Arvokortit, hanttikortit, ja Hitler-kortti

Blogosfäärissä on jo tavoitettu konsensus siitä, että monikulttuurisuus paha, moniarvoisuus hyvä. Mutta voiko tämä moniarvoisuus reaalimaailmassa olla muuta kuin saavuttamaton ylevä ideaali?

Jos arvoja voi itselleen noukkia kuin kaupan hyllystä, arvorelativismin hengessä, huomaa nopeasti, että vertailu on vaikeaa: vallitsee runsaudenpula. Ja mikä on kunkin arvon arvo? Niin kuin muussakin kaupankäynnissä, erilaiset muodit saavat shoppaillessa hallitsevan roolin, ja seurauksena on helposti uudenlainen orjuus.

Kun sinulla on valta omaan elämääsi, sinulla on myös vastuu. On tehty selväksi, että tehtäväsi on tehdä omasta elämästäsi menestys. Kukaan ei voi vaatia sinulta enempää kuin sinä itse.

 

Kun arvot laitetaan kilpailemaan, käynnistyy taas eräänlainen kyberneettinen optimoituminen, ja diversiteetti korvautuu harvakoodautuneella yksiarvoisuudella. Arvojen markkinoilla asia on vähän sama kuin euron kanssa: mitä helpompi asioita on vertailla, sitä eenemmän katkeruutta mieleen kertyy.

Ihminen ei ole kypsä moniarvoisuuteen: kaikista vaihtoehdoista valitaan ne kaikkein vähiten erilaiset. Esimerkiksi naiset (olen sovinisti) ovat valinneet yhden ainoan tulkinnan ”menestykselle”: täytyy pärjätä miesten maailmassa. Täytyy näyttää upealta, perheen pitää näyttää upealta, ja erityisesti työuran täytyy näyttää upealta. Kenellekään ei sallita poikkeamista tästä standardista (katsokaa vaikka naistenlehdistä).

No miehillä ovat menestymisen kriteerit yhtä lailla tarkasti määritellyt, ja se on se kateus joka on ajavana voimana. Raha on yksi tällainen tavoittelun kohde. Omalla tavallaan rahanhimo on kuitenkin armelias arvo, koska jokainen meistä voi aina rikastua lisää – ja voi siis menestyä. Sivistyneillä ihmisillä on kuitenkin salakavalampia kateuden kohteita: älykkyyttä ei itselleen saa lisää. Ja esimerkiksi tiedemaailmassa älykkyys on se ominaisuus joka käytetään suunnilleen ihmisarvon mittana.

 

Olemme nähneet tämän aiemmin. Mitä sivistyneemmät ihmiset, sitä suurempi (tietenkin hyvin peitelty) kateus kohdistuu älykkäisiin. Juutalaisten keskimääräinen älykkyysosamäärä on kuulemma 120 …

Kuvitellaanpa erästä epäonnistunutta taiteilijanalkua 1900-luvun alun Wienissä, sivistyksen ytimessä. Siinä jäykistyneessä maailmassa tehtiin selväksi ketkä ovat menestyjiä: lääkäreistä puolet oli juutalaisia, lakimiehistä vielä suurempi prosenttiosuus, puhumattakaan pankkimiehistä. – Ei ihme, että nuoren Adin mielessä alkoivat velloa mustat myrkyt.

 

No, kun arvojen maailma äärimmilleen kärjistyy ja tulee liian yksipuoliseksi, seuraava vaihe on tässäkin tapauksessa romahdus. Tämän jälkeisessä kaaoksessa erot alkavat taas kasvaa, ja päädytään uusiin monokulttuureihin. Anarkia, demokratia ja diktatuuri vaihtelevat syklisesti kai myös ajatusten avaruudessa.

 

heikkihyotyniemi

Heikki, versio 2: Suvaitsevampi, viisaampi ... ainakin vähän vanhempi ja paljon reikäpäisempi. Niin on vaatteet kuin aatteetkin: sinisiä, ja löysiä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu