Taas joku ääliö selittää

Englannin mellakointia oli taas joku ”päivän kasvo” haalittu kommentoimaan televisioon: kuulemma tarvittaisiin tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa. – Kylläpä oli jannu täysin eksyksissä. Vai että samanlaisuutta tarvittaisiin lisää!

 

Kuka aiheutti tämän? Kuka ampui ensin? Kuka lietsoi vastakkaiasettelun? Tai käyttäen suomalaisten nykypäättäjien parasta ymmärrystä: kuka on syyllinen vihapuheeseen?

Aina pitää syyllinen löytää, se olisi helppo ratkaisu. Mutta ei talouskatastrofiakaan aiheuttanut mikään yksittäinen Lehman Brothers. Syy on systeeminen (öhh … taisittekin jo arvata minun keppihevoseni).

Tämä ei ole mellakoijilta mikään yhteiskunnallinen kannanotto. He ovat keskiluokkaista nuorisoa, eivät he ainakaan mitään nälkää näe. Astetta lähempänä totuutta oleva selitys on arvojen romahdus. Mellakoitsikoilla, ryöstelijöillä ja pahoinpitelijöillä ei tunnu olevan minkäänlaista häpeän tunnetta. – Mutta mistä sitten paineen kasautuminen ja tällaiset yhtäkkiset räjähdykset johtuvat?

 

Kun elämä on sisällötön, haetaan elämyksiä. Mellakoitsijat tulevat kuulemma autoilla kaukaakin sinne missä on kunnon säpinää. Tärkeintä on pitää hauskaa. Katsokaa nyt tapahtumista kuvattuja videoita: jännää tuntuu olevan. Sama elämysten haku se on jalkapallohuligaaneilla. Ja jos olette karsoneet televisiosta niitä englantilaisnuorten toilauksia Ibizalla …

Ei haittaa vaikka verikin vähän valuisi. Kyberneettisesti tulkiten, se vain virittää vapausasteet. Adaptiivisen järjestelmän ”itsen mallin” rakennus ei ole mahdollista ilman äärikokemuksia. Täytyy löytää se oma erilaisuus, ekolokero, ne omat vapaudet ja vahvuudet jotka sovittuvat ympäristöön, jotla selittävät subjektiivista maailmaa. Virikkeetön ympäristö aiheuttaa sosiaalisia immuunisairauksia.

Ihmiset eivät kaipaa tasapainoa ja seesteistä elämää vaan elämisen tunnetta, ymmärrystä maailman reaktioista, havaintoa itsen ja muiden vuorovaikutuksesta. Deprivaation kuplasta on jotenkin päästävä ulos. Entisajan maailmassa asiat olivat toisin, ja samoin siellä missä itämaiden filosofiat kehitettiin, silloin tasapaino oli tavoitteenä mielekäs: maailma ympärillä oli niin turbulenttinen. Nykyisin tarvitaan astetta kehittyneempiä onnellisuuden ja mielenrauhan malleja.

 

Kyse ei ole pelkästään siitä, ettei ymmärrettäisi ryhmäpsykologiaa (kuten Seppo Oikkonen sanoisi?). Nykyisin ei edes ymmärretä mielen syntyä, yksilön psykologisen maailman kyberneettistä emergenssiä ja dynamiikkaa.

Miten tämä on niin vaikeaa ymmärtää? – Analysoikaa sitten seurauksia idiootit. Katsomalla pelkkää lopputulosta ette näe syntyjä ja niiden räjähtämistä silmille.

 

heikkihyotyniemi

Heikki, versio 2: Suvaitsevampi, viisaampi ... ainakin vähän vanhempi ja paljon reikäpäisempi. Niin on vaatteet kuin aatteetkin: sinisiä, ja löysiä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu