Jäädäänkös odottelemaan renessanssia

Blogistanissa on ollut keskustelua sellaisestakin asiasta kuin että miten keskiajan ihminen ei tuntenut olevansa subjekti, täysivaltainen oman elämänsä keskipiste. Ja kuinka uuden ajan alkamisen edellytyksenä oli kartesiolainen ajattelun vallankumous. Tämä tuntui olevan vaikeaa ymmärtää … onko se nyt edes ihminen jolla ei ole vapaata tahtoa?

Siihen nähden on hurjaa katsoa, kuinka olemme ajautumassa henkisesti uuteen keskiaikaan, eikä sitä kukaan kai edes huomaa. Niin, historia toistaa itseään – aina eri tavoin.

 

Kohta olemme taas yhtenäiskulttuurissa. Ei tarvita mitään diktatuuria, kun ajattelu ja nöyryys ja hyväksyntä tulee sisältä päin. Yllättäin, on saavutettu omalla tavallaan erittäin ”kaunis” rakennelma, fraktaalisuudessaan tyylipuhdas, jossa syntyjen merkitys tulee näkyväksi. Rakenne toistaa samaa teemaa niin alimmalla kuin ylimmilläkin tasoilla. Yhtäkkiä maailma yksinkertaistuu ja selkeytyy: kun kaikki arvot voidaan palauttaa rahaan, kaikki voi olla läpinäkyvää ja äärimmilleen tehostettua.

Sama ajattelu ohjaa niin yksittäisiä ihmisiä kuin valtioitakin: ihmiset ovat velkaa, valtiot ovat velkaa, ja kaikki toimivat samanlaisten ajavien voimien orjina. Jokainen tietää sen mikä maailmaa pyörittää: velka on uusi moraali ja perustuslaki. Kaikki voidaan palauttaa rahaan, se on pohjimmainen tavoite kaikessa ponnistelussa; neokyberneettinen optimoituminen on johtanut neofeodalismiin.

Alhaalta päin katsottuna, yksinkertaisin tulkinta havaituille monimutkaisille ilmiöille on, että raha on muuttunut tietoiseksi, sillä on oma tahto. Raha on jumaluuden inkarnaatio joka ohjaa kaikkea. Se ei ole enää väline, vaan se on muuttunut subjektiksi itsessään. Se määrittää ylemmän tason systeemin, jonka prosesseissa ihmiset ovat vain tahdottomia ”signaalinkantajia”.

Rahan palvonta johtaa pyhiin totuuksiin, mysteereihin, joita vajavainen ihminen ei kykene ymmärtämään. Taloususkonnon pyhät salaopit kuitenkin vaativat, että markkinavoimia ei saa suututtaa, pitää totella sokeasti. Papiston (pankkiasiantuntikoiden) puheet jumalan (rahan) toiminnasta ovat käsittämättömiä, ja aivan yhtä käsittämättömästi ne (rahamarkkinat) kostavat sellaisille, joiden usko horjuu. Annetuilla reunaehdoilla se tarjottu maailmankuva on johdonmukainen ja ainoa mahdollinen: on järkevää uskoa. Raha on Tie, Totuus, ja Elämänvoima. Nekin jotka eivät palvo rahaa, kiroavat sitä.

 

Monikulttuurisuusajattelu ja muu relativismi raivaa alta pois vanhat jäykät rakenteet uusien tieltä, ja kohta meillä ei ole ajattelun työkaluja taistella kehitystä vastaan. Niin, aikalaiset eivät koskaan hahmota mikä heihin iski: ihmiset ovat kuin lastut neokyberneettisen entropiavirran pyörteissä. – Ehkä joskus tulevaisuudessa tätä aikaa katsotaan niin kuin me nyt katsomme keskiaikaa säälien ja halveksien … ja tällä kertaa ihmetellään ”kuinka ei ollut yksilöminää, vaan kaikkea ohjasi raha”. Degeneroitumisen selittäminen on kylläkin aiempaa haastavampaa, eihän tähän romahdukseen ehditä odottaa edes sotia tai kansainvaelluksia.

Uudestaan ihmiskunnan soihdunkantajakulttuurit vajoavat eräänlaiseen ajatuskoherenssiin. Ennen uudelleen jäsentynyttä korrespondenssia, ennen uuden kartesiolaisuuden läpilyöntiä, uudesta keskiajasta ei jälkikäteen ole paljoa kirjoitettavaa. Yksilöillä ei ole merkitystä niin kauan kuin yhtenäiskulttuuria ei pysty järkyttämään … renessanssia odotellessa.

 

Kaikki kyberneettinen on syklistä, niin myös vireystila. Ellei mieli voi levätä, selkeys katoaa … koko havaitun maailman päälle tulee sumeus, kaikki alkaa näyttää surrealistiselta. Eikö maailmanhenki myös tarvitse unen jaksoja ennen uusia ponnistuksia ja sankaritekoja? Nyt väsymys mahtavien urotöiden jälkeen alkaa olla jo niin lamauttava …

 

heikkihyotyniemi

Heikki, versio 2: Suvaitsevampi, viisaampi ... ainakin vähän vanhempi ja paljon reikäpäisempi. -- Niinpä on vaatteet kuin aatteetkin: sinisiä, ja löysiä. Jo ennen sitä menneisyyden Sinistä tulevaisuutta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu