Sysäys 11: Kohti kestävää moraalia

Elämme omituisessa maailmassa, jossa työnjako on viety äärimmilleen: oman karsinan ulkopuolelle ei saa kurkkia, toisen alan ”asiantuntijoiden” tekemisiin ei pidä puuttua. Tällöin esimerkiksi ne, jotka todellisuutta parhaiten ymmärtävät (tiedemiehet) eivät saisi sanoa mitään todella tärkeistä asioista (eettisistä kysymyksistä).

Mutta eihän tiede voi ottaa kantaa arvokysymyksiin? – Näin ei aina ole ajateltu, eikä nykyiseen paradigmaan tarvitse ikuisesti hirttäytyä (tai sitten voidaan hylätä jäykistynyt tiede ja siirtyä takaisin luonnonfilosofiaan). Millaista pohdittavaa neokybernetiikka sitten voisi tarjota tässä? – Kaikki emergoituu; on ilmeistä että päältä annetut lait eivät ole oikea lähestymistapa, vaan toiminnan on lähdettävä omasta itsestä, ja tällöin oikea ja hyvä on sellaista mikä edistää elämää, monimuotoisuutta ja kauneutta (koska se edistää emtropiaa). Mutta arjen ohjenuoraksi tämä ei vielä riitä. Ennen kaikkea: millaiset ovat rangaistukset, ja kuka tuomitsee?

Abstrahoinnin perustyökaluna neokybernetiikassa on aika-akselin romahduttaminen, mikä mahdollistaa muuttuvan todellisuuden hahmottamisen, ja tällainen näkökulma täytyy ulottaa myös arkiajatteluun. Mennyt ja tuleva ovat läsnä nykyhetkessä; muna ja kana emergoituivat yhtä aikaa! Ihmisen pitää nähdä itsensä jatkumossa: olet se linkki menneen ja tulevan välillä, ja olet vastuussa sukupolvien ketjulle suvussasi ja yhteiskunnassasi. Konkreettisesti: menneet sukupolvet ovat määritelleet säännöt, ja tulevat sukupolvet antavat sinulle tuomion niiden mukaan; omatuntosi on tinkimättömin tuomari. Tiedät että taivas ja helvetti ovat olemassa kollektiivisessa tietoisuudessa – ja ikuinen kuolema tulee siinä vaiheessa, kun kukaan ei enää muista sinua. Erityisesti vastuusi kiteytyy lastenkasvatuksessa: laita tulevaisuus emergoitumaan positiiviseen suuntaan!

Tämän ajattelun voi kiteyttää muotoon yritä pitää esi-isäsi tyytyväisinä – he näkevät kaiken! – Eikö suomalaiskansallinen esi-isien vihan välttely ollut aika fiksu tapa tuoda yllä esitetty teoretisointi arkipäivän tason toiminnaksi? Tämä prinsiippi toteuttaa kestävää kehitystä ilman syvällisiä pohdintoja ja turhaa maailmantuskaa. Sen moraalin oikeutus oli opittu tuhansien vuosien aikana.

Entä armo, eikö erehdyksiä sallita? – No vanhat parrat ovat usein melkoisia velikultia, ja huumorilla voi korjata paljon. Toisaalta suomalaisethan pitävät myös murheellisista tarinoista. Eli kuten juutalainen sananlasku sen kertoo: Jumala loi ihmisen, koska hän rakastaa hyviä tarinoita.

Oli siirtomaaisäntien tavoite aikoinaan juuria vanha sivistys, tuomalla uusi usko ja saamalla vainajien palvonta kuulostamaan jotenkin kammottavalta. – Myöhemmällä ajalla Stalinilla oli vähän sama vieraannuttamisen ajatus hänen sijoittaessaan vankileirit luostareihin!

Kristillinen etiikka (”käännä toinenkin poski”) tai kantilainen moraalifilosofia (kärjistetysti ”tee niinkuin muutkin”) johtaa lammasmaiseen orjailuun. Älä mieti muita – voit vaikuttaa vain itseesi, omatuntosi voi laittaa vain oman itsesi kiirastuleen!

Kun ihminen ajattelee itsensä osana sukupolvien ketjua, vangin dilemma (pettääkö toverinsa vai eikö pettää) muuttuu iteroiduksi vangin dilemmaksi. Tästä päästään siihen että luotetaan ja ollaan luotettavia, ja altruismi tulee voittostrategiaksi: esi-isiään ei kannata pettää. Jotta kokonaisuuden etu toteutuisi, on joissakin tilanteissa mentävä sokeasti moraalin mukaan henkilökohtaista etuaan vastaan. On tietenkin selvää, että pettureilla on tällöin mahtavat markkinat. Kaikki romahtaa, jos toisinajattelijoita on liikaa; oikeudenmukaisuus edellyttää sitä, että kaikilla on samat arvot. Pascalin vedonlyöntiä mukaellen voidaan sanoa, että sinun kannattaa uskoa esi-isien läsnäoloon, koska vain kollektiivisesti toteutuessaan usko mahdollistaa paremman yhteiskunnan.

Vanhuksia on perinteisesti arvostettu suomalaisessa kulttuurissa (länsinaapurissa heidät pudotettiin jyrkänteeltä). Todellakin, ilmenee että vanhat ovat viisaita, koska ovat kokeneet useita kyberneettisiä syklejä jo omassa elämässään. – Olisiko suomalaisessa perinteessä jotain muutakin opiksi opittavaa?