Vihapuhetta, tarvitsemme vihapuhetta!
Suunniteltu internetin keskustelupalstojen sensurointi on tuntunut epämääräisen huonolta idealta … tätä intuitiota on ollut vaikea pukea sanoiksi. – Yhtäkkiä asiat loksahtivat kohdalleen.
Amerikkalainen psykiatri Elias Aboujaoude on kirjassaan Virtually You – The Dangerous Powers of the E-Personality kuulemma todennut että internet saattaa muuttaa käyttäjänsä psyykeä. Todellakin.
Ei sinänsä ole ihme että ensimmäinen Millennium-palkinto ihmisten elämän laatua parantavasta keksinnöstä annettiin World Wide Webin kehittämisestä. Internet on Suomessakin mahdollistanut informaation esteettömän leviämisen ohi ”mediaeliitin” itsesensuurin. Ulkoa annetut ajattelun mallit luhistuvat, ja yksikin ideakipinä saattaa käynnistää verkossa yhteisöllisen ajattelun attraktorin. Kun ajatus kasvaa mittaansa ja stabiloituu luonnollisten vastavoimien puristuksessa, nähdään mikä on mielipiteen kantavuus. Tiedonvälityksen täydellistyessä prosessointiyksiköiden välillä, on mahdollista ehkä saavuttaa jonkinlainen ”inter-aivoinen” jaettu tietoisuus, tai systeeminen äly. Mahtavaa!
Mutta käytännössä kuitenkin kokemukset ovat usein pelottavia. Sosiaalisessa mediassa elävien subjektiivinen maailma voi muuttua, ja piilevä itsekkyys kehittyy päällekaatuvaksi narsismiksi. Kun virtuaalitodellisuudessa ainoa käyttäytymisen peili on nettiystävien yhteisö, usko omaan erinomaisuuteen voi irrota todellisuudesta.
Internet toimii ideoiden painekeittimenä, mahdollistaen laadullisesti uusien ilmiöiden emergenssin. Näillä ilmiöillä tuntuu kuitenkin olevan Janus-kasvot: asioiden hämmentäminen tuottaa joko tasapainoisen synteesin, tai sitten keitos räjähtää silmille. Miksi joissakin ympäristöissä käy hassusti?
Internet on maailmanhistoriassa jotakin uutta, ja siellä ilmenee aivan uudenlaisia systeemisiä ilmiöitä joita kukaan tiedemies (tarkoitan nyt luonnontieteilijöitä) ei ole vielä huomannut tutkia. Tällaisessa neitseellisessä tutkimuskohteessa selitykset voivat uudestaan olla yksinkertaisia. – Seuraavassa pyritään kohti kyberneettistä selitystä internetin kaksoisluonteelle.
Kyseessä on idea-avaruuden dynaaminen systeemi, jossa kättäytymisiä hallitsevat kyberneettiset takaisinkytkentäilmiöt. Lopputuloksen kannalta avainasemassa on takaisinkytkentöjen luonne. Se, onko takaisinkytkentä positiivinen vai negatiivinen, ratkaisee millä tavalla pienet herätteet systeemissä käyttäytyvät. Positiivinen palautevirtaus kasvattaa tehoa rajatta, kun taas negatiivisen palautteen mukaantulo mahdollistaa dynaamisen tasapainon löytämisen. – Kysykää systeemiteoreetikkoystäviltänne …!
Facebook on esimerkki ympäristöstä, jossa mukana on vain positiivinen takaisinkytkentä. Kun kerrot itsestäsi jotakin, vain ystäviksesi valikoituneet pääsevät kommentoimaan – ja peukkua voi näyttää ainoastaan ylöspäin!
Negatiivinen palaute, kritiikki, kuulostaa inhottavalta vihapuheelta jos ei siihen kykene vastaamaan, siis jos sitä ei kykene sovittamaan omaan ajatusmalliinsa. Kuitenkin tällainen epämiellyttävyyden tunne, kognitiivinen dissonanssi, on reitti henkiseen kasvuun.
Vain jos eri suuntaisten paineiden annetaan purkaa myrkkynsä toisiaan vastaan, voi löytyä tasapaino, jonkinlainen synteesi vastakkaisten teesien välille. Suunniteltu eksplisiittinen internet-palstojen vihapuhesensuuri vain peittää reaalimaailman näkyvistä, ja se johtaa keskustelufoorumien eriytymiseen: ”vihakeskustelua” ei voi enää saada takaisin Pandoran lippaaseen. Kun kullakin tällaisella hermeettisellä osafoorumilla on sitten vain sisäisesti positiivisia takaisinkytkentöjä, keskustelu äärimmäisiksi kehittyvien näkökantojen välillä tulee lopulta mahdottomaksi.
En halua nähdä yhteiskuntaa jonka henkinen avaruus on täynnä psykopaattisysteemejä.
Vaikka tällaisessa ”blogosfäärissä” onkin mahdollista antaa negatiivista palautetta, kyllä tämäkin narsismia ruokkii. Itsestäkin huomaa, että vastalauseita pahemmalta ei tunnu mikään muu kuin palautteen puuttuminen tyystin!
Ilmoita asiaton viesti
… Palautteeseen liittyen.
Kiitos sinulle, lukija, että kahlasit tänne asti. Tämä on mielestäni tärkein postaukseni tässä blogissa – tämä on melkeinpä hätähuuto. Jos jaat huoleni sensuurin lisääntymisestä, ole hyvä ja kommentoi jotenkin: sillä tavalla tekstin näkyvyys kasvaa.
Ilmoita asiaton viesti
”Ongelmasi” on se, että kirjotus – kuten hyvän toimittajan lehtiartikkeli – sulkee aloittamansa ympyrän, eli käsittelee asian halutussa laajuudessa loppuun.
Lisättävää ei siis ole 😉
Jätä tekstiin joku kommenttihäntä, niin sitä voi sitten peukuttaa jos varsinaista lisättävää ei ole.
Ilmoita asiaton viesti
No ainakin sellainen ongelma on auki, että miten voitaisiin saada tasapainoinen foorumi aikaiseksi, niin, ettei suulain puhuja dominoisi koko keskustelua. Esimerkiksi vaaleissa, kerättäessä kentältä reaalimaailman kokemusta ja ymmärrystä, pidetään tarkasti huolta, että kaikilla on vain yksi ääni.
Ehkä ratkaisuna olisi se, että kommentin painoarvoa pienentäisi, jos sama kirjoittaja on kirjoittanut useita viestejä. Silloin viestit olisi tietenkin kirjoitettava omalla nimellä, tai vakiintuneella nimimerkillä.
Tässä olisi kuitenkin juju: lukijat voisivat ”tykkäämällä” jakaa kirjoittajalle omaa ”äänivaltaansa”! Hyvää kirjoittajaa motivoisi tällöin hänen saamansa konkreettinen rispekti. – Voisi toimia?
Ilmoita asiaton viesti
Positiivisen palautteen antaminen merkitsee useimmiten sitä että yhdyt kirjoituksessa esitettyihin näkemyksiin. Samalla se merkitsee sitä ettei mikään kirjoituksessa ole pakottanut sinua muuttamaan näkemyksiäsi.
Itsekunkin mielipiteet kuitenkin muodostuvat vastakohtina kaikelle sille mitä hän pitää vääränä — ja luulen, että jos mielipiteitä haluaa muuttaa, pitäisi tuen antamisen sijasta kaivaa esille enemmän niitä juurivääriä, joista mukaoikeat näkemykset ovat versoneet.
Niin sanotun vihapuheen karsiminen on kosmeettinen keino poistaa maailmasta kaikki väärä ja pimeä. Se on arvoton teko, koska se panee oikeat näkemykset kellumaan tyhjän päällä.
Itsesensuurin ajelema pää uppoaa piankin yhteiskunnallisen keskustelun vedenpinnan alle. Tämä kansakunta on pian niin upoksissa kuin vain olla voi.
Mikä on hirvittävintä vihapuhetta mitä voi kuvitella? Luulen, että se on hätkähdyttävä mahdollisuus, että niin sanotut rasistit voivat olla oikeassa. Että on olemassa ”kansanryhmiä” joissa yksikään pää ei nouse tietyn vedenpinnan yläpuolelle.
Ehkä pian olemme sellaisia.
Ilmoita asiaton viesti
En nyt halua viitata Breivikin tekemiin johtopäätöksiin … mielestäni on positiivisiakin näkökulmia.
Perussuomalaisten raikas tyhmyys on elähdyttävää. Kaikki lokeroinnit menettävät merkityksensä jos toinen ei tajua miten ”sivistyneen” pitäisi puhua ja käyttäytyä.
Ilmoita asiaton viesti
… Tässä tulee ehkä liikaakin korostetuksi negatiivisen palautteen merkitystä. Tietenkin esimerkiksi lastenkasvatuksessa homma toimii positiivisen palautteen kautta: henkisen kasvun ituja on houkuteltava oikeaan suuntaan. Negatiivinen takaisinkytkentä tulee välttämättömäksi siinä vaiheessa kun ego alkaa olla jo liian vahva – esimerkiksi karkkihyllyllä!
Yliopistoissa kasvatetaan ajattelemaan negatiivisesti ja antamaan kriittistä palautetta: skeptisyys on ylin arvo. Mutta tämä muuttuu helposti ylemmyydentuntoiseksi kyynisyydeksi ja keskinkertaisuuksien mielivallaksi (Janten laki: ”älä luule olevasi parempi kuin me” jne.). Eräs filosofi puhuu ”latistuksen mankelista”. Liika negatiivinen palaute on liikaa, keskiluokkaiskomiteaa ei pidä päästää valtaan.
Taitaa olla niin, ettei yleispäteviä linjanvetoja voi tehdä. Loppujen lopuksi tavoite on se, että vain omaan arvostelukykyyn pitää luottaa, muita ei pidä liikaa kuunnella. Mutta tällöin arvopohjan pitää olla kunnossa … ehkäpä se suomalainen luonne on tässä hyvä rakennuspohja: aina pitää olla valmis näkemään itsessä vikoja.
Ilmoita asiaton viesti
Musta suomalaisille tekee ihan hyvää tehdä vähän virheitä, eikä olla aina niin pirun lainmukainen. Silloin joutuu perustelemaan omat ajatuksensa ihan itse.
Ilmoita asiaton viesti