Todellisuus – se merkillisin tarina

Kaikkihan tietävät millainen on Euroopan historia … ja mitä näin ollen pitää kammota, ja minkä vastustaminen on ylin arvo – ja miksi sitten kuitenkin aina kaikesta huolimatta EU.

 

Valituista kansanedustajista yli 130 vastusti tukipaketteja, vaalikoneiden mukaan, ja silti puolueiden virallinen kanta jyräsi: on ”kannettava vastuuta” (tai mikä käsiteväritys asiaan kulloinkin liitetäänkään). Puolueet määräävät pelisäännöt – niin, tai oikeastaan määräykset tulevat jostakin ulkopuolelta. Ratkaisut sanellaan joidenkin kasvottomien (markkina)voimien toimesta. – Eikös diktatuuri sanana tarkoita sitä että asiat sanellaan?

Hieman kärjistäen (tai asioita ennakoiden), voidaan sanoa, että elämme totalitaarisessa diktatuurissa. Erikoista on, ettei nyt ole olemassa yhtäkään henkilöä jota osaisi syyttää diktaattoriksi; ei ole konkreettista vastustajaa. Uusnatsien jahtaaminen on niin helppoa, mutta menneisyyden haamuja on turha rakentaa olkiukoiksi – tulevaisuus ei toista menneisyyttä sellaisenaan, vain se pohjalla oleva malli säilyttää validisuutensa. Historia yllättää meidät – niin se on aina tehnyt aikalaiskokijoille!

 

Aluksi, alettaessa taistella kaaosta vastaan, tarvitaan kaikkien osaamista: tällöin (jonkinlaisella) demokratialla on kilpailuetu. Asioiden kehittyessä, maailman tullessa paremmin hallintaan, mallit kuitenkin harvakoodautuvat, ja vallan käytön kuviot näyttävät jäykistyvän puolueparlamentarismiksi. Keskittyminen jatkuu kunnes jäljellä on vain yksi totuus ja lopulta yksinvalta (jos kehitys saa jatkua häiriintymättä). Kun resurssit keskitetään, malli voidaan optimoida – mutta tällöin sen robustisuus kärsii, ja olosuhteiden muuttuessa voidaan suistua takaisin kaaokseen. – Uskomatonta, mutta näin se vain taitaa olla.

Nykymaailmassa luontaiset syklit ovat nopeutuneet, koska informaation virtaus on nopeutunut – ja koska ihmisten arvojen aktiivinen kyseenalaistaminen on vähentänyt muutosvastarintaa. Tehokkuuden tullessa äärimmäiseksi näyttää siltä, että kaaoskin puristautuu mukaan jo tässä vallan keskittymisen vaiheessa.

Syklisyys on sisäänrakennettuna kaikissa systeemeissä, ja myös kaikissa ihmissysteemeissä. – Voisi sivumennen todeta, että suomalaisessa tieteessä ollaan nyt jonkinlaisen ”paradigmaparlamentarismin” vaiheessa: tieteentekoa hallitsevat ”huippuyksiköt”, joiden toimintaa ei voi kyseenalaistaa.

 

Jälkikäteen tarkasteltuna historioitsijat tietenkin löytävät kaikkiin tapahtumiin johdonmukaisia syy-yhteyksiä. Asioissa on väiteltävää useammalle historioitsijasukupolvelle. Siitä kaikki ovat yksimielisiä, että katastrofi alkoi talouden ”neutronipommilla”, joka jättää rakenteet pystyyn mutta tuhoaa niiden sisältä kaiken elämän. – Toiset tutkijat (taatusti) näkevät Saksan taas pahiksena: Saksa ja sen kanssa liittoutuneet suunnitelmallisesti tuhosivat Euroopan talouden totaalisen taloussodan opein. Toiset kuitenkin puolustavat Saksaa: niin, Saksan-Ranskan ikiaikaisen vastakkainasettelun tässä vaiheessa, kun Saksa on painettu moraalisesti niin polvilleen, sen itsesuojeluvaisto ei riitä pysäyttämään talousglobalistien tuhotöitä. – Ja onpa niitäkin, jotka näkevät kaiken juutalaisten (pankkiirien) totaalisena kostona Saksalle ja sen myötäjuoksijoille.

 

Toistuvat syklit kaaoksesta kaaokseen tuottavat raikasta informaatiota (emformaatiota) seuraavan tason mallille, mikä se lieneekään. Ehkä se on vain mentaalinen malli, inhimillinen sivistys, ymmärrys siitä, mitä kaikkea on olla ihminen. – Niin, tätähän se kaikki on …

– Yksi niistä naurahduksista joita ei niin viitsisi ruveta selittämään ihmettelijöille.

 

heikkihyotyniemi

Heikki, versio 2: Suvaitsevampi, viisaampi ... ainakin vähän vanhempi ja paljon reikäpäisempi. Niin on vaatteet kuin aatteetkin: sinisiä, ja löysiä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu