Täyttä elämää – mikä estää?
Aiemmin blogissa (Sysäys 10) on puhuttu elämän arvosta, ja väitteenä oli, että neokyberneettisessä kehyksessä elämien arvot oli saatavissa jotenkin yhteismitallisiksi. Miksi pysähtyä tähän. Antaa mennä, määritellään saman tien elämisen laatu.
Kerrataan hieman. – Elämää on siellä missä on elämänvoimaa (huhuu, vitalismia!) eli enemmän tai vähemmän tietoista resurssinhimoa (kuitenkin tämä ”himo” on virtuaalista, pelkkää käyttäytymisen tulkintaa: se on aina ympäristö joka systeemejä ajaa). Tämän elämänvoiman erilaiset ilmenemismuodot, indusoituneet energian virtaussilmukat, ovat monadeja, joita kutakin karakterisoi sille ominainen vapausaste resurssien avaruudessa. Elämä (ylätason monadi) on fraktaalinen alkeismonadien kudos.
Tällainen elämä ei rajoitu fyysiseen kroppaan, vaan jatkuu edelleen mentaalisessa, sosiaalisessa ja kulttuurisessa ympäristössä, missä yksittäinen (silmin näkyvä) ”eläjä” on edelleen osa laajempia monadien verkostoja. Ja jokainen monadi siis määrittää oman vapautensa.
Kaikilla tasoilla elävää ajaa eteenpäin se elämänvoima, halu yhä täydempään elämään, jonkinlaiseen itsensä toteutumiseen. Nyt voidaankin elämän laatu tässä kehyksessä ehkä määritellä subjektiivisena arviona siitä, kuinka paljon mahdollisuuksia elämään (elämiin) on tarjolla.
– Mikä sitten (näin määriteltyä) elämän laatua heikentää? Näyttää siltä, että erityisen ikävää on, jos jokin jo identifioitu vapausaste menetetään.
Tuo oli siis yksilön näkökulma. Yllä oleva systeemi haluaa tietenkin tehokkuuden ja hallinnan nimissä kontrolloida, eliminoida nämä yksilön vapaudet. Päältä päin voidaan antaa lakeja ja määräyksiä, mutta nämä eivät ole kovin tehokkaita käyttäytymisen muokkaajia: ensinnäkin, systeemi ei voi tietää mitä kaikkia vapauksia yksilö voi keksiä; toisekseen tällainen kontrolli tulee liian myöhäisessä vaiheessa, vasta jo valmiiksi emergoituneen käyttäytymisen tasolla. Nopeamman säädön aikaansaamiseksi pitäisi päästä mielen sisään – yksilöille täytyy saada aikaan vapaudet kahlitseva itsekontrolli.
Perinteinen (uskonnoissakin tehokkaasti käytetty) tapa saada yksilö nöyräksi on pelko: tällöin hän ei uskalla tarkastaa vapauttaan, vapauden tiedostaminen on enemmänkin ahdistava kuin vapauttava kokemus. Luovan ihmisen vapaata mieltä villimpiä voivat olla vain hänen pelkonsa, ja kun pyrkii pysyttelemään turvassa, määrittelee itselleen jonkinlaisen pelon maantieteen. Pelkoja voidaan antaa ylhäältä päin ilman että pitäisi vaivautua käyttäytymistä pohjimmillaan ohjaavien arvojen muuttamiseen.
Pelot ovat lähtökohtaisesti absurdeja, niitä ei yksilön ole tarkoituskaan järjellä miettiä: ne ovat jonkinlaista uskomusjärjestelmä. Pahinta on, että pelon avulla mielen voi infektoida jokin taho, jolle minkäänlaista valtaa ei pitäisi antaa. Konkreettisena esimerkkinä tällaisesta ”arkielämän terrorismista” voisi mainita pelottelun markkinavoimilla (Soinin sanoin: lamat tulevat ja menevät, mutta pelottelulla joku käärii rahaa), tai pelottelun ilmastonmuutoksella (pienikin päästölisäys kuulemma voi suistaa meidät katastrofiin – ja taas jossakin raha liikkuu).
Varsinaisista terroristeista puheen ollen: viime aikoina on kovasti todisteltu, että vain pieni osa terrori-iskuista on islamistiterroristien tekemiä. Kuitenkin juuri näiden terroristien vuoksi on menetetty kaikkein eniten vapauksia. Jotkut baskiseparatistit eivät meitä ole koskaan juuri pelottaneet, kun taas terrori-iskut 2001 toivat päällemme Damokleen miekan. Ja varsin paljon heikensivät elämän laatua.
Nyt syksyisten öiden pimetessä on mahdollista pohdiskella pelolla hallitsemisen ja pelosta hallituksi tulemisen suhdetta käytännön harjoituksella:
Älä tee tätä kotona!
Mene yön pimeydessä hiljaiseen ja valottomaan paikkaan. Ole. – Vain sinä ja sinun pelkosi. – Mitkä ovat ne ajatukset, jotka päässäsi liikkuvat? Nämä ajatukset kertovat perimmäisen syyn siihen miksi sinä haluat hallituksen ottavan oman elämäsi armolliseen huomaansa.
Ilmoita asiaton viesti
Oikeastaan kaikkein pahinta on pelon pelko. Silloin jää se pelon kokemuskin elämättä. Kun on riittävästi peloteltu, ei uskalla mennä sinne pimeään – vaikka ei ole sykäyttävämpää kokemusta kuin kesäyön äänet ja tuoksut!
Meidän kansalliset nykytragediamme taitavat myös osin periytyä tällaisesta ikiaikaisen pelon aiheuttamasta selkärangan puutteesta: ei uskalleta edes katsoa haasteita silmiin. Aina tarvitaan jonkinlainen isoveli kädestä pitämään.
Ilmoita asiaton viesti
Se on juuri näin, hyvin kirjoitettu! Muista muuten pistää sitten testamenttiisi tieto tästä pikku vedosta ;). Hyvää alkusyksyä Jyväskylään!
Ilmoita asiaton viesti
Katsos vain, terve, kiitos! – Öh, saattoväelle tiedoksi: oli vedonlyönti, tämä Korhonen lupasi viskipullon jos Fukushiman onnettomuus vaatii tulevaisuudessa yli sata uhria. Makaaberia sinänsä, sitä se viinanhimo teettää! – Niin että pitäkää peijaisissa hauskaa, pelkään että tätä vetoa ei voi hävitä.
Ilmoita asiaton viesti
… Vielä mieliaiheeseeni palatakseni: miettikääpä itseänne. Kuinka syvään meihin suomalaisiin on iskostettu pelko siitä, että meidän synkkää ugrimörköluonnettamme kahlitsemaan tarvitaan sitä iloista suomenruotsalaisuutta. Muuten ei tiedä mitä hirveyttä me saamme aikaan …
Ilmoita asiaton viesti
Jos joku on ihmetellyt, mikä luonnonvoima EU:ta, ja Suomea sen osana, ajaa vääjäämättömästi liittovaltiota kohti – niin se ajava voima näyttää olevan Kiinan pelko. Yksin emme kuulemma pärjää Kiinalle: näin sanovat viksut ihmiset.
– No haloo. Kuka kuvittelee, että pärjäisimme liittovaltionakaan? Yhtenä suupalanahan tuo näyttää menevän EU:kin markkinavoimien kitaan – paljon helpommin kuin taloudellisella sissistrategialla puolustautuvat itsenäiset valtiot?
Ja mikäs kiinalaisissa. Onko se sitten parempi, että islamilainen maailma jyllää?
Tällä menolla, jos työnteon moraali yms. ei tästä parane (eli jos emme pysty palaamaan menneeseen moraaliin), meillä ei missään tapauksessa ole taloudellisen pärjäämisen edellytyksiä. Myös geneettisesti olemme heikoilla, numerot puhuvat meitä vastaan. – Mutta memeettisesti meissä on räjähdysvoimaa! Tämän potentiaalin toteutuminen kuitenkin edellyttää täällä kansallisen tietoisuuden nousua.
Ilmoita asiaton viesti
… Pitäisi vielä tehdä lisää käsitteistämistä: voisi määritellä, että jos elämän laatu on nähty mahdollisuuksien struktuuri, elintaso on sitten mahdollisuus realisoida näiden rakenteiden sisältö – mahdollisuus toteuttaa mahdollisuuksia?
Kun pelko kohdistuu tulevaan, ennen näkemättömään, voisi sanoa, että se on HÄPEÄ joka saadaan kohdistumaan menneeseen, jo elettyihin vapausasteisiin. Laittaminen toinen tuntemaan häpeää on samanlaista vallankäyttöä, tavoitteena itsekontrollin kautta kaventaa toisen vapauksia. – Mikähän kielivähemmistö tätä häpeää on häikäilemättömästi käyttänyt hyväkseen … ei kai niitä tankesmedjoja turhaan niin monia ole. Ja entä ne tiettyjen säätiöiden kovin tarkoitushakuiset ”on häpeä olla suomalainen” -tutkimukset …
Ilmoita asiaton viesti