Runosuoni sykkii, silkkoo lykkii
Kun nyt katson syksyn ylioppilaskirjoitusten äidinkielen esseekoetta, melkein vieläkin viisauskohtaus iskee … niin kovasti koulussa varoitettiin tulkitsemasta otsikoita väärin. Ja esimerkiksi tuo maahanmuuttaja-aiheinen otsikko melkeinpä sanelee sen ”viisaan” tarkastelutavan. – Tätähän se nuorten lupaustenkin viisaus taitaa olla, opettajan sanelemaa oikeaa maailmankatsomusta?
Meitä blogistanin kanta-asukkaita on pyydetty osallistumaan kirjoituksiin, näin vähän kuin kirittämismielessä.
Mikäs siinä. – Sen verran minuun vaivalla iskostetut pelot ovat jo hellittäneet, että jos nyt oikeasti osallistuisin kirjoituksiin, saattaisinpa kirjoittaa uhkarohkeasti osaamisalueeni ulkopuolelta, ja itselleni vieraalla tyylillä, ihan vain haasteena.
Niin, taitaisinpa valita vaikka tuon uskonnollisen (?) aiheen numero 4 eli ”Mihin tarvitsemme taivasta?”. – Ja näin kun puhutaan kirkollisista asioista – lyhyestä virsi kaunis (totesi jo Ilmo Launis)!
Mihin tarvitsemme taivasta?
Täällä kärsin
kyrsää järsin
– Haave vahva
ois vallankahva!
Systeemi,
tämä meemi
kahlitseepi kapinat
rauhoittelee apinat …
—
Tarvitsemme taivasta
korvaukseksi vaivasta!
Just mahtava ja ”elämänmakuinen” runo! 😀
Itse en kyllä kykene tuohon kilpaan, annetut aiheet ovat aina aiheuttaneet angstia 😛
Ilmoita asiaton viesti
Annetut aiheet … minusta ne helpottavat kirjoittamista? Tuolloin otsikon tekijä on jo ottanut rajauksen vastuun – tämä rajaa kaaosta, helpottaa suunnan valintaa.
Insinöörinä minua ahdistaa täysin puhdas paperi ilman mitään rungon aihiota. Jos asiat voivat lähteä valumaan mihin suuntaan haluavat – no, niin ne tahtovat sitten tehdäkin. eikä kokonaisuutta saa kunnialla kasaan. Sen sijaan annetut rajoitteet mukavasti määräävät tarjolla olevien vapausasteiden suuntia. – Häntää nostaakseni, mielestäni todellista luovuutta on insinööriluovuus: seikkailu rajoitteiden maailmassa, ja sieltä pakoreitin eli mahdollisimman johdonmukaisten vapausasteiden löytäminen!
Halu nähdä rajoitteiden indusoimassa ”elämässä” kauneutta – no sitä ei kai ymmärrä kukaan joka ei ole pikkuisen matemaattisen ajattelun suuntaan vinksahtanut!
Ilmoita asiaton viesti
Mjoo, ehkä parempi kuvata asiaa pelitermein: rajoitteet määrittelevät pelisäännöt, kyllä, mutta se ”elämä” emergoituu niiden sääntöjen lomasta (jos säännöt ovat hyvät, mahdollistaen ei-triviaalit pelit). Esimerkiksi pelistrategiat ovat ymmärrettävissä näiden vapauksien kautta; mm. shakissa on tutkittu yleisen asiantuntijuuden luonnetta pelin kulun vaihteluiden (vapausasteiden) mallina. – Eipä tainnut paljoa selventää asiaa …!
Ilmoita asiaton viesti
”Annetut aiheet … minusta ne helpottavat kirjoittamista? Tuolloin otsikon tekijä on jo ottanut rajauksen vastuun – tämä rajaa kaaosta, helpottaa suunnan valintaa.”
”Halu nähdä rajoitteiden indusoimassa ”elämässä” kauneutta – no sitä ei kai ymmärrä kukaan joka ei ole pikkuisen matemaattisen ajattelun suuntaan vinksahtanut!”
No meitä on onneksi monenlaisia 😀 Jos edes ymmärsin mitä tarkoitat, niin pystyn kyllä itsekin näkemään kauneutta rajoittavissa asioissa ja niiden puitteissa… mutta luovaksi en oikein pysty heittäytymään rajoitetuissa puitteissa.
EDIT: Tuli puhuttua pötyä, koska ovathan KAIKKI puitteet aina enemmän tai vähemmän rajoitettuja. Sanotaan nyt sitten, etten pysty olemaan luova ENEMMÄN rajoitetuissa puitteissa 😀
Ilmoita asiaton viesti
Taidat yrittää tuudittaa meitä turjakkeita perusteettomaan turvallisuudentunteeseen – sinulla kun on kuitenkin etulyöntiasema, koska olet lähempänä YO-kirjoituksia..:D
Ilmoita asiaton viesti
”sinulla kun on kuitenkin etulyöntiasema, koska olet lähempänä YO-kirjoituksia..:D”
Heh, en ole kyllä koskaan kirjoittanut ylioppilaaksi 😛
Ilmoita asiaton viesti
Nyt osui piikki omaan jalkaani 🙁
Ilmoita asiaton viesti
Tietämättäni valitsin saman aiheen, eli otsikon. Jotain puhuttelevaa siis siinä on oltava, miksi taivasta tarvitsemme.
http://arialsio.puheenvuoro.uusisuomi.fi/84458-4-m…
Ilmoita asiaton viesti
Jahas – runoraati on näemmä kokoontunut. Laitan panokseni mukaan.
Eksyin runon ääreen
ei luistanut mun järki
Kiedoin päähäni kääreen
sillä sitä suorastaan särki
Analysoin mielessäni määreen
josta seuraava sitten märki
Puuttumaan ei tietenkään
siitä jäänyt paras kärki:
Syystaivaan alla
yöllä käy halla
Siperiasta tullut lie
sadot luulot se vie
Paikan sinulle näyttää
sormille näpäyttää
Jos liikaa luulet
ja unohdat tuulet
Taivasteitä purjehtivat
opetukset pilvissä
Ilmoita asiaton viesti
Iso käsi viestistäs tästä,
särkevästä päästä tiristämästä!
Ilmoita asiaton viesti
Laitetaan runoon vielä selitys (niinhän ne paranevat!):
– Siis: uskonnollinen systeemi pysyy pystyssä kun yksilöt saadaan tinkimään välittömistä eduistaan joskus abstraktissa tulevaisuudessa odottavan palkkion (taivasosuus) toivossa.
Ilmoita asiaton viesti