Älykkyys ja viisaus

Jussi Halla-aho myönnetään älykkääksi. Niinpä hänestä halutaan löytää vikoja, vielä innokkaammin kuin muista perussuomalaisista. Mutta onko tinkimättömyys väistämättä pahuutta muuallakin kuin arvorelativistien höttömaailmassa?

Luettuani Halla-ahon blogikirjoituksia, olen valmis antamaan hänelle siimaa toiminnassaan aika paljonkin. Hän on sanonut että voisi tehdä mitä tahansa lastensa vuoksi; tässä on konkreettinen ero hänen ja kaiken maailman hitlereiden välillä. Se on vähän sama kaikessa rakkaudessa – tai kuten Eino Leino sen sanoo Hymyilevän Apollon suulla:

Mitä siitä jos hän sua lemmi ei, sa jolle lempesi annoit!
Hän antoihan sulle elämän, ja kuvaa sa kaunista kannoit.
Ja vaikka hän vaatisi elämäs taas, niin kulkeos riemulla kuolemaas
ja julista virsillä Jumalaa, kun kaunis niin oli maa.

 

Kärjistäen: joka näkee lapsissa arvon sinänsä, sillä on hyvä mahdollisuus olla myös viisas. Jos tällaisen maailmanymmärrykseen on päätynyt intuitiivisesti, ilman kirjoja, on saavuttanut sellaisen herkkyyden, että maailman ymmärtäminen laajemminkin lienee mahdollista.

Yritän konkretisoida tätä asiaa (antakee hyvät immeiset insinöörille anteeksi kaunopuheisuuden puute!): lastenkasvatus antaa oppia siitä, kuinka systeemit keskenään vuorovaikuttavat, omilla ehdoillaan. Sehän on jatkuvaa tasapainoilua. Toisaalta tarvitaan sitä pehmeyttä, että vapauksien on mahdollista emergoitua; toisaalta vain rajat ohjaavat näitä vapausasteita mielekkääseen suuntaan, estäen samalla liiallisen ajautumisen kohti systeemistä narsismia. Niin, kaikkein suurin haaste (ja väistämätön vanhemmuuden tragedia) on saada ne mielen herkät idut kukoistamaan. – Tekisipä mieleni sanoa, että kyseessä on neokyberneettinen maailmanmalli kantapään (syntyjen) kautta opittuna.

 

Vielä neokyberneettisemmin ilmaistuna, ja vielä pidemmälle yleistäen: systeemit virittävät värähtelykentän. Tällainen (neokyberneettisestä mallista johdettujen) värähtelyjen resonanssi näyttäisi olevan avain systeemien väliseen, ylemmän tason vuorovaikutukseen. – Ikävä kyllä, makroskooppisen maailman kompleksisilla systeemeillä ei ole samanlaista ”eetteriä” värähtelyjen alustaksi kuin esimerkiksi sähköisillä värähtelijöillä (monadeilla) on hermosolujen tapauksessa. Uskon kuitenkin, että tällaisissa kentissä on avain delokalisoituneen tietoisuuden ymmärtämiseen myös aivojen ulkopuolella.

Muodostuakseen ”oman maailmansa tietoisuudeksi” ihmisen täytyy nähdä ja konstruoida mielessään tämän maailmansa systeemien virittämät kentät. Täytyy olla kyky nähdä värähtelyjen ”taajuudet” ja ”vaiheet”, ja täytyy olla ymmärrys toteuttaa omat ”herätteensä” oikeassa vaiheessa muokatakseen kenttiä mieleisikseen. – Pelkistetty esimerkki sykleistä on oma suku, jonka ketjuina ovat lapset ja esivanhemmat. Lastenkasvatus on juuri sitä ”värähtelykentän muokkaamista”, jossa ohjaustoimenpiteiden oikea-aikaisuus vain pitäisi vaistota – mietipä liikaa, niin etsikkoaika on ohi. Kyetäkseen vuorovaikutukseen, on tosiaan oltava samalla aaltopituudella! – Täytyy ymmärtää olevansa itse se oman elämänsä ainutlaatuinen keskushenkilö, elimellinen suvun (ja koko yhteiskunnan) muodostaman kudoksen osa, oman maailmansa välttämätön linkki menneisyyden ja tulevaisuuden välillä. Vasta tällöin voi ymmärtää oman maailmansa ja oman elämänsä korvaamattomuuden.

Tätä kaikkea on vaikea konkretisoida – ja se ei todellakaan ole kielellä edes tavoitettavissa. – No, jonkinlainen ”morfisten kenttien” ajatus voi kyllä kolahtaa liiankin helposti; täytyy kuitenkin muistaa, että ymmärrys edellyttää pitkällistä syntymisen prosessia mielen syövereissä. Ne jotka väittävät tuntevansa kentät fyysisesti – herätkää hörhöt, ei se sitä ole!

 

Ulkoisesti elämä valaistumisen jälkeen jatkuu ennallaan, niinhän sanotaan. Kuitenkin lukiessani Charlotte Joko Beckin ”Jokapäiväinen zen” -kirjaa (niin, se on vaivauduttu suomentamaankin) siinä tarjottu valo paljasti vain pimeyden läpitunkemattomuuden: amerikkalainen tulkinta kokonaisuuden ymmärtämisestä tosiaan kiteytyy siihen ”älä ajattele mitään” -rentoutumismantraan. Jonka jälkeen oletkin valmis markkinoimaan ymmärrystäsi muille! – Joskus tieteellistäkin gurua kunnellessa tulee samanlainen läpitunkeva masennuksen tunne: ymmärränhän minäkin sentään paremmin. Myötähäpeän tunne ravistelee kokonaista ideaalien maailmaa.

Miksihän itämaiset zen-mestarit eivät tule länteen viisastelemaan? – Ehkä länsimainen kulttuuri ansaitsee tulla kiinalaisten nielaisemaksi. Oikeastaan olen helpottunut … jopa luulen, että erilaiset oikkoset voivat silloin löytää vapahduksen. Niin kuin rahan tekohengittäminen kuolleeseen valtioruumiiseen ei vain kannata, ei myöskään kannata henkisen tarmon uhraaminen sen jälkeen kun vastaanottamiseen kykenevät monadit ovat kulttuurissa kuolleet.

 

heikkihyotyniemi

Heikki, versio 2: Suvaitsevampi, viisaampi ... ainakin vähän vanhempi ja paljon reikäpäisempi. -- Niinpä on vaatteet kuin aatteetkin: sinisiä, ja löysiä. Jo ennen sitä menneisyyden Sinistä tulevaisuutta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu