Hanki parempaa luettavaa

Helsingin Sanomia syytellään politikoinnista. – Hieman läpinäkyvää Erkki Tuomiojalta huolestua vasta kun tällainen politikointi nyt osuu omaan nilkkaan.

Sinänsähän moite on kohdallaan. Vaikka lehti on periaatteessa puolueeton, asenne ohjaa uutisoinnin tyyliä. Kun soitellaan valituille henkilöille ja informoidaan heitä ”sopivasti”, saadaan haluttuja tuloksia (kysymysten asettelun merkityksellisyyshän on tuttua esimerkiksi Gallup-tutkimuksista). Kärjistetysti tämä tuli esiin vaalien jälkeen: kun suomalaiset toimittajat ulkomaille sydän pamppaillen kertoivat äärioikeistolaisten ”Suomi-demokraattien” voittaneen, saatiin sieltä juuri oikeanlaiset kommentit, jotka sitten voitiin asiaankuuluvalla paheksunnalla uutisoida.

Kun mielipiteet eivät ole vielä kristallisoituneet, päästäessä vaikuttamaan mielipiteisiin niiden syntyvaiheessa, voidaan tehokkaasti vaikuttaa ”ajatuksellisten ekolokeroiden” syntymiseen idea-avaruudessa. Voidaan esimerkiksi rakentaa olkiukkoja liittämällä uusiin kategorioihin ylimääräisiä piirteitä. Jälkikäteen, käsitteistämisprosessin jälkeen, näiden ideoiden sisältöä on vaikea muuttaa (se on se ensivaikutelma, nääs).

 

Neokybernetiikassa yleensä abstrahoidaan yli yksittäisten toimijoiden ja yli aika-akselin. Helsingin Sanomien tapauksessa kuitenkin tämä yksittäinen toimija on niin vaikutusvaltainen, ja yksittäiset ajanhetket ovat olleet niin merkittäviä, että ”perhosen siiveniskut” ovat olleet melkoisia läjäyksiä. – Aiemmin Hesarin tavoitteena oli EU-jäsenyys, sittemmin EMU-jäsenyys, ja nyt tavoitteena näyttää olevan liittovaltio. 1990-luvulta minulla on tästä aktiivisesta manipulaatiosta eläviä muistikuvia.

Kun EU-äänestyksen alla keskustelu puolesta ja vastaan oli kuumimmillaan, HS huipensi asian kahden titaanin väittelyyn: EU:n puolesta puhui Max Jakobson, arvostettu kosmopoliitti, ja EU:ta vastaan puhui Paavo Väyrynen! – Väyrynen ei tajunnut olevansa etelän metian marionetti, johon kytkeytyneeseen antipatiaan saatiin näppärästi kytketyksi koko EU-vastaisuus. Jos Väyrynen oli vilpittömästi asiansa takana, hänen olisi pitänyt hillitä haluaan messiaaksi ja ymmärtää jättäytyä taka-alalle (esimerkiksi Jan-Magnus Jansson olisi ollut Jakobsonille tasavahva vastapooli väittelyyn).

Tämä on esimerkki siitä, kuinka kokonaisia vapausasteita idea-avaruudessa voidaan suunnata uudelleen: tässä tapauksessa määriteltiin vapaudeksi valita identifioituminen joko Väyryseen tai Jakobsoniin. Ikävä kyllä tuolloin ei vielä ollut internettiä.

– Myöhemmässä vaiheessa Hesarin EU-mannekiinina toimi Alexander Stubb, joka levitti EU-positivismia lehden EU-kolumnistina täysin pidäkkeettömästi. Muistan erään lauseen hänen kolumneistaan: ”Ilman EU:ta Euroopassa ei olisi hyvinvointivaltioita”.

 

Helsingin Sanomilla on suomalaisessa keskustelussa liian hallitseva asema. Neokyberneettisesti voitaisiin luonnehtia, että olemme ajautuneet kybernetisoitumiskehityksen viimeiseen vaiheeseen: mediaympäristö on Suomessa äärimmäisen harvakoodautunut. Ideasfäärissä ei ole muita ekolokeroita, eikä kokonaismalli enää kata ajatusten avaruutta mielekkäällä tavalla.

 

Aiempaa narsismiteemaa jatkaaksemme, Helsingin Sanomien keskustelupalstojen (netti)sensuuri on tukenut vain ”oikeansuuntaisia” signaaleja. Omakohtaisena kokemuksena voin sanoa, että tällainen aiheuttaa voimattomuuden tunnetta: kun ei kaikua kuulu, pitäisikö huutaa kovempaa? Väitänkin, että tästä sensuurista osaltaan johtuu esimerkiksi maahanmuuttokeskustelun ja ruotsin kielen vastaisten mielipiteiden kärjistyminen.

Media – ja etenkin Helsingin Sanomien edustajat – ovat tottuneet hyysäämiseen ja paapomiseen. Onkin hauska nähdä sitä kiukuttelua, kun tällaiset toimittajat törmäävät uudenlaiseen reaalimaailmaan: ”En kommentoi”, puhelimitse tavoitettu Halla-aho sanoi. ”En ainakaan Helsingin Sanomien ja sinun kauttasi.” – Kyllä tällainen sivistymättömyys tuo raikkaan tuulahduksen, ei pelkästään politiikkaan vaan myös mediaan.

Hitto mä niin tykkään näistä perussuomalaisista.

 

heikkihyotyniemi

Heikki, versio 2: Suvaitsevampi, viisaampi ... ainakin vähän vanhempi ja paljon reikäpäisempi. -- Niinpä on vaatteet kuin aatteetkin: sinisiä, ja löysiä. Jo ennen sitä menneisyyden Sinistä tulevaisuutta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu