Hei, kaikki ei vaan ole okei
Myöhään eilisiltana Maria!-ohjelmassa haluttiin tietenkin taas säväyttää. Vieraana oli joku masennuksen takia eläköitynyt, jonka kokema maailma oli täysin musta. Tai ennemminkin, ei se ollut johdonmukaisen musta, vaan hänen maailmassaan kaikki oli sekaisin: kuulemma kaikki on vialla mutta sentään kouluampumiset ovat okei ja juomaveden myrkyttäminen on okei. – Koska tälle purkautumiselle haluttiin yhteiskunnallinen merkitys, mukana oli (nimiä mainitsematta) myös jonkinlainen ammattiymmärtäjä. Tämä julkisuudesta tuttu ultrasuvaitsevainen halusi toimia esimerkkinä, näyttäen että HÄN pystyy ymmärtämään jopa näitä perussuomalaisia ja heidän vihapuhettaan (niin, tällainen vaikutelma siitä jäi).
– Uutinen teille eksyneille: kaikkea nyt vain ei voi hyväksyä, ainakaan perussuomalainen ei voi. Ettekö enää muistakaan niitä ”vanhanaikaisia arvoja”? Kuinka rikki voi ”sivistynytkin” ihminen olla, kuinka vähän voi suomalaisuudesta ymmärtää?
Syrjäytyneet ihmiset eivät saavuta elämänhallintaa sillä, että heidät vaikkapa kurssitetaan CV:n laadinnassa. Tai niinkuin tässä ohjelmassa, jossa tälle syrjäytyneelle tarjottiin mahdollisuutta muuttaa yhteiskuntaa demokratian keinoin. – Elämän ”pintahahmoja” ei voi istuttaa jos alla olevat syvähahmot ovat hukassa: ei ole perustaa jonka päälle uusia monimutkaisempia rakenteita voisi sovittaa. Menestys ei ole valmis formaatti johon hypätä.
Syrjäytynyt, sellainen joka elää ilman ystäviä omassa sosiaalisessa tyhjiössään ja kokemuksellisessa deprivaatiossaan, tarvitsee tunteen siitä, että elämä tuntuisi joltakin. Tarvitaan jonkinlainen buuttaus, pohjalta lähtevä mielen uusi synty. Vapaudet emergoituvat nollasta, rajoitteiden hahmottamisen jälkeen. – Millaisia ovat osaamisen synnyt, ja vielä enemmän: millaista on oppimisen oppiminen? – No, eihän sitä voi omaksua kirjoista, se on itse oivallettava.
Ehdotan, että maalle, syrjäiseen paikkaan, järjestetään jonkinlainen ”BB-talon” vastine (ilman kameroita), johon joukko tällaisia hajalla olevia ihmisiä kootaan. Tässä vaatimattomassa majassa (laavussa!) on tarjolla pelkistettyjä elintarvikkeita ja erilaisia itsensäselittäviä työ- ja tarvekaluja. Mukana olijoilla on myös ”viikkotehtäviä” – tai oikeastaan yksi ainoa tehtävä, hengissä säilyminen.
Kaikesta pintavaahdosta huolimatta ihmisen maailma on edelleen sama kuin se on aina ollut. Maailmassa on periksiantamattomia, muuttumattomia reunaehtoja, jotka tuntuvat julmilta; toisaalta näiden tosiasioiden ymmärtäminen tarjoaa ihmiselle tukevan pohjan jolta ponnistaa parempaan. Oman ruoan laitto, tulen teko, halonhakkuu, ynnä muu – tästä kaikesta saa talossa selvitä miten taitaa. Kun alkaa selvitä paremmin, saa lämmintä ruokaa eikä tarvitse nukkua märissä vaatteissa. Tarjolla on kärsimyksen kokemuksia mutta myös onnistumisen elämyksiä: tavoitteena on kokonaisvaltaisen pärjäämisen ja elämänhallinnan tunteen viriäminen.
Myös ihmisten kanssa pärjääminen tulee oppia – mutta kysehän ei ole mistään rakettitieteestä. Pohjimmiltaan tarvitsee vain ymmärtää, että yhteistyö mahdollistaa paremman selviämisen. Vuorovaikutus ei ole mitään formaattien opettelemista; toimeen tuleminen ei edellytetä vitsinkerrontaa/muodinseurantaa/humalatoikkarointia. – Parhaimmillaan lopputuloksena kaikesta tästä voi olla ystävyys – jonkinlainen jaettu selviämistarina.
– Voidaan tietenkin kuvitella myös erilaisia jatkokursseja elämän taidoissa pidemmälle ehtineille: maailmassa menestyminen edellyttää pitkäjänteisyyttä, ja ”kurssilaisia” voitaisiin johdatella monin tavoin kohti suunnitelmallisuutta. – Niin, eikös puutarhanhoito ole avain onnellisuuteen, vai mitä ne kiinalaiset sanovat.
“maalle, syrjäiseen paikkaan, järjestetään”
Internointileiri.
Olet oikeassa, että elämän perusarvot ovat hukassa. Mutta kuinka me, joilta ne ovat vielä enemmän hukassa, voimme olla tukena syrjäytyneelle ihmiselle?
Elämä itsessään on tällainen leiri, selviytymisleiri jossa voittajiksi lasketaan ne jotka toimivat enemmistön mukaisesti.
Elämän reunaehtona on löytää päivän tarjouslehdistä se oikea maksalaatikkotarjous, TV-ohjelmista poimia se puheenaihe jota me kaikki halveksimme. Lyhyesti sanottuna kuulua enemmistön paremmistoon.
Erityisparemmistoon pääsee helposti sisälle ostamalla kioskilta erikoisjulkaisun. – Ostaminen itsessään on default, avain onneen ja yhteisön jäsenyyteen.
Ilmoita asiaton viesti
Joo, sen saa kuulostamaan aika pahalta …
Sanot, että tällaista harjoitusta on jo, että silmukka ”hae sossusta rahaa – hae marketista maksalaatikkoa” on jo melkoinen selviytymisharjoitus. Kuitenkin se on vain ulkokohtainen, opetettu toimintatapa, siitä puuttuu se fyysinen elementti – eihän hyvinvointiyhteiskunnassa saa olla nälkää ja kärrrsimystä, negatiivisia tuntemuksia. Helppoa elämää pitäisi oppia arvostamaan! – Sillä ohjelman jannulla ei pitäisi olla masentumisen ylellisyyttä; kuten siinä todettiin, kaveri oli älykäs, hänessä olisi potentiaalia. Avuttomaksi heittäytymistä ei pidä palkita (tämä on sama kuin pakolaisilla!). Matalimmilla portailla on nyky-yhteiskunnassa yrittämisen palkinto hävinnyt.
Toisaalta nyky-yhteiskunta on sillä tavoin kieroutunut, että juuri ne älykkäimmät ovat altteimpia masentumaan! – Onkohan meillä liikaa vapaa-aikaa kehittää itsellemme angsteja?
Yhteiskunnan kieroutuneisuudesta voisi sanoa vaikka että … meillehän on tosiaan selitetty, että tässä rahan ohjaamassa yhteiskunnassa olemme jo tehneet tehtävämme kun kulutamme, laitamme rahan pyörimään, pidämme talouden liikkeessä … siinäpä elämälle tarkoitusta.
– Mikä siinä kaverissa myös ärsytti, oli se, että hän hyödyntää täysin asiattomasti perussuomalaisia ja hankkii idiotismilleen sillä tavoin kuulijoita kansallista televisiokanavaa myöten.
Ilmoita asiaton viesti
”eihän hyvinvointiyhteiskunnassa saa olla nälkää ja kärrrsimystä, negatiivisia tuntemuksia.”
No kyllä täällä vaan ”onneksi” on.
”Sillä ohjelman jannulla ei pitäisi olla masentumisen ylellisyyttä; kuten siinä todettiin, kaveri oli älykäs, hänessä olisi potentiaalia.”
Oletkohan nyt ymmärtänyt jotain väärin? No, itsekin toteat myöhemmin että nykyään älykkäimmät ovat alttiita masentumaan, mutta tämä lauseesi antaa sellaisen vaikutelman kuin pitäisit masennusta tyhmyyden ja (siitä seuraavan) avuttomuuden sivutuotteena… ja vieläpä ylellisyytenä??
Ilmoita asiaton viesti
”No kyllä täällä vaan ”onneksi” on [kärrrsimystä]”
Mutta nykymaailman kärsimys on sellaista, ettet siihen löydä lääkettä (muutenhan yhteiskunta korjaisi ongelman!). Vertaa nyt vaikka siihen nälkään: helpottaa heti kun pistät murua rinnan alle. Tiedät että pystyt tekemään jotakin tuskallesi – tämä on elämänhallintaa!
– Jotakin outoa masennuksessa on kun sitä esiintyy vain ”hyvinä” aikoina, silloin kun hyvinvointiyhteiskunta on vahvimmillaan.
Kybernetiikan hengessä uskaltaisin väittää, että ”tuskan” ja ”mielihyvän” välinen akseli opitaan kokemuksesta, se virittyy negatiivisimman ja positiivisimman koetun elämyksen väliin. Jos nyt tämän muuttujan vapausaste viritetään yläkanttiin, seurauksena on ”mielen immuunisairaus”.
Ilmoita asiaton viesti
”Jotakin outoa masennuksessa on kun sitä esiintyy vain ”hyvinä” aikoina, silloin kun hyvinvointiyhteiskunta on vahvimmillaan.”
Itselläni pahinta masennusta on kylläkin esiintynyt nimenomaan huonoina aikoina, kun käytännön asiat ovat olleet päin prinkkalaa tavalla tai toisella. Enpä tiedä onko yhteiskunnan ailahteluilla ollut siihen juuri mitään vaikutusta.
PS: Pointtini oli, että kyllä nykymaailmassakin on ihan sitä perinteistä kärsimystä (kuten nälkää) jolle joko mahtaa jotain tai sitten ei (esim nälälle ei välttämättä ainakaan heti voi mitään, jos ei kerta kaikkiaan ole rahaa ruokaan. Sairauksista yms konkreettisista piinoista puhumattakaan.).
Ilmoita asiaton viesti
Joo, oion mutkissa … tilastojen mukaan ENITEN ”hyvinä” aikoina.
Ilmoita asiaton viesti
Jostain pointista saatan olla samaa mieltä kanssasi (jos olen oikein ymmärtänyt). Simppelimpi, maanläheisempi ja ”rankempi” (lähinnä fyysisesti) elämäntapa saattaisi olla hyväksi porukan mielenterveydelle yleisesti ottaen. Tosin sen elämäntavan pitäisi olla yhteiskunnanlaajuista: jos jo entuudestaan syrjäytyneet eristettäisiin jonnekin leirille muusta yhteiskunnasta, syrjäytymisen tunne ja angsti varmaan vähintään tuplautuisi.
EDIT: Tosin muutokseen sopeutuminen saattaisi aluksi vain pahentaa niiden olotilaa joilla on masennusta tms, koska vaatisihan se totuttelua.
Ilmoita asiaton viesti
Kaisa hei puhui tuossa yllä masennuksesta siinä muodossa että pahin olisi takana miten selviydyit siitä?
Ilmoita asiaton viesti
Oho, en ehkä vastannut varsinaiseen kysymykseen. Mutta kun mitään muuta selkeää ”niksiä” selviytymiseen ei ollut kuin aika.
Ilmoita asiaton viesti
”Kaisa hei puhui tuossa yllä masennuksesta siinä muodossa että pahin olisi takana miten selviydyit siitä?”
Huonosti 😛
No joo, ei siinä kyllä mitään uljasta selviytymiskertomusta ole. Ainakin reilun vuoden ajan (ajantajukin meni, vaikea sanoa) olin kai jonkinlaisessa depersonalisaation tilassa – minulla ei ollut mielipiteitä eikä oikein identiteettiäkään, pelkkää tyhjää jolla kai pidin pahimman katkeruuden loitolla, kunnes se laantui jotenkin kestettävälle tasolle. Sen jälkeen sitten olin sairaan katkera jonkin aikaa ja nyt sitten siedän jo elämääni, mutta ties vaikka jokin mutteri olisi hajonnut lopullisesti xP
Ilmoita asiaton viesti
Kaisa … en tiedä ilahduttaako tämä sinua … mutta sinä olet pelastanut minun päiväni (katso tuolla alhaalla)! – Teet osaltasi näistä jutuista ihmisläheisiä, lähestyttävämpiä … juuri kun olin toteamaisillani, että juttelen täällä yksikseni.
Ilmoita asiaton viesti
”Kaisa … en tiedä ilahduttaako tämä sinua … mutta sinä olet pelastanut minun päiväni (katso tuolla alhaalla)! – Teet osaltasi näistä jutuista ihmisläheisiä, lähestyttävämpiä …”
Ai… kiitos paljon! 😀 Vaikka itselläni ei kyllä tuollaista ylevää tavoitetta ollut, mutta hyvä jos niin pääsi käymään 😛 Katsonpa tuon linkkisi…
Ilmoita asiaton viesti
”Elämä itsessään on tällainen leiri, selviytymisleiri jossa voittajiksi lasketaan ne jotka toimivat enemmistön mukaisesti.”
Allekirjoitan tuon.
Ilmoita asiaton viesti
”Jos elämän rakentaa tuollaiselle pohjalle, jos aina vain opportunistisesti seuraa voittajaa, ja noudattaa hänen komentojaan, silloin kyllä tukeva pohja puuttuu tyystin … nitä kestävää silloin voi rakentaa?”
No ei minunkaan mielestäni tuollaiselle pohjalle kannata mitään rakentaa. Mutta huomaa sanamuoto ”voittajiksi lasketaan”…
Ilmoita asiaton viesti
”… voittajiksi lasketaan ne jotka toimivat enemmistön mukaisesti”
Jos elämän rakentaa tuollaiselle pohjalle, jos aina vain opportunistisesti seuraa voittajaa, ja noudattaa hänen komentojaan, silloin kyllä tukeva pohja puuttuu tyystin … mitä kestävää silloin voi rakentaa?
Ehkä monet tosiaan ovat ajatelleet näin. Ilmankos perussuomalaisten vallankumous pelottaa (enpä malta olla mainitsematta niitä, jotka ovat pistäneet lapsensa ruotsinkieliseen kouluun helpomman elämän toivossa)!
Ilmoita asiaton viesti
”Ehdotan, että maalle, syrjäiseen paikkaan, järjestetään jonkinlainen ”BB-talon” vastine (ilman kameroita), johon joukko tällaisia hajalla olevia ihmisiä kootaan. Tässä vaatimattomassa majassa (laavussa!) on tarjolla pelkistettyjä elintarvikkeita ja erilaisia itsensäselittäviä työ- ja tarvekaluja. Mukana olijoilla on myös ”viikkotehtäviä” – tai oikeastaan yksi ainoa tehtävä, hengissä säilyminen.”
Kiintoisa ajatusleikki teorian tasolla, mutta käytännössähän tuo olisi melkein kuin ehdottaisi, että syrjäytyneet laitetaan keskitysleireille ihan vain siksi kun ovat syrjäytyneitä…
Itse olen muuten enemmän tai vähemmän syrjäytynyt. Ehkä silti verrattain vähemmän – on minulla tuttavani ja jotain tekemistäkin. Mutta joskus olen ollut erittäin konkreettisesti syrjäytynyt, kokonaan yhteiskunnan ulkopuolella, ja kyllä silloin oli ihan tarpeeksi päänvaivaa hengissä selviämisessä.
Ja minusta tuntuu, että vaikka olisin kuinka tukevasti kiinni työelämässä, sisimmässäni olen aina jotenkin syrjäytynyt, ja vieläpä tavallaan omaehtoisesti. Ei sillä, että se olisi valinta, mutta ei myöskään sillä, että tahtoisin nähdä itseni passiivisena osapuolena ja uhrina. Ajatukseeni syrjäytymiseni syistä/”syypäistä” sopii kulunut lausahdus ”elämä on”.
Pitäisikö minuakin mielestäsi rangaista pakollisella metsäleirillä asennevammastani (paino sanalla ”vamma”, koska en usko sen voivan parantua http://kansine.puheenvuoro.uusisuomi.fi/77179-asen… )?
Ilmoita asiaton viesti
… Olen aina sanonut että – onneksi en ole päättämässä asioista. – Mutta tämä ohjelmassa esiintynyt syrjäytynyt, joka rupesi selittämään, että kaikki muut pitäisi tappaa: hän kyllä ansaitsisi kurileirin (samoin se Maria joka näyttää tekevän mitä vain jotta saisi lööppejä aikaiseksi (esimerkiksi juottaa alkoholia takahuoneessa (tapaus Keskinen))). – Se oli tämä ääliö joka minut sai provosoiduksi, tämä postaukseni on aika pitkälle vastaus hänelle.
Ilmoita asiaton viesti
No itsehän en nähnyt koko ohjelmaa, joten kaipa reaktioni meni vähän ohi.
Ilmoita asiaton viesti
Mä luulen että mun ikäisillä ihmisisillä on toi selviytymisleiri sisään ohjelmoituna. Joku tommoinen eetos on ollut osa kasvatusta. Ja eiköhän se ole osittain siirtynyt eteenpäin.
Ilmoita asiaton viesti
”Mä luulen että mun ikäisillä ihmisisillä on toi selviytymisleiri sisään ohjelmoituna”
Näinhän se on, jos on nähnyt huonoja aikoja. On vain helppo ruveta luulemaan, että oma ”terve” maailmankuva olisi istutettavissa yksi-yhteen sellaiseen mieleen, joka ei oikeita vaikeuksia ole nähnyt.
Ilmoita asiaton viesti
… Tai oikeastaan tämä kirjoitus on vielä enemmän vastalause ”suvaitsevaistolle”, jonka ”vaistolle” ei voi kuin pudistella päätään. Mikään hätähuutokaan ei ole heille muuta kuin ”argumentointia” (liittyyköhän tämä siihen, että heitä itseään on syytetty suvaitsemattomuuden suvaitsemattomuudesta?). – Toivottavasti (mielestäni) perussuomalaiset kovat arvot pääsevät jylläämään ennen kuin nämä ”kokovartalohalaajat” tuhoavat koko sukupolven. Suomalaiset kai kestävät kovia arvoja (ja kovaa elämää) paremmin kuin liikaa pehmoilua.
Ilmoita asiaton viesti
Heikki… ”Tai oikeastaan tämä kirjoitus on vielä enemmän vastalause ”suvaitsevaistolle”, jonka ”vaistolle” ei voi kuin pudistella päätään. Mikään hätähuutokaan ei ole heille muuta kuin ”argumentointia”
Tästä pääsemme oikopäätä ideologiakasvatukseen. Suvaitsevaiston monikulttuurisuuskasvatukseen pohjaavat kaikki yhteiskunnalliset organisaatiot, virastot ja laitokset. Tiedotusvälineetkin käsittelevät monikulturalismia kuin se olisi ainoa tie ja totuus, jolta poikkeaminen syöksee koko Euroopan hitlerismin syövereihin 30-luvulle. Varsin samalla tavoin toimi N:liitossa sosialistinen kasvatus jossa uhkakuvia maalattiin kapitalisteista ja porvareista.
Ilmoita asiaton viesti
”… monikulttuurisuuskasvatukseen pohjaavat kaikki yhteiskunnalliset organisaatiot, virastot ja laitokset. Tiedotusvälineetkin käsittelevät monikulturalismia kuin se olisi ainoa tie ja totuus”
Mutta Neuvostoliitossa oli sentään toisinajattelijoita. Onko meillä, tai voisiko meillä edes olla; hannarithan ovat nyt automaattisesti (oikeastaan määritelmällisesti) typeryksiä (persuja) eivätkä intellektuelleja? – Vasta tämä on totellista totalitarismia.
Henkinen totalitarismi, jossa sinulle sälytetään vastuu koko maailmasta mutta sinulle ei anneta työkaluja edes itsesi auttamiseen!
Ilmoita asiaton viesti
Tulipa mieleen sellainenkin vähän kyseenalainen näkökulma, että joku ”koulusurmaajia kannattava” ei kenties ole koskaan oikeasti kohdannut väkivaltaa ja/tai kuolemaa elämässään (ja siksi ei pidä todellisena esim läheisen menettämisen surua) – tai sitten hän on kohdannut niitä liikaakin, katkeroitunut ja paatunut.
Ilmoita asiaton viesti
Hyvä pointti. Kun ikävät asiat (erityisesti kuolema) on häivytetty ihmisten elämästä, on olennaisesti kavennettu ihmisten kokemisen rekisteriä – jotta ihmiset eivät murehtisi! Kun kuitenkin kuoleman lopullisuuden ymmärtäminen, Leinon ”kuoleman suru”, on perinteisesti ollut se peloista suurin – riittävä pakote, joka saa ylittämään arkiset pelot ja tekemään irtioton omasta lokerosta, joka saa arvostamaan elämää. – Pitää siis oivaltaa, että tämä aika täällä maan päällä on ainoa mahdollisuutesi olla olemassa – on niin paljon tehtävää, päivät kuluvat, ei ehdi olla masentunut!
Ilmoita asiaton viesti
”ei ehdi olla masentunut!”
Tuosta olen eri mieltä, hyvin ehtii… 😛
Mutta itse pointtiin: minä pidän melkein vaarallisena sitä, kuinka nykyään pyritään vaikenemaan kaikesta ikävästä ja vakavasti, etenkin kuolemasta (tai korkeintaan hössötetään pikkujutuista suurentelevan dramaattisin äänenpainoin).
Sitten kuitenkin väkivaltaviihdettä yms on yllin kyllin, ja kun ihan OIKEASTA kuolemasta vaietaan kuin mistäkin tabusta, niin eikö se ole omiaan vääristämään käsityksiä?
Ilmoita asiaton viesti
PS: Siis kyllähän kuolemasta ”puhutaan” kohujutuissa murhista ja onnettomuuksista, mutta siitä ei puhuta kuinka kuolema on väistämätön osa elämää ja kukin kuolee ihan itse ennemmin tai myöhemmin.
Ilmoita asiaton viesti
Ne skandaalijutut tosiaan vääristävät – tekisi melkein mieli sanoa että jollakin tavalla ne glorifioivat kuolemaa: kerrankin olet iso uutinen, kerrankin sinua kaivataan … kun kuitenkin totuus on, että kuolemassa vain ”toukka seuloo seinähirttä, ikävässä ikuisessa” … se on asia, jota on syytä kavahtaa.
Ilmoita asiaton viesti
… Oma ennätys – kiitos kaikille! – Innostuin oikein …
http://heikkihyotyniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/8…
Ilmoita asiaton viesti
Olipa mielenkiintoista keskustelua!
Ilmoita asiaton viesti