Vihapuhetta, tarvitsemme vihapuhetta!

Suunniteltu internetin keskustelupalstojen sensurointi on tuntunut epämääräisen huonolta idealta … tätä intuitiota on ollut vaikea pukea sanoiksi. – Yhtäkkiä asiat loksahtivat kohdalleen.

Amerikkalainen psykiatri Elias Aboujaoude on kirjassaan Virtually You – The Dangerous Powers of the E-Personality kuulemma todennut että internet saattaa muuttaa käyttäjänsä psyykeä. Todellakin.

 

Ei sinänsä ole ihme että ensimmäinen Millennium-palkinto ihmisten elämän laatua parantavasta keksinnöstä annettiin World Wide Webin kehittämisestä. Internet on Suomessakin mahdollistanut informaation esteettömän leviämisen ohi ”mediaeliitin” itsesensuurin. Ulkoa annetut ajattelun mallit luhistuvat, ja yksikin ideakipinä saattaa käynnistää verkossa yhteisöllisen ajattelun attraktorin. Kun ajatus kasvaa mittaansa ja stabiloituu luonnollisten vastavoimien puristuksessa, nähdään mikä on mielipiteen kantavuus. Tiedonvälityksen täydellistyessä prosessointiyksiköiden välillä, on mahdollista ehkä saavuttaa jonkinlainen ”inter-aivoinen” jaettu tietoisuus, tai systeeminen äly. Mahtavaa!

Mutta käytännössä kuitenkin kokemukset ovat usein pelottavia. Sosiaalisessa mediassa elävien subjektiivinen maailma voi muuttua, ja piilevä itsekkyys kehittyy päällekaatuvaksi narsismiksi. Kun virtuaalitodellisuudessa ainoa käyttäytymisen peili on nettiystävien yhteisö, usko omaan erinomaisuuteen voi irrota todellisuudesta.

Internet toimii ideoiden painekeittimenä, mahdollistaen laadullisesti uusien ilmiöiden emergenssin. Näillä ilmiöillä tuntuu kuitenkin olevan Janus-kasvot: asioiden hämmentäminen tuottaa joko tasapainoisen synteesin, tai sitten keitos räjähtää silmille. Miksi joissakin ympäristöissä käy hassusti?

 

Internet on maailmanhistoriassa jotakin uutta, ja siellä ilmenee aivan uudenlaisia systeemisiä ilmiöitä joita kukaan tiedemies (tarkoitan nyt luonnontieteilijöitä) ei ole vielä huomannut tutkia. Tällaisessa neitseellisessä tutkimuskohteessa selitykset voivat uudestaan olla yksinkertaisia. – Seuraavassa pyritään kohti kyberneettistä selitystä internetin kaksoisluonteelle.

Kyseessä on idea-avaruuden dynaaminen systeemi, jossa kättäytymisiä hallitsevat kyberneettiset takaisinkytkentäilmiöt. Lopputuloksen kannalta avainasemassa on takaisinkytkentöjen luonne. Se, onko takaisinkytkentä positiivinen vai negatiivinen, ratkaisee millä tavalla pienet herätteet systeemissä käyttäytyvät. Positiivinen palautevirtaus kasvattaa tehoa rajatta, kun taas negatiivisen palautteen mukaantulo mahdollistaa dynaamisen tasapainon löytämisen. – Kysykää systeemiteoreetikkoystäviltänne …!

Facebook on esimerkki ympäristöstä, jossa mukana on vain positiivinen takaisinkytkentä. Kun kerrot itsestäsi jotakin, vain ystäviksesi valikoituneet pääsevät kommentoimaan – ja peukkua voi näyttää ainoastaan ylöspäin!

 

Negatiivinen palaute, kritiikki, kuulostaa inhottavalta vihapuheelta jos ei siihen kykene vastaamaan, siis jos sitä ei kykene sovittamaan omaan ajatusmalliinsa. Kuitenkin tällainen epämiellyttävyyden tunne, kognitiivinen dissonanssi, on reitti henkiseen kasvuun.

Vain jos eri suuntaisten paineiden annetaan purkaa myrkkynsä toisiaan vastaan, voi löytyä tasapaino, jonkinlainen synteesi vastakkaisten teesien välille. Suunniteltu eksplisiittinen internet-palstojen vihapuhesensuuri vain peittää reaalimaailman näkyvistä, ja se johtaa keskustelufoorumien eriytymiseen: ”vihakeskustelua” ei voi enää saada takaisin Pandoran lippaaseen. Kun kullakin tällaisella hermeettisellä osafoorumilla on sitten vain sisäisesti positiivisia takaisinkytkentöjä, keskustelu äärimmäisiksi kehittyvien näkökantojen välillä tulee lopulta mahdottomaksi.

En halua nähdä yhteiskuntaa jonka henkinen avaruus on täynnä psykopaattisysteemejä.

 

heikkihyotyniemi

Heikki, versio 2: Suvaitsevampi, viisaampi ... ainakin vähän vanhempi ja paljon reikäpäisempi. Niin on vaatteet kuin aatteetkin: sinisiä, ja löysiä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu