Kuoleman synty

Eilisessä Iltalehdessä Jyrki Katainen perusteli neuvoteltuja takuusvakuuksia: ”Tämä on monimutkainen asia, kaikki eivät sitä välttämättä ymmärrä. Elämässä on paljon monimutkaisia asioita, pääministeri filosofoi”. Siinäpä meille elämästä puhuu kuoleman kauppamies.

 

Paljon monimutkaisia asioita … mutta ne emergoituvat yksinkertaisemmista asioista. Elämä kokonaisuudessaan on jatkumo yksinkertaisista monadeista monimutkaisiin, samat dynaamisten tasapainojen periaatteet toteutuvat fraktaalisesti eri tasoilla. – Mikä ero sitten on elävällä ja kuolleella ruumiilla? Jos alla olevat prosessit pysähtyvät – putoavat tasapainosta, antautuvat ehdoitta entropian virran vietäviksi – millään ei ole enää merkitystä: mikään ylätasolla tapahtuva tekohengitys ei koneistoa saa uudelleen käynnistymään. – Samat kybernetiikan periaatteet pätevät myös ”valtioruumiissa”. Mutta mitähän ne ”alimman tason elämät” tässä tapauksessa ovat … ja mitähän niiden ”kuolema” tällaisen abstraktin yhteenliittymän tapauksessa tarkoittaa?

 

Ihmisruumiin solua ”yhteiskuntaruumiissa” vastaa yksittäisen ihmisen mieli. Kun ruumiin kuolema alkaa joidenkin avainprosessien pysähtymisellä riittävän monessa solussa, yhteiskunnan kuolema alkaa ”avainajatusten” vaimenemisella riittävän monen kansalaisen mielessä. Abstraktin systeemin tasolla ei ole kyse konkreettisten yksilöiden kuolemasta (ihmisethän korvautuvat) vaan meemiä kantavien ajatusten kuolemasta.

Yhteisön ja yhteiskunnan elinvoima pursuaa sen ytimistä, yksittäisisten ihmisten ajatuksista. Vain jos ihmisillä on halu viedä asioita eteenpäin, elämänvoima voi tihkua myös ylätasolle, ja koko systeemi voi elää ja kehittyä. Toisaalta, jos mielen valtaa toivottomuus, johtajien on enää turha vedota ”sisuun” tai johonkin vastaavaan: jos tuntuu, että kaikki on myyty, että päättäjät ovat menettäneet järkensä, että tämä ei enää ole minun maani … silloin yksi ”solu” kuolee. Koordinoimaton sosiaaliturva eliminoi yrittämisen halun heikoimmilta – tähänhän on jo totuttu – mutta koordinoimaton tohelointipolitikointi eliminoi sen myös vahvimmilta. – Vaikka kuinka kuulostaisi pölyiseltä, ainoat yhteiskunnan elämää ylläpitävät meemit ovat isänmaallisuus ja usko parempaan.

Ryhmäpsykologisia ilmiöitä jäljitettäessä osoittautuu että introspektio toimii: älä kuvittele olevasi ainutlaatuinen. Jos sinusta jokin asia tuntuu joltakin, et varmasti ole ainoa. Jos minä menetän toivoni, tämän yhden ”meeminkantajasolun” kuolemaa voi seurata systeemitasoinen katastrofi. Tämä on erityisen totta totalisoidussa systeemissä missä kaikki on tehostettu, missä ei ole ”turhia” puskureita, ja missä sama informaatio leviää viiveettä kaikkialle.

 

Demokraattisen päätöksenteon vahvuudeksi voidaan lukea (myös) se, että se kykenee pitämään yllä ”yhteiskunnallista elinvoimaa”: vaikeatkin asiat muuttuvat kiinnostaviksi kun ne henkilöityvät. Niin, jopa tämä Hakkarainen – hän todistaa, että tavallisetkin ihmiset voivat päästä vallan kamareihin, antaen illuusion pienenkin ihmisen omasta vaikutusvallasta. Hyvin tehokkaasti tätä illuusiota toisaalta heikentää havainto holhoamisesta ja tiedon piilottelusta.

Usein kuvitellaan, että nuoret poliitikot tekisivät politiikasta kiinnostavaa, kun heissä on elävyyttä ja säpinää. Kuitenkin heiltä puuttuu elämänkokemus, elämän ymmärrys ja arvostus sen eri muodoissa: hitaat liikkeet suodattavat sähellyksen, ja mahdollistavat pidemmän tähtäimen yhteenvedon asioista – mallin. Jos ei ymmärrä elämää, ei varmaankaan pitäisi sekaantua liiaksi muidenkaan elämään.

 

Moderni Kreikka ei yhteiskuntana ole koskaan tainnut edes syntyä, se taitaa olla vain jonkinlainen menneiden ja tulevien vallankaappausten jakojäännös. Vahva valtio edellyttäisi kansalaisten rehellisyyttä ja uhrautumista yhteisen edun nimissä, yhteisöllistä moraalia.

On vaikea uskoa, että voitaisiin saada aikaan jollakin tavalla parempaa yhteiskunnallista elämää kun rakennetaan ”siamilainen valtio”: useita ruumiita, yksi pää. – Jossa siinäkin päässä jyllää mielitauti.

 

heikkihyotyniemi

Heikki, versio 2: Suvaitsevampi, viisaampi ... ainakin vähän vanhempi ja paljon reikäpäisempi. -- Niinpä on vaatteet kuin aatteetkin: sinisiä, ja löysiä. Jo ennen sitä menneisyyden Sinistä tulevaisuutta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu