Sysäys 17: Muutos alkaa alusta
Uudenlaisen ajattelun omaksuminen edellyttäisi mielen regenerointia. Nykysukupolvi on kai jo menetetty niin yhteiskunnassa kuin tieteessäkin: toimijoiden kognitiiviset työkalut muutoksen hahmojen ymmärtämiseen ovat auttamattoman puutteelliset. Jälkikäteen ajatusmalleja ei enää saa uusille jengoille – olkoon se vielä sitten nykyisen kaltaista hallinnointia, parempaa odotellessa.
Tuore ajattelu on aloitettava (Khalil Gibranin hengessä) lapsista; konstruktivistinen (neokyberneettiseen adaptaatioon perustuva) oppimisprosessi on saatava käynnistymään oikeansuuntaisena heti alkuun. Tarkastellaan tässä, kuinka koulua pitäisi muuttaa kyberneettisessä hengessä jotta siemenet voisivat lähteä itämään, jotta ymmärrys voisi emergoitua.
Koulussa (viimeistään) lapselle on tultava tiivis kytkentä todellisuuteen, ettei vain kasva olemaan omassa elämässään ”sivullinen”. Siis on ymmärrettävä, kuinka maailmaan voi fyysisesti vaikuttaa, ja millaisia ovat vastavaikutukset: tähän liittyy liikunta, ja erityisesti kontakti- ja kamppailulajit. Hieman jo käsitteellisempää maailmaan vaikuttamista on kuvaamataito ja käsityöt, ja miksei musiikki; mentaalimaailmoihin kytkennän mahdollistaa äidinkieli, ja näiden mallien rakennuspalikoiksi tarvitaan reaaliaineet, joilla havaintomaailman kohteet voidaan nimetä ja uusia konstruktioita rakentaa. – No, evoluutio onkin vuosikymmenien kuluessa virittänyt nämä kohdalleen alakoulussa (paitsi että muuttunut maailma edellyttäisi lisäharjoittelua fyysiseen hahmotukseen).
Mutta tulevaisuuden maailmassa erityisen tärkeä käsitteellisten mallien rakentamisen työkalu on matematiikka, jonka pitää tulla luontevaksi osaksi arkiajattelua. Konkreettisen laskennan rooli pienenee jatkossa, mutta abstraktioiden rakentamisen kyky korostuu maailmaa mallitettaessa (eli jo omaa elämää tutkailtaessa). Lopullinen tavoite on muutoksen abstraktin luonteen ymmärtäminen ja vapausasteiden hallinta; väite tässä on, että juuri neokybernetiikan matematiikka avaa mahdollisuuden todellisuuden parempaan ymmärtämiseen. Koska matematiikka on välttämätön tiettyjen avainkäsitteiden syvälliseen hahmottamiseen, tulevaisuudessa matematiikka on taas olennainen osa yleissivistystä.
Tietokone on matematiikan oppimisessa ja soveltamisessa avainasemassa. Ensinnäkin sillä voidaan visualisoida kompleksiset ilmiöt korkeadimensioisissa monimuuttujaisissa avaruuksissa, ja sitä voidaan käyttää abstrahoinnin (eli karkeistamisen) työkaluna; mutta toisaalta se voi auttaa käsitteiden syvällisessä ymmärtämisessä: tietokone on työkalu joka voi demonstroida emergenssin, voimien konvergoidessa dynaamiseen tasapainoon. Tämä emergenssi ilmenee siinä, kun jatkuva-arvoisuudesta muodostuu diskreettejä vapausasteita.
Kun kompleksinen tarkastelukohde on koodattu suurena määränä semioottisia merkkejä, sovelluskohteen muuntelu ajassa voidaan mallittaa kyberneettisellä standardikoneistolla; kun aika-akseli abstrahoidaan pois neokyberneettistä algoritmia käyttäen, sovelluskohteen variaatiorakenne emergoituu vapausasterakenteena, ja järjestelmän käyttäytymisen tulkinta tulee mahdolliseksi.
Se vaihe mallituksessa, jota ei voi automatisoida, on semioottisten merkkien valinta, niiden muokkaus ja niiden arvotus (painotus). Tämä semioosi vaatii arkielämän asiantuntemusta, eli ymmärrystä eri ilmiöiden merkityksestä sovelluskohteen kannalta. Toisaalta mahdollisuus varioida muuttujien arvotusta mahdollistaa kokeilut erilaisista ”näkökulmista”, ja havaittu tulosten variaatio mahdollistaa kohdealueen ”jäykkyysrakenteen” näkemisen, eli asiantuntijuuden kehittymisen!
Otetaan esimerkiksi ”vaihtoehtoisista todellisuuksista” hallituksen muodostus vaalien jälkeen. Jos hallitus rakentuu aina suurimpien puolueiden ympärille, ei muutoksia hevin tapahdu; sen sijaan on havaittu hyväksi, että painotetaan myös puoluekannatusten muutoksia. Jos siis pyritään näkemään myös yhteiskunnallisia signaaleja, hallituksen muodostamisen periaatteita voidaan varioida. – Hallituksen tulkitseminen kyberneettisenä kansalaisten mallina edellyttää siis itse muuttujien myös niiden derivaattojen huomioimista.
“painotetaan myös puoluekannatusten muutoksia”
Tämä on jo nykysysteemiin sisään rakennettu ominaisuus: Seuraa voittajaa ilmiö.
Osa äänestäjistä toimii siten että he olisivat aina voittajien puolella. Tämä itsessään painottaa muutosta lopputuloksessa.
Jos tietoisesti aletaan painottamaan muutosta lopputuloksessa, olisi seurauksena käänteisilmiö: Jarruta muutosta ilmiö. ㄧ Tämä sama äänestäjämassa alkaisi jarruttaa muutosta, että siitä ei tule liian voimakas.
Ilmoita asiaton viesti
Pitäisi tietenkin olla varovainen siinä, millaisten ideologioiden mukaisia opintoja ehdottaa kouluihin. – Omana aikanani 1970-luvulla kouluissa oli se joukko-oppi. Hirmuinen erreys! Ehkä tuolloin punamullan kulta-aikana ajateltiin, että joukko-oppi tarjoaa
yhteiskunnallisesti valveutuneen kompromissin, käsiteltiinhän siellä sekä Alkio-symboleita että Joukkojen hallintaa!
Ilmoita asiaton viesti