Impivaaraan takaisin, jess

Näinä päivinä kovasti pohditaan Perussuomalaisen puolueen hajoamista, sen jakaantumista rasisteihin ja suvaitsevaisiin. – Tämä on kyllä outo, päälle liimattu, vanhoihin ajatusluutumiin perustuva perussuomalaisten kategorisointi: sen puolueen sisällä nyt on syvempiäkin rajalinjoja.

Perussuomalaisiin kuuluu herroja ja narreja, viisaita ja tyhmiä, laajakatseisia ja sellaisia jotka tuijottavat vain omaa napaansa; motivaatiot politiikantekoon tuntuvat olevan varsin erilaisia. Miksi intellektuellit uhraavat uskottavuuttaaan tällaisessa porukassa? – No, minä haluaisin ajatella että nämä sydämeltään sivistyneet ja ajattelultaan rehelliset kaikki tuntevat lukkarinrakkautta ja uskoa Suomen kansaa kohtaan.

 

Perussuomalaista politiikantekoa luonnehtii raikas uusajattelu, jopa ärsyttävä vakiintuneiden kuvioiden ravistelu. Jos kategorioita halutaan löytää, jos perussuomalaisuus halutaan saada käsitteelliseen ruotuun, ehdottaisin, että voitaisiin puhua jonkinlaisesta renessanssista: kyse on taas uudelleensyntymästä. Perussuomalaisuutta ei olla rakentamassa tyhjästä, koska synnyt ovat jo olemassa.

Ehkä voidaan tunnistaa 200-vuotinen sykli. 1800-luvun alussa Suomi oli surkea loukko, sotien ja vuosisataisen sorron näivettämä, ja mielialat olivat toivottomia: edes ryssää ei jaksettu enää vastustaa. – Ja nyt, tulevan megalaman jälkeen tilanne tulee olemaan taas sama – kaikki on syöty fyysisiä ja henkisiä siemenperunoita myöten, kaikki on uhrattu tämän ajattelua näivettävän, sisäisesti ja ulkoisesti ristiriitaisen arvorelativismi-talousabsolutismi -totalitarismiuskonnon alttarilla. Opportunistit ja rikkaat täältä ovat taas pian paenneet; mitään muuta ei kohta ole jäljellä kuin toivo paremmasta, ja suomalainen sisu.

Tuolloin 1800-luvun alussa alettiin aktiivisesti rakentaa suomalaisuutta, koska sen perusta nähtiin arvokkaaksi: suomen kielessä ja suomalaisessa kansankulttuurissa nähtiin räjähdysvoimaa, kaikkien vanhojen rakenteiden romahdettuakin. Johan Vilhelm Snellman tämän formalisoi Hegelin hengessä, vetäen yhteen monien kulttuuri-ihmisten pyrinnöt. Tuolloin ymmärrettiin, että ilman kansaa ja kansanhenkeä elävä kehitysvoimainen kulttuuri ei ole mahdollinen. Rahvas oli saatava ymmärtämään oma etunsa, ja samalla yhteinen etu: sivistyminen koulutuksen kautta nähtiin nousun avaimeksi.

Tänään, Big Brotherin (ei Orwellin vaan Sub-TV:n!) lamaannuttama nuoriso on taas saatava heräämään, yhteisen edun nimissä puhaltamaan samaan hiileen. On oltava oma halu päästä ennaltamäärätyistä lokeroista, sosiaaliturvallisesta näköalattomuudesta, uusköyhyydestä; loukku on toivoton jos arvona on vain rahan laskeminen. Tilalle on saatava uudet arvot – henkiset, sivistykselliset, ja isänmaalliset. Vain näin, syntyjen kautta voidaan päästä uuteen nousuun … ja silloin henkisen kasvun vapaudet ovat taas rajattomat. Parhaimmillaan kehitys päätyy toiseen Kultakauteen. – Ja, yllätys yllätys, nuoriso on tänään varsin ihanteellista: tarvitaan vain ihanteita.

 

Jaa että tämä on liian nurkkakuntaista ajattelua. Sanotaanpa näin että ihmiskunta ei ole vielä valmis monikulttuurisuuteen. Muita kulttuureja emme voi muuttaa suvaitsevaisuusideaalien suuntaan, lipunkantajien on turha tuhlata nuoruuttaan sitä yrittäessään. Ja rahan ohjaamasta yksiarvoisuudesta ei tule edes monokulttuuria vaan silkkaa kulttuurittomuutta. – Sen sijaan kansallisuusaate kannattaa uudelleenlämmittää. Kulttuurille ei ole kehitetty parempaakaan mallia kuin minkä tarjoaa hegeliläinen kansanhengen idea (kyberneettistä kulttuuridiversiteetin teoriaa odotellessa!). Vaikka maailma on nyt näennäisesti eri ja tietoa on enemmän, ihminen on sama, ja mallien / ymmärryksen tarve on aina yhtä suuri. Ja sivistyneistön rooli on tänään yhtä suuri kuin 1800-luvulla: kansaan on istutettava halu sivistyä.

 

– Kuinka niin perusssuomalaiset haluavat takaisin 1950-luvulle, mikä Impivaara se sellainen on. Minä haluan takaisin 1800-luvulle!

 

heikkihyotyniemi

Heikki, versio 2: Suvaitsevampi, viisaampi ... ainakin vähän vanhempi ja paljon reikäpäisempi. -- Niinpä on vaatteet kuin aatteetkin: sinisiä, ja löysiä. Jo ennen sitä menneisyyden Sinistä tulevaisuutta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu