Tämä papisto ei ansaitse palvontaa
Fysiikan Nobel-palkinnon tänä vuonna saivat maailmankaikkeuden kiihtyvää laajenemista tutkineet tiedemiehet. Tähänkö tiede on mennyt – menestyksen ehtona ovat suuret tutkimusryhmät ja kalleimmat laitteet? Vähän on samanlaista kuin Euroopan hiukkastutkimuskeskuksessa CERN:issä: silleen eurotyyliin, ei olla köyhiä eikä kipeitä, järkyttävät miljardimäärät on investoitu yhden hiksin posonin löytämiseksi. Tyhjäpäistä puurtamista?!
Yhtäkkiä kosmologiassa koko pakka on nyt täysin levällään. Tieteellinen totuus siis tällä hetkellä on se, että maailmankaikkeus laajenee kiihtyvästi. Tätä varten on pitänyt keksiä pimeä aine ja pimeä energia – suorastaan kokonainen aivan pimeä teoriarakennelma. Fysiikkaan on otettu mukaan jotakin mitä ei voida mitata, mitä ei siis (perinteisesti) tieteellisessä mielessä ”ole olemassa”. Vastaavaa ”ironista tiedettä” edustavat erilaiset monimaailmatulkinnat, joiden mukaan rinnakkaisia maailmankaikkeuksia olisi lukemattomia. Ongelma on se, ettemme määritelmällisesti voi koskaan edes kuvitella kurkistavamme näihin toisiin todellisuuksiin. – Sen sijaan että kyse olisi fysiikasta, on siirrytty metafysiikkaan. Ja päälle päätteeksi meille tarjotaan erilaisia antrooppisia periaatteita … Tämä on filosofointinakin suorastaan kurjaa, löyhää spekulointia tieteen arvovallalla julistettuna.
Kosmologialla ei juurikaan ole sovellutuksia reaalimaailmassa. Tällaista tutkimusta perustellaankin sillä, että ”ihminen haluaa tietää”. – Mutta silloinhan tieteellä on nykyään sama rooli kuin uskonnoilla ennen oli!
Ja mitä se ihminen haluaa tietää perimmäisistä mysteereistä … onko se sitä, että ihminen on maailmankaikkeudessa vain merkityksetön sivustakatsoja? Että kaikkea hallitsee kylmä vääjäämätön koneisto ilman minkäänlaista kauneutta, ja ihmisellä on vain maksajan rooli (niin, en voi välttää rinnastusta taloususkonnossa vallitseviin dogmeihin!). Ja että lopussa odottaa vain kylmyys, yksinäisyys, ja kaiken kuolema. – Melkein voisi kuvitella, etteivät tiedemiehet ymmärrä vastuutaan uutena papistona ja lohdun tuojina.
Kaikilla kulttuureilla on ollut myyttinsä ja selityksensä maailman synnylle. Täytyy sanoa, että nykyinen tieteen tarjoama myytti on tympeydessään masentava – se kyllä kuvastaa aikaamme. Ääriesimerkkinä voisi mainita sen, kuinka matemaattinen fyysikko Roger Penrose on ilmeisen vakavissaan arvioinut, että kaikkeuden alkutilan entropian tuli olla kohdallaan 1/10^10^120 tarkkuudella, jotta elämä olisi tullut mahdolliseksi tässä universumissa – siis tässä luvussa on pilkun jälkeen 10^120 nollaa ennen ykköstä!
Avainongelma näiden hienoviritystutkijoiden mielestä siis on se, kuinka maailmankaikkeus on voinut pysyä tasapainossa riittävän pitkään elämän syntymiseksi. Tämä on kummallista determinismiä: alkutila oletetaan annetuksi, ja siitä eteenpäin asioiden sitten edellytetään edenneen kuin kellokoneisto. Mutta entä jos kyseessä onkin kyberneettinen kosminen takaisinkytkentä, hienovirityksen perustuessa säätöön, jossa avaruuden tilaa korjataan tarpeen mukaan (vaikkei kaikki menisikään juuri neolyberneettisten suuntaviivojen mukaan)? – Hipihipi tutkimaan, ei niitä noopeleita Suomeen tule kopioimalla muiden tekemisiä!
Tieteen pitäisi olla leikkiä ajatuksilla ja vaihtoehdoilla, siinä pitäisi olla edes vähän mukana jotakin mystiikkaa, runoutta, huumoria … ilman syytteitä keretiläisyydestä. – Kokeillaanpa vähän hämmentää meemisoppaa. Olkaapa hyvät!
Alussa oli kaaos. Avaruus oli autio ja tyhjä, ja pimeys oli syvyyden päällä. Hetkellä nolla tapahtui se ensimmäinen kytkeytyminen – ja valkeus tuli.
Tarvitaan kyberneettinen kytkeytyminen, jonka jälkeen vasta avaruus voi välittää vuorovaikutuksia ja kantaa kenttiä, mahdollistaen tehokkaan energian etenemisen universumissa (maksimoiden entropian tuoton). Alkeishiukkaset eivät ole kiinteitä massapisteitä, vaan ne ovat vain – niin, kyberneettisiä monadeja, voimakenttien keskittymiä, ja niiden dynaaminen attraktoriluonne mahdollistaa kosmisen evoluution.
Mitä kytkeytyminen tarkoittaa? Se tarkoittaa vuorovaikutuksen käynnistymistä ”kytkentäpaineen” ylittäessä tapauskohtaisen raja-arvon. Ja vuorovaikutus on sitä, että jokin ilmiö u aiheuttaa jonkin toisen ilmiön x; näiden ilmiöiden suuruussuhteet kytkennän tapahduttua voidaan kuvata verrannollisuuskertoimien avulla. Näitä riippuvuussuhteita, rajoitteiksi säätyneitä vapausasteita, kuvataan luonnonlakeina. Kestää aikansa ennen kuin kytkentäkertoimet konvergoituvat, jähmettyvät: tässä kehyksessä voidaan siis ajatella, että luonnonvakiot muuttuvat. Ei valonnopeudenkaan tarvitse olla aina ja kaikkialla vakio! Voidaanko ”kiihtyvä laajeneminen” sekin tulkita niin, ettei universumin reuna-alueilla kaikki ole vielä vakiintunut? – Niin, näin saa ajatella, takaisinkytkentä on osoitettu (ainakin joissakin ympäristöissä) mielekkääksi ideaksi.
Onko se välttämättä niin kuin tiedemiehet sanovat, että mitä kylmempi ja persoonattomampi teoria on, sitä parempi? Sen sijaan että ihminen olisi yksin kylmää kosmosta vastassa, kybernetiikkaan pohjautuva teoria antaisi mahdollisuuden ajatella, että ihminen on (sisäisen ja ulkoisen (biologisen, mentaalisen, sosiaalisen) elämänsä määrällä mitattuna) evolutiivisen kehityksen ehdoton huippu. Ja erityisesti juuri sinä olet oman maailmasi tärkein henkilö. – Ja joka haluaa kouriintuntuvampaa palvonnan kohdetta: Aurinko on meille se todellinen elämänvoiman lähde, kumarra sitä!
… Pitäisi kai ruveta melkein sympatiseeraamaan kreikkalaisia, he kun pitävät pilkkanaan kaikkia dogmeja ja jämähtäneitä idiootteja … kaikki valmiiksi mietityt paketit rikotaan siellä, ensin euroon liittyen, mutta nyt myös kosmologiassa – sikäläinen Christos Tsagas on kehittänyt teorian, jonka puitteissa kiihtyvä laajeneminen osoittautuu näköharhaksi:
http://www.tekniikkatalous.fi/innovaatiot/avaruus/…
Ilmoita asiaton viesti
Hupaisa juttu, että nööpeliseurakunnalla tuli hinku palkita just nyt tästä aiheesta, nimittäin, vastahan julkaistiin tutkimus jossa ihan vastaavasti ”todistettiin” universumin kiihtyvän laajentumisen olevan oman liikkeemme luoma illuusio.
Tosinsanoen, tutkimuksen mukaan maapallo ei ole maailman napa, vaan liikumme itsekin melkoista haipakkaa noin 2miljardin valovuoden kokoisessa ”läntissä” ja joka on omiaan aiheuttamaan havaitsemaamme puna- ja sinisiirtymää.
http://www.tekniikkatalous.fi/innovaatiot/avaruus/…
Ihmisen on hiton vaikea luopua minä keskeisyydestään, tai pitää tarkkailuasemansa, tai vaihtaa sitä hallitusti.
Ilmoita asiaton viesti
… Juuri tuo linkkaamasi teksti ylitti ärsytyskynnykseni … ja kirjoitin tämän jutun. Mihin ovat kaikki hyvän tieteenteon kriteerit unohtuneet, Okkamin partaveitsestä alkaen?
Jos saadaan lähtökohdaksi ottaa jotakin, mitä ei millään tavalla voida mitata, yhtä hyvin kai voitaisiin hyväksyä vaikka ne morfiset kentätkin (niistä oli edellisessä postauksessa puhetta)? Miksi puhe niistä on hyi-hyi kiellettyä pseudotiedettä? – Ei voi olla terveen tieteen merkki, että minäkin kun joudun näitä asioita jollekulle selittämään (joo sellaistakin joskus sattuu), tunnen epämääräistä häpeää … kun ei viitsisi omaa pesää liatakaan.
Ilmoita asiaton viesti
Katsohan pirulainen, en ekassa kommentissasi olevaa linkkiä havainnut ja ajattelin varmentaa että puhumme luultavasti samasta asiasta,
puusilmäisyys näemmä vaivaa jo aika vahvasti tähän aikaan yöstä, mutta juurikin näin.
Mun mielestäni jo big bang teoriassa on jonkinasteinen ristiriita entropian suhteen, ennen pamaustahan me olemme se piste ilman tilaa, emmekä suinkaan universumimme ulkopuolinen ”olio”,
joten ei voi olla potentiaalierojakaan, joten universumimme entropia näin ollen olisi ollut suurimmillaan.
Tiedä näistä, ymmärryksen puutehan tässä aika nopsaan alkaa meikäläistä vaivata ja kiukuttelun lomassa tekee mieli rikkoa kaikki systeemit 😉
Ilmoita asiaton viesti
… Hienoa että vastasit, vaikka sitten vain virheenkin vuoksi – pelkäsin että tästä postauksesta tulisi ”lumierä”, sen verran outoa on asia …
Sanot, että ymmärryksen puute alkaa vaivata itseäsi. – Minulla on karmea epäilys että ymmärryksen puute vaivaa myös tätä papistoa. Esimerkiksi tuollaiset entropiakysymykset, tai jokin ”aloituskirjaston” ulkopuolelta tuleva vaikea kysymys: olen melko varma, etteivät asiantuntijat uskalla vastata sellaiseen mitään (no mikseivät sitten vastaa?!). Hekin joutuvat luottamaan siihen, että joku spesialisti on asian tutkinut, eli hekin joutuvat uskomaan. Ja kun sitten on yhteisiä salaisuuksia, ei uskalleta keikuttaa venettä: ”pyhät tekstit” pitää toistaa täsmälleen alkuperäisinä, kukaan ei uskalla myöntää niiden mysteeriluonnetta. Muuten seurakunnalta menisi usko, ja kirkolta menisivät kolehtirahat (tutkimusmäärärahat).
Tiedemaailma on ERITTÄIN kyberneettinen ja optimoitunut apinayhteisö. Ja kun ovat vielä h*lvetin älykkäitä … asioiden peittely onnistuu heiltä paremmin kuin vaikkapa näiltä finanssiguruilta, tämän toisen uskonnon (taloususkonnon) papeilta, joiden uskottavuudesta ei kaikkien erehdysten jälkeen ole (mielestäni) paljoakaan jäljellä. Tiedemiesten tragedia on se, että älykkäinä he tietävät karmean totuuden: he eivät ole RIITTÄVÄN älykkäitä esikuviensa rinnalla …
Onneksi insinöörit pistetään nöyriksi opiskelun aikana: tiedämme, että jotkut toiset vain ovat tavattoman paljon älykkäämpiä, ja hyväksymme sen. Meille sitten riittääkin että ymmärrämme jonkin yhden yksinkertaisen asian perusteellisesti.
Ilmoita asiaton viesti
Huolmanille: itse asiassa minäkeskisyys on irrelevanttia. Ollakseen nettoenergian puolesta neutraali, tulee maailmankaikkeuden olla ns. tasainen. Jatkuva laajeneminen aiheuttaa sen, että koordinaatiston (omassa galaksissamme) jokaisesta pisteestä kaikki muut pisteet käyttäytyvät samalla tavalla.
Hyötyniemelle: ikävää, että tulkitset asian noin. Lohtunäkökulmasta ajatellen olemme ainutlaatuisessa hetkessä: me näemme muiden galaksien loittonevan. Joskus tulevaisuudessa kaikki todistusaineisto ”katoaa”, kun valon nopeus ylittyy ja jäljellä on vain virheellinen mielikuva siitä, ettei galakseja ole kuin 1 kpl.
Ilmoita asiaton viesti
Hei … luulin että sinä olet vain talousguru?!
Tuokin mitä sanot: niinhän sanotaan, että emme jossakin vaiheessa enää kykene näkemään meistä pois päin riittävän nopeasti kiihtyvällä vauhdilla kiitäviä galakseja. – Vaan entäs sitten se ”tapahtumahorisontti”, johon tällaisten kohteiden pitäisi pysyvästi jäädä ”muistiin”? – Vaikka olen aina ihmetellyt tätä tapahtumahorisonttiajatusta (en ymmärrä kuinka sen muisti oikeasti voisi toimia), tätäkään myyttiä ei ole missään näkynyt korjattuna? – Sinä siis edelleen uskot kiihtyvästi laajenevaan universumiin?
Ilmoita asiaton viesti
Voi kaiketi sitä ”uskomukseksikin” sanoa. Itse olen vain alkujaan lähtenyt havainnosta alati laajenevaan maailmankaikkeuteen. Mitä se taas vaatii, kun kauempana olevat galaksit ovat punasiirtymäisempiä? Kaikki laajenee ja yhä kiihtyvällä vauhdilla. Kvanttihuojuntaa on voinut tapahtua muuallakin ja jokin galaksivoi olla törmäyskurssilla meihin. Olen aiemminkin linkannut hyvän luennon, mutta nyt kun olen pleikkarin varassa annan vain hakuohjeet: Youtube Lawrence Krauss Universe from Nothing.
Ilmoita asiaton viesti
Henri. Olemattomuus ei voi olla tieteellinen fakta, eikä sattumalla voida selittää älyllisesti mitään.
Tieteessä on sattuman mentävä aukko.
Sattuma on tieteelle tarpeeton olettamus.
Tiede joka julistaa, että ensin oli olemattomuus, joka räjähti, ei voi olla edes lapsellista, koska se olisi älyn pilkkaamista. Sattumalla selittäminen on yksinomaan älytöntä, jota harrastavat älyllisesti laiskat.
Ilmoita asiaton viesti
Olemattomuuden faktaa?
Sattumaa en ole miksikään aksioomaksi väittänyt, mutta älyllisyyden rinnastuksesta saat esimerkin: olen lähtenyt myöhään illalla pimeällä kotiin ja lähtiessäni olen varmistanut avaimien olevan taskussani. Kuinka ollakaan, huomaan kotiovella kadoittaneeni avaimet. Tiedän niiden olevan matkan varrella, mutta haen niitä vain reitin varrelta katulamppujen kohdalta. En siksi, että olisin sattumalta ne hukannut juuri lampun alla, vaan siksi, että ne ovat ainoat kohdat, joista voin toivoa löytäväni avaimet.
Ilmoita asiaton viesti
Sattuman faktaa: Et olisi koskaan voinut arvata, mitä tähän kirjoitin; Tämän kirjoituksen todennäköisyytta ei voi edes laskea, koska äly on maailmankaikkeuden ainoa aito satunnaisgeneraattori.
Tiedemiehet etsivät sattumaa luonnosta, mutta eivät koskaan ole tajunneet, että älyn luonne on se, jota he sattumalle ovat postuloineet.
Koska Jumalaan liitetään tietyt ominaisuudet, kuten äly, niin siksi tiede ei voi koskaan kumota Jumalan olemassaoloa sattumalla, koska juuri se sattuma johtuu älystä.
Jos taasen tämä kumotaan väitteellä, ettei Jumalalla ole äly-ominaisuutta, niin silloin ei edes puhuta Jumalasta, vaan mumistaan vain mielettömiä…
Benedictus Spinoza: Ihmiselle riittää, että hän tuntee kaikki Jumalan attribuutit, eikä mitään muuta.
Ilmoita asiaton viesti
En ole koskaan kieltänyt Jumalan eksistenssiä sattumalla, vaan siksi, että sitä kautta tulevat selitykset eivät ole rationaalisia.
Ilmoita asiaton viesti
Henri: ”En ole koskaan kieltänyt Jumalan eksistenssiä sattumalla, vaan siksi, että sitä kautta tulevat selitykset eivät ole rationaalisia.”
.
Vain älylliset selitykset voivat olla rationaalisia. Selitys on heti täysin epärationaalinen, jos selitys perustuu johonkin muuhun tekijään kuin älyyn.
Esimerkiksi: Tiedemies voi tutkia aivoista yksittäisen neuronin ilmiöitä, mutta hän ei voi saada siitä mitään rationaalista tolkkua, jollei hän oleta, että kyseessä on varmasti älylliseen aivotoimintaan liittyvä ilmiö.
Aivan vastaavasti tiedemiehen tulee ehdoitta olettaa, että kosmoksen rakenteessa tapahtuvat ilmiöt ovat osoitus ihmistä korkeamman älyn toiminnasta.
Aivotutkijoiden on pakko olettaa, että yksittäiset ilmiöt aivoissa ovat osoitus järjen toiminnosta, mutta kestää vielä aikansa ennen kuin tiedemies pääsee ajattelussa niin korkealla, että hän joutuu pitämään myös kosmisia ilmiöitä älyn ilmentyminä.
Kuten sanoin, niin todennäköisyyslaskento ei voi milloinkaan laskea älylle ja älyn tuotteille mitään todennäköisyyttä, koska äly on kaiken laskennan ylä- ja ulkopuolella; on mahdollista laskea aivojen yksittäisille ilmiöille todennäköisyyksiä, mutta kokonaisuudelle ei voi;
Samoin me voimme laskea taivaan ilmiöille ratoja ja todennäköisyyksiä, mutta me emme voi koskaan sitä kautta päästä perille kosmoksen luonteesta, koska älyn nähdäkseen pitää ensin nähdä kokonaisuus (kuten aivoista nouseva järki), ja vasta sitten yksittäiset ilmiöt (kuten neuronit) tulee rationaalisesti selitettyä.
Ei ole mitään mieltä laskea todennäköisyyttä sille, onko ihminen älykäs vai ei; se on otettava annettuna. Samoin me emme voi laskea todennäköisyyttä sille, onko kaikkeus älykkäästi tehty vain ei; se on otettava annettuna, ja vasta sen jälkeen ihminen voi havaita yksittäisten taivaan ja kosmoksen ilmöiden toteuttavan universaalisen älyn.
Tiedemiesten kolossaalinen erhe on juuri siinä, että he pitävät kosmoksen ilmiöitä yksittäistapahtumina, joilla ei ole mitään merkitystä ja tarkoitusta – joka olisi sama asia, jos ihmisen aivojen yksittäisiä ilmiöitä ei selitettäisi älyn toiminnan kautta, vaan ne olisivat satunnaisia tapahtumia vailla merkitystä.
Syvän taivaan ilmiöt ovat Korkeimman Jumalan alitajuisia tapahtumia. Sillä ihminen on kokonaisuudessaan hologramminen kopio Jumalasta. Me olemme Jumalan aivojen välittäjäaineita. Tosin tämän synapsin (planeetan) välittäjäaineet ovat nyt epätasapainossa, mutta korjaus tulee pian.
Ilmoita asiaton viesti
Mikä ihmeen kosmoksen luonne? Yritätkö tahallasi heittää tekstin joukkoon jotain mystistä ihan vain siksi, että se ”todistaa” tuon kaiken muun humpuukin? Tietysti kokonaisuuksia pitää huomioida. Taivaankappaleiden liikeratojen tutkiminen on auttanut muuta tutkimusta ja kuten usein fysiikassa käy: tuntemattomiin ilmiöihin törmätään vahingossa. Moneen ilmiöön haetaan selitys ja sen johdosta ilmiö tulee tukea teoriaa. Ei Hicksin hiukkasia minkään sakramentin aikana nähtyjen visioiden pohjalta olla lähdetty hakemaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kosmoksella on luonnetta. Sillä on muitakin ominaisuuksia, eivätkä ne kaikki ole ateistisia. Minä kun saan puhua tasan juuri niin kuin ite haluun, vaikka se ei olisikaan ateisteista ja muista uskovista mukavaa.
Jos minä puhuisin pelkästään tieteellisin termein, niin silloin tiede ei voisi kehittyä. Tykkään tieteesti niin kovasti, että puhun uusin termein ja oudoin käsittein, koska muutoin en voisi olla tieteellinen.
Ilmoita asiaton viesti
En malta olla hämmentämättä teidän soppaanne: mielestäni jumala on looginen välttämättömyys. Ei siksi, ettei elämä voisi syntyä tyhjästä, vaan siksi, että riittävästi evolvoitunut äly näyttää meistä käsittämättömältä viisaudelta (jonka nimi on Jumala). Olen käsitellyt tätä asiaa (vähän kieli poskessa tietenkin) toisaalla:
http://neocybernetics.com/publications/pdf/step-hh…
Ilmoita asiaton viesti
Heikki pitää Jumalaa väistämättömyytenä. Itse katson, että kyseinen Herra on fakta, eli tosi olento. En tarvitse uskontoa Jumalan olemassaolon miettimiseen; siihen riittää vallan mainiosti Jumalalta saadut ominaisuudet, kuten ymmärrys, viisaus, intuitio, persoonallisuus.
Jos ihmisen ominaisuudet eivät olisi peräisin Jumalalta, niin silloin joutuisin pitämään olemattomuutta faktana, mutta se olisi ristiriitaista, joten mieluummin katson, että Jumala on ainoastaan kopioinut itseään ikuisuudesta ajallisuuteen. Sattumalla en voi mitään selittää, koska se vaatisi olemattomuuden olemassaolon,…
Itse olen monesti kertonut, että koska kaikkeudella on muoto, niin se johtuu persoonallisuudesta; kaikkeus ei voi olla muodoton, eikä kaikkeus voi myöskään olla vailla niitä ominaisuuksia, jotka toteuttavat ihmisen; äly on kaikkeuden rakenteeseen integroitu. Joka todistuu välittömästi, kun ihminen ensi kerran saa kosketuksen Maan ulkopuoliseen älyyn.
Jopa ympyrä johtuu jostakin; ympyrä kuten kaikki muodot periytyvät ikuisuudesta; ei ajallisuus keksinyt ympyrää, eikä ellipsi johdu sattumasta. Muodot johtuvat infiniittisestä persoonallisuudesta, toiminnallisuus johtuu sen persoonallisuuden ominaisuuksista. Pysyvyys johtuu rakkaudesta
Ilmoita asiaton viesti
Tulkoon todetuksi että minä en usko; sen sijaan TIEDÄN, omassa subjektiivisessa maailmassani. – Morfisten kenttien todellisuudessa (oli se sitten vaikka vain mielessä) tapahtuu oma kyberneettinen optimoitumisensa, jolloin kenttien kokonaisuus myös harvakoodautuu … tällöin jonkinlainen ”koordinoivan kentän” ajatus on relevantti – ja näin ollen totta.
Ilmoita asiaton viesti
Ymmärrys ja nuo muutkin ominaisuudet ovat kehittyneet ajan saatossa. Vaikka ne eivät ole peräisin Jumalalta niin eivät ne myöskään ole tyhjästä tulleet.
Hyötyniemelle tuosta pimeästä energiasta ja pimeästä materiasta: me olemme kumpaakin. Me emme hohda, mutta meillä on massaa ja me pystymme mm. vaihtamaan kiihtyvyyttämme.
Ilmoita asiaton viesti
Tiedemiehet ovat piilokristillisdemokraatteja; Kaikki tiedemiesten totuudet ovat krisinuskonnon ja ahneustalousasiantuntijoiden johdannaisia alkaen inflaatiosta;
Tieteessä ei olisi voitu koskaan esittää kosmokseen inflaatiota, jollei se olisi tullut ihmiskuntaan täysin mielettömän rahapolitiikan kylkiäisenä, jolla lääkitään rahapolitiikan kroonista taudinkuvaa, jotta rikkaat rikastuisivat kaikissa olosuhteissa.
Jopa Alku jossakin ajallisessa kaukaisuudessa seuraa suoraan Genesiksen ekasta luvusta; 13,7 miljardia vuotta on hyvin kehittynyt luomisusko;
Ensin tiedemiehet uskovat, että maailma luotiin 5000 vuotta sitten. Keskiajalta Uudelle Ajalle siirryttäessä maailman iäksi saatiin jo käsittämättömät satatuhatta vuotta, josta se pompahti monen evolutiivisen askeleen jälkeen yhtä äkkiä viiteen miljardiin vuoteen, kun Edwin Hubble väitti Andromedan sumun olevan linnunradan ulkopuolinen kohde.
Nykyään tieteen alku on jo kehittynyt peräti 13,7 miljardin vuoden takaiseen aikaan. Jo nyt on paineita, että tieteen pitää jälleen kuskata Big Bang (R.I.P.) vieläkin kauemmas, koska muutoin ateistitiede ei voi selittää, miksi astronomit havaitsevat hyvin kehittyneitä galakseja jopa kauempaa kuin Big Bang (R.I.P.).
Huomataan selvästi, että ateistitiede seisoo jalat tukevasti Mooseksen olkapäillä, jolla oli seuralaisenaan talousihme Joosua.
lue lisää, les mer:
http://rok.puheenvuoro.uusisuomi.fi/86659-onko-ihm…
Ilmoita asiaton viesti
Energian ja massan riippuvuussuhdetta ei 5000 vuotta sitten oikein oivallettu. Sittemmin ongelmaksi muodostuivat etäisyydet. Hubble määritteli aivan oikealla periaatteella universumin iän, mutta oletetut etäisyydet antoivat vastauksen, että universumin ikä olisi pienempi kuin Telluksen ikä, joka siihen aikaan jo pystyttiin laskemaan hyvinkin tarkkaan. Vasta kun saatiin kolmiomittaukselle tarkemmat etäisyydet, tulivat Hubblen laskelmat mielekkäiksi. Kyseessä ei siis ole tarkoituksellisesta inflaatiosta.
Ilmoita asiaton viesti
Heikki H. ”Avainongelma näiden hienoviritystutkijoiden mielestä siis on se, kuinka maailmankaikkeus on voinut pysyä tasapainossa riittävän pitkään elämän syntymiseksi. Tämä on kummallista determinismiä: alkutila oletetaan annetuksi, ja siitä eteenpäin asioiden sitten edellytetään edenneen kuin kellokoneisto. Mutta entä jos kyseessä onkin kyberneettinen kosminen takaisinkytkentä, hienovirityksen perustuessa säätöön, jossa avaruuden tilaa korjataan tarpeen mukaan (vaikkei kaikki menisikään juuri neolyberneettisten suuntaviivojen mukaan)? – Hipihipi tutkimaan, ei niitä noopeleita Suomeen tule kopioimalla muiden tekemisiä!”
.
Tämä pitää paikkana, kun asiaa tarkastellaan älyllisesti Urantia ilmoituksen mukaan, joka esittää, että kaikkeudessa on neljä eri avaruustasoa, jotka kiertävät toisiaan vastapäivään, sisin myötäisesti, toka vastapäivään jne.
Vitsi on siinä, että kyseinen kyhäelmä ei pysyisi hallinnassa, jollei sitä koko ajan säädettäisi painovoimalla — luomalla materiaa aina sinne nurkkaan, joka muutoin aikoisi karata pois karusellista.
Kaikkeus on siis ajallisesti täysin luvuton; olemassaolossa ei ole yhtään olentoa, joka pystyisi käsittämään, miten vanha kaikkeus on, ja Paratiisin Jumaluus ei sitä jostain syystä pysty tai halua kertoa.
Kyseisen kirjan mukaan materiaa luodaan jatkuvasti; materia ei ole siirtynyt avaruuden laajentumisen vuoksi täältä tuonne, vaan materia luodaan niille sijoilleen. Kirjan (tehty valmiiksi 1930-luvulla saatu julkaisukuntoon 1950 ja ilmestynyt 1955) mukaan avaruuden laajentuminen on näköharha, jonka saa aikaa juuri kiertoliikkeet ja avaruustasojen toisiaan vastaan kiertymiset
Tietysti: Tämä edellyttää, että kaikkeudella on keskusta: Les mer:
Tähdet & Avaruus:
http://www.avaruus.fi/uutiset/kosmologia-ja-teoree…
Ilmoita asiaton viesti
… Tuo on kyllä merkillinen juttu tuo Urantia: se on kolahtanut niin monelle, että on vaikea sanoa onko kyseessä lintu vai kalaksi …!
Ilmoita asiaton viesti
Minulle se on samantekevää, mitä ihmiset ajattelevat minusta tai UB:sta, kun kerron, mitä Urantiassa on ajateltu, koska ymmärrän täysin, ettei tämän planeetan ihmiskuntaKAAN voi välttyä lopulliselta totuudelta;
Tiedemiehet joutuvat jatkuvasti pakotettuina kehittämään yhä tarkempia havaintomenetelmiä, jotka lopulta tuovat meidän eteemme uskomattoman totuuden, jota ei yksikään ihminen ole voinut kuvitella.
Annan siis ajan kulua, ja katsokaa; jo ensivuonna ihmisille kerrotaan, että kaikkeuden keskusta on todistettu havainto 🙂
Tiede ei koskaan mene eteen päin teorioilla, vaan vain havainnoilla; Standarditeoria on täynnään havaintoja, jotka olivat big-bang-uskoville ensin täysin yllätyksiä, mutta jotka on saatu ympättyä standarditeoriaan täsmälleen samalla tavalla, mitä Ptolemaios teki maakeskiselle maailmankuvalleen, joka oli täydellinen episykliteoria.
Standarditeoria ei ole teoria, koska se ei ole ennustanut yhtään havaintoa, vaan havainnot on ympätty siihen; tiede on ylitsevuotaisen täynnään hyväuskoisuutta, jota virtaa hyväuskoisiin hölmöihin (maallikoihin) paljon enemmän kuin jumaluskoisista konsanaan.
Ilmoita asiaton viesti
Energiarepeämä loi ulottuvuuden.
Energia syntyi muiden ulottuvuksien törmäyksestä. Jonkinlaisesta ulottuvuuksien vaihevirheestä.
Kuinka pitkälle tämä materia ja syvimmät kvanttiilmiöt ovat riippuvaisia toisesta ulottuvuudesta? Kvanttitasolla tapahtuu jatkuvasti kvantti-ilmiöitä, jotka suoraan jatkuvat toiseen ulottuvuuteen, kuten mm. spin-ilmiö huimasti valoa nopeampana hiukkasten olemismuodon yhteytenä eli kaksi hiukkasta ovat kietoutuneet ilmiöinä toisiinsa välimatkasta huolimatta.
Painovoimakin voi olla nimenomaan vain kietoutumista/nojautumista toiseen ulottuvuuteen aika-avaruusvääristymänä.
Einstein ei hyväksynyt ulottuvuuksien välistä vuorovaikutusta, koska halusi uskoa pistemäiseen ykseyteen hiukkaisissa kuten kirkko uskoi auringon kiertävän maaapalloa.
Ilmoita asiaton viesti
Vai on fysiikan nobelin saaneet tiedemiehet jotka tutkivat maailmankaikkeuden laajenemista.. Se totuus on lukenut Raamatussa jo n, 2700 vuotta.
Jes 45:
11 ¶ Näin sanoo Herra, Israelin Pyhä, joka on hänet tehnyt: Kysykää tulevaisia minulta ja jättäkää minun haltuuni minun lapseni, minun kätteni teot.
12 Minä olen tehnyt maan ja luonut ihmisen maan päälle; minun käteni ovat levittäneet (natah) taivaan (shamajim), minä olen kutsunut koolle kaikki sen joukot.
Edwin Hubble ja Milton Humason valokuvasivat galaksien spektrejä 1920-luvulla. Hubblen tutkimuksien pohjalta syntyi Hubblen laki, joka opettaa universumin laajentuvan. Hubblen lakia pidetään eräänä kaikkien aikojen tärkeimpänä tähtitieteellisenä keksintönä. Hubble oli oikeassa universumin laajentumisesta, mutta väärässä universumin iän määrittelyssä.
Jesaja 45 jakeessa 12 on hepreankielet sanat natah ja shamajim. Natah tarkoittaa laajentaa ja levittää qal verbivartalossa, jossa sana esiintyy Jes 45:12. Shamajim tarkoittaa taivasta, taivaita ja näkymättömiä taivaita, eli universumia. Jumala kertoi kansallensa profeetta Jesajan kautta, että universumi laajenee jo noin 2700 vuotta sitten. Jumala itse on luonut laajenemisen mekanismin universumiin. Raamattu on Jumalan sanaa ihmiselle, jossa Hän myös tarkasti kertoo maailman ja universumin toiminta mekanismeista.
http://koti.phnet.fi/petripaavola/zeitgeistaddendu…
Ilmoita asiaton viesti