaisuussyistä menettää sisältönsä. Esimerkiksi sanat ”rasismi” (joka on laajentunut tarkoittamaan kaikkea maahanmuuttokritiikkiä) ja ”populismi” (joka aiemmin tarkoitti kansankiihotusta eikä demokratiaa) ovat suomen kielessä mukana määrittelemässä uutta kielenkäytön koodistoa. – Niin, suomen kielelläkin voidaan nykyisin harrastaa smalltalkia, puhetta, joka ei sisällä mitään asiaa ja jolla ei ole kytkentää todellisuuteen!

 

Jos ihmisen elinpiiristä kaikki vapaus on syöty, niin että itse ei enää voi kytkeytyä todellisuuteensa, seurauksena voi olla kokonaisvaltainen vieraantuminen ja deprivaatio. Mihinkään toimintaan ei tule vastetta, riittävän kovasti ei voi puristaa että pystyisi kytkeytymään loppuunkaluttuihin vapausasteisiin ja saamaan maailmassa aikaan ”sysäyksen”.

Kun nykyajan arvona on menestyminen, ja sen mittana on näkyminen, nuorison esikuvina ovat erilaiset Idolit ja Big Brother -hahmot. On aika ilmeistä, että vain harvat voivat tällöin ”onnistua” elämässään ja päästä julkisuuteen kovasta yrittämisestä huolimatta. Onko sitten outoa, jos joku päätyy tekemään jotakin äärimmäistä, ollakseen viisitoista minuuttia kaikkien huomion kohteena, ollakseen edes sen ajan elossa?

 

Ihminen on kuitenkin perusrakenteeltaan selviytyjä – rakennettu löytämään resursseja. Kun ennen oli niin, että joutui siirtymään toiseen ympäristöön muuttaakseen kokemansa todellisuuden, nykyisin kaikki on mahdollista virtuaalimaailmassa. Esimerkiksi FaceBookissa on mahdollista ajautua ”päänulkoiseen harhaisuuteen”, kun omaa turhautumistaan voi purkaa virtuaaliystävilleen: saa kuvitella itselleen ideaalielämän, kaltaistensa näyttäessä peukkua ylöspäin.

Suomalainen poliittinen ilmapiiri on myös ollut erittäin jäykkä: äänestys ei ole vaikuttanut mihinkään, sama hallinnointi on jatkunut riippumatta siitä, kuka on ollut vallassa. Asiat on sovittu kabineteissa, puoluejohtajat ovat keskenään päättäneet mikä on ihmisille parasta. Yhteiskunnallinen passiivisuus ei ole koskenut pelkästään syrjäytyneitä. – Ehkä nyt olisi kentältä tulossa riittävä impulssi … mutta vaikeaa se näyttää olevan: muu ei kai riitä kuin Perussuomalaisten tulo suurimmaksi puolueeksi!

 

heikkihyotyniemi

Heikki, versio 2: Suvaitsevampi, viisaampi ... ainakin vähän vanhempi ja paljon reikäpäisempi. Niin on vaatteet kuin aatteetkin: sinisiä, ja löysiä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu