Runosuoni sykkii, silkkoo lykkii

Kun nyt katson syksyn ylioppilaskirjoitusten äidinkielen esseekoetta, melkein vieläkin viisauskohtaus iskee … niin kovasti koulussa varoitettiin tulkitsemasta otsikoita väärin. Ja esimerkiksi tuo maahanmuuttaja-aiheinen otsikko melkeinpä sanelee sen ”viisaan” tarkastelutavan. – Tätähän se nuorten lupaustenkin viisaus taitaa olla, opettajan sanelemaa oikeaa maailmankatsomusta?

 

Meitä blogistanin kanta-asukkaita on pyydetty osallistumaan kirjoituksiin, näin vähän kuin kirittämismielessä.

Mikäs siinä. – Sen verran minuun vaivalla iskostetut pelot ovat jo hellittäneet, että jos nyt oikeasti osallistuisin kirjoituksiin, saattaisinpa kirjoittaa uhkarohkeasti osaamisalueeni ulkopuolelta, ja itselleni vieraalla tyylillä, ihan vain haasteena.

Niin, taitaisinpa valita vaikka tuon uskonnollisen (?) aiheen numero 4 eli ”Mihin tarvitsemme taivasta?”. – Ja näin kun puhutaan kirkollisista asioista – lyhyestä virsi kaunis (totesi jo Ilmo Launis)!

 

Mihin tarvitsemme taivasta?

Täällä kärsin
kyrsää järsin

– Haave vahva
ois vallankahva!

Systeemi,
tämä meemi

kahlitseepi kapinat
rauhoittelee apinat …

Tarvitsemme taivasta
korvaukseksi vaivasta!

 

heikkihyotyniemi

Heikki, versio 2: Suvaitsevampi, viisaampi ... ainakin vähän vanhempi ja paljon reikäpäisempi. Niin on vaatteet kuin aatteetkin: sinisiä, ja löysiä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu