Perussuomalaisuuden viehätys, tämä se on
Perussuomalaisia yritetään sovittaa poliittiselle kentälle, tai oikeastaan yksiulotteiselle akselille: ovatko nuo nyt vasemmistoa vai (ääri)oikeistoa? – Haluaisin väittää että tällaista projektiota ei voida tehdä. Perussuomalaisuus määrittelee uuden dimension; tarvitaan uudeenlaisia vapausasteita myös poliittisen maailman hahmotukseen.
Niin, politiikan perinteiset kategorisoinnit ovat mennyttä päivää. Oikeiston ja vasemmiston (kapitalismin ja sosialismin) vastakkainasettelu pohjautuu kai perimmältään kysymykselle siitä, kuka omistaa tuotantovälineet. Mutta kun nykyisessä palvelu- ja osaamisyhteiskunnassa ihminen itse omistaa ne tuotannon välineet, omat aivonsa? Ja kun niissä aivoissa ovat vallalla oudot ajattelut?
Näyttäisi siltä, että suomalaisessa politiikassa ajattelultaan vastakkaisia näkökantoja edustavat Perussuomalaiset ja Vihreät, ja heillä on hyvin erilaiset poliittiset tavoitteet. – Mutta ennen kuin voidaan pohtia sitä, millaiseksi maailma halutaan tehdä, olisi tarpeen miettiä lähtökohtia: miten maailma nähdään, ja miten kuvitellaan siihen voitavan vaikuttaa. Voidaan väittää, että nämä puolueet virittävät ääripäät kyberneettisen ajattelun akselilla.
Vihreät ovat tyypillisesti paljon opillista sivistystä saaneita, kirjansa lukeneita; he tietävät millainen olisi hyvä maailma (ja tämän sanon aivan ilman ironiaa). Miksi eivät kaikki fiksut ole heidän puolellaaan? – Tämä heidän ideaalimaailmansa on kuitenkin staattinen ja ylhäältä päin määritelty, ja sitä rakennetaan rajaamalla laein pois maailman epätäydellisyyksiä. Pienen ihmisen kokemus tästä kaikesta on sitten sellainen, että rajoitteet jäykistävät ”sivistyneet” ihmiset pakkopaitaan. Lopputuloskaan ei ole toivottu: ikävä kyllä ylhäältä päin ei – taaskaan – voi pumpata elämää keinotekoiseen valtioruumiiseen.
Perussuomalaisuus sen sijaan ei perustu ennalta-annettuun kirjaviisauteen, vaan sen kokonaisuuden annetaan emergoitua alhaalta päin. Lopputulosta ei kukaan tiedä; kuunnellaan tuntoja joita ihmisiltä tulee, ja uskalletaan luottaa kansan viisauteen. Yritetään aistia se paljon puhuttu ”elämänvoima”, ja ne vapaudet, mihin suuntiin ”elämä” pääsee virtaamaan. Näkökulma on dynaaminen ja se muuttuu ympäröivän maailman muuttuessa. Tiukat määrittely-yritykset jäykistävät rakenteet ja karkottavat niistä elämän; kyseessä on nyt enemmän tekemisen prosessi ja sen henki kuin formaali muoto. – Ja nykymaailmassa ne ovat juuri ne fiksuimmat jotka aistivat uusia kahlehtimattomia vapausasteita. Luulen että heidän tuntojaan tulkitsee Eino Leinon ”Galilein virsi”:
… maan ohjaksia henget pienet pitää.
Mut alla tuskan, alla tuhmuudenki
ja sorron, pimeyden, tään kansan henki
se kuitenkin liikkuu!
Imperiumin vastaisku on kuitenkin hirmuinen: pelkäävät, mokomat, kyllähän nuokin vaistoavat perussuomalaisuudessa uudenlaisen elämisen voiman. Toivon kuitenkin, että kyseessä on jonkinlainen välivaihe siirryttäessä ihmisläheisempään politiikanteon tyyliin. Kun muidenkin puolueiden on pakko avautua, koko politiikan kenttä tulee muuttumaan. Täytyy olla herkkyyttä nähdä millaisia ovat yhteiskunnan vapausasteet, miten ne voi löytää ja miten niitä voi edistää; tämä edellyttää uudenlaista ajattelua, toisenlaista suvaitsevaisuutta erilaisia näkemyksiä kohtaan – luottamusta kansaan.
Olisi uusi kokemus, jos yhtäkkiä politiikka onkin hauskaa! Politiikan pitää olla osa elävää elämää, kiinnostavaa, sitä ei saa jättää niille jotka haluavat päteä. Ja poliitikoillekin täytyy antaa vapaus, heihin pitää luottaa: ainoa millä on kovassa paikassa merkitystä on luonne ja arvot. Politiikassakin on oltava lupa epäonnistua (viittaan herra Hakkaraiseen!).
… se elää, henkii, vaikka painaa multa,
se palaa liekin lailla syksy-öissä,
tyrannit pelkää, mutta kansain töissä
se kuitenkin liikkuu!
Hyviä huomioita. Olen jonkin verran tutustunut johtamistaitojen oppaisiin työni puolesta ja niissä nousee poikkeuksetta esille, että ihmiset eivät nykypäivänä enää siedä autoritääristä ylhäältä saneltua johtamistapaa vaan vaativat vuorovaikutteisuutta esimiehiltä ja johdolta.
Tämä sama ilmiö mahtaa näkyä myös poliittisella areenalla tällä hetkellä.
Ilmoita asiaton viesti
… Ei ehkä voida sanoa noin suoraviivaisesti, asiantuntijuutta arvostetaan kovasti; jonkinlainen yhdistelmä ”autoritaarinen ja tyhmä” varmaankin on johtajassa kyllä kestämätön yhdistelmä!?
Politiikassa on kyseessä jonkinlainen ”tahto-organisaatio”, ei asiantuntijaorganisaatio; heillä tärkeintä on tahto ja arvot. Siellä taustalla kyllä on leegio virkamiehiä asiantuntijoina. – Kyllä ainakin korkeimmilta poliittisilta johtajilta Suomessa kaivataan auktoriteettia. Ja tämä on ihan järkevää ajattelua: kun he ovat neuvottelemassa muiden valtiojohtajien kanssa … ei se Putinkaan esimerkiksi mitään asiantuntijaorganisaatiota johda. Vastapuolellakin pitää olla ”munaa”!
Ilmoita asiaton viesti
Jotenkin minua jäi vaivaamaan se, mitä Heikki tarkoitat ihmisläheisellä ja elämän virtaamisella tai elämällä yleenä (”Tiukat määrittely-yritykset jäykistävät rakenteet ja karkottavat niistä elämän…”).
Toivottavasti olen väärässä: et kai ajattele, että esimerkiksi vähemmän koulutettu tuntisi elämää jotenkin paremmin kuin vaikkapa akateemisesti koulutettu (”opillisesti sivistynyt”)? Tai että klassisen sivityksen saanut, muita kulttuureja tunteva, luontevasti erilaisia tiedonhankintakanvia käyttävä, kielitaitoinen henkilö tuntisi elämää huonommin kuin ”pieni ihminen” – mitä se sitten tarkoittaakin?
Ehkä nämä kysymykset kumpuavat siitä, että pidän itseäni ihmisenä, mutta en näe perussuomalaisten toiminnassa mitään sen ihmisläheisempää kuin muidenkaan puolueiden toiminnassa.
Ilmoita asiaton viesti
Perussuomalaisten toiminnasta syntyy ihmisläheisempi kuva sen vuoksi, että heidän poliittiset agendansa puolueena nousevat ”kansan syvistä riveistä” kuten populistipuolueille ympäri maailman on tyypillistä. Tämä myös luo kuvaa vuorovaikutteisemmasta politiikan teosta (en tiedä, onko se loppujen lopuksi sen vuorovaikutteisempaa, Timo Soininkaan blogia ei voi täällä puheenvuorossa kommentoida). Tämä mielikuva kuitenkin miellyttää ihmisiä ja he kokevat voivansa vaikuttaa asioihin, vaikka todellisuus sitten olisikin jotain muuta.
Ilmoita asiaton viesti
Noin se varmaan on, mutta mitä ovat ne paljon puhutut ”kansan syvät rivit”? Tuskin kyse kuitenkaan on enemmistöstä, sillä niin suuri ei Perussuomalaisten kannatus kuitenkaan vaalien perusteella ole.
Ilmoita asiaton viesti
”Mitä on ne kansan syvät rivit”
Tämä on nyt silkkaa arvailua ja yksinkertaistamista, mutta jos itse joutuisin jostain syystä kaivamaan esiin ”kansan syvien rivien” näkemyksiä, etsisin tietoa ainakin netin keskustelupalstoilta (kuten täältä)ja lukisin lehtien mielipideosastot tarkasti. Tällä tavoin saa jo jonkinlaista käsitystä siitä, mikä ihmisiä nyppii ja sitten vaan ottaisin omaksi agendakseni ajaa niitä asioita, etenkin jos mikään muu taho ei ole ennättänyt niihin tarttua.
Ilmoita asiaton viesti
Suorastaan pakko takertua termiin ”populisti” eli millä tavoin arvon Taru määrittelet tuon populistin?
Jos minä sanon seuraavat asiat tässä nyt ääneen, niin olenko populisti?
– Euroopan Unionista tulee pakon edessä liittovaltio
– Suomen kansalaisilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa komission politiikkaan
– suomalaisilla ei ole mahdollisuutta vaikuttaa komission kokoonpanoon
– suomalaisilla ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa Euroopan Keskuspankin johtoon
– suomalaisten puhevalta (=äänimäärä) EU-parlamentissa on n. yksi %
– Suomi voidaan liittää Natoon meiltä asiaa kysymättä
– Suomi on jatkossa EU:n osavaltio vailla omaa päätäntävaltaa
Kaikki ylläoleva on totta ja haluan kysyä, olenko populisti kertoessani tuon näkyviin.
Ilmoita asiaton viesti
Taru Jousialle.
”… jos itse joutuisin jostain syystä kaivamaan esiin ”kansan syvien rivien” näkemyksiä, etsisin tietoa ainakin netin keskustelupalstoilta (kuten täältä)ja lukisin lehtien mielipideosastot tarkasti …”
Mutta tuosta tulisi pelkkää siltarumpupolitiikkaa, ihmisten huolenaiheet ovat aika käytännönläheisiä. Arvojohtajan, kansanjohtajan on oltava pikkuisen filosofi, on nähtävä suuret linjat ja yhdistettävä ne jonkinlaisen vision kanssa … ja on saatava myös ihmiset ymmärtämään kokonaisuuksia.
Ilmoita asiaton viesti
Matti Jalagin, populismin voi määritellä monin tavoin ja on totta, että se on terminä häilyvä. Itse olen päätynyt määrittelemään sen vähän samoin kuin populismi itsekin määrittelee asioita eli yksinkertaistetusti ja suoraviivaisesti:
Populismi on mielestäni sitä, kun moniulotteisista, vaativista ja vaikeasti ratkaistavista asioista luodaan kuvaa yksinkertaisina, suoraviivaisina ja helposti ratkaistavina asioina. Populismiin kuuluu myös voimallisesti valtaa pitävien halveksunta sekä vahva ”me-muut” -jaottelu. Lisäksi populismi käyttää voimakkaasti termiä kansa, joka on erittäin epämääräistä ja usein täysin kuvitteellista illuusioiden luomista. Oikeastaan ei ole olemassa mitään kansaa, on vain väestöä, joka on Suomessakin hyvin moninainen ja moniarvoinen.
Ilmoita asiaton viesti
”Populismi on mielestäni sitä, kun moniulotteisista, vaativista ja vaikeasti ratkaistavista asioista luodaan kuvaa yksinkertaisina, suoraviivaisina ja helposti ratkaistavina asioina. Populismiin kuuluu myös voimallisesti valtaa pitävien halveksunta sekä vahva ”me-muut” -jaottelu. Lisäksi populismi käyttää voimakkaasti termiä kansa, joka on erittäin epämääräistä ja usein täysin kuvitteellista illuusioiden luomista.”
En voisi olla enempää samaa mieltä tässä asiassa. Populismi on juuri tuota, asioiden suoraviivasta oikaisua, niin kuin asiat olisivat helposti ratkaistavissa, mutta polliitikot – se eliitti – siitä tekisivät tahallaan vaikeita. Vedtää viivää pisteestä toiseen, kuitenkin unohtaen tarkoituksellisesti, ne vaikeammat osat asiasta.
Otan esimerkin.
Rengas tyhjenee keskellä yötä pimeällä metsätaipaleella ja vararengasta ei ole.
Populistin ratkaisu: Täytä rengas ja jatka matkaa
Realistin ratkaisu:
tutki, onko sinulla mahdollisuutta täyttää rengas ja tutki onko rengas yleensäkään siinä kunnossa että sen voi täyttää. Jos pumppua tai kompressoria ole, soita apua. Tarkasta kuitenkin ensin, että puhelimen akussa on virtaa. Tämän jälkeen odota rauhassa apua ja pidä itsesi lämpimänä. Älä lähde haahuilemaan ajoradalle. Kun apu on saapunut, tarkasta paljonko olet aikataulustasi myöhässä ja koita kompensoida se jotenkin. Muista ilmoittaa että olet myöhässä. Kysy paljonko lasku avusta on ja mieti miten ja millä aikataululla voit sen hoitaa. Jatka matkaa.
Ja tämä on suhteeliisen yksinkertaisesta asiasta otettu esimerkki. Valtionhoidossa on huomattavasti monimutkaisempia kuvioita hoidettavana. populistin ratkaisut on kuitenkin samankaltaiset:
Erotaan EU:sta
Erotaan Eurosta
Rajat kiinni maahanmuuttajien suhteen
JNE.
Voi kun ne asiat olisivatkin noin yksinkertaisia.
Ilmoita asiaton viesti
Populismista. – Poliitikkojen tehtävä on arvojensa pohjalta tulkita asioita. Yksityiskohdat ovat hänelle mahdottomia, ja erityisen mahdottomia ne ovat äänestäjille. Minusta on huijausta (itsensä ja äänestäjien), että poliitikkojen pöydälle kasataan 30 senttiä papereita (niin kuin joisakin valiokuntahuoneissa on näyttänyt olevan). Kukaan ei voi lukea saati ymmärtää.
Politiikka perustuu luottamukseen. Äänestäjä luottaa poliitikkoonsa, ja poliitikko luottaa asiantuntujoihinsa. Takaisinpäin asioiden pitää kiteytyä, niin että viimeisellä tasolla asia on pelkistynyt puhtaaksi (populistiseksi?) arvokysymykseksi. Esimerkiksi tuon maahanmuuton osalta: toimimmeko maailman omanatuntona vai ei? Ja onko ihmisten siirtäminen siihen oikea ratkaisu vai ei?
Ilmoita asiaton viesti
Jalagin ”populistikysymyksistä”. Samalla kun Soini ei mitenkään oikeasti ole viemässä Suomea ulos EU,ta ja sen mukana tulleista sidoksista, samalla esitetään näitä retorisia kysymyksiä koska pieni ihminen aina tuntee voimattomuutta valtaan nähden. Se on vähän samaa kuin uskonnollinen saarna jossa vedotaan erilaisiin yleisinhimmillisiin bad feelingseihin ja sanotaan sitten että jesse pelastaa.
Ilmoita asiaton viesti
Jalagin, kun tuolla ylempänä kysyit populismin määritelmää, niin yksinkertaisin kuulemani määritelmä on, muistaakseni Jyri Kerosen kommentista, että populismi on elitismin vastakohta.
Itse määrittelen poliittisen populismin ja journalistisen populismin eri tavoin. Poliittinen populismi on sananmukaisesti vox populis, ääni kansalle, eli suoraa demokratiaa ja kansanvaltaa sanan varsinaisessa merkityksessä.
Journalistinen populismi taasen on sitä kansan kosiskelua epärealistisin lupauksin, jota puoluepoliittisessa parlamentarismissa kansalaisten äänistä kilvoittelevat puolueet kaikki harrastavat.
Ilmoita asiaton viesti
Hei, täällähän on ihan uusia kasvoja kommentoimassa! – Ette ole ehkä lukeneet aiempia juttujani … tavoitteeni on nähdä arkielämää ”neokyberneettisten silmälasien” läpi, ja esimerkiksi tuo ”elämä” pitää tulkita siinä kehyksessä.
Tuo, että korostat oppia saaneiden ymmärrystä yli ”rahvaan” … mietipä miksi kuitenkin demokratia (”yksi ääni pärstäkertoimesta riippumatta”) on osoittautunut niin kestäväksi kaikenlaisiin ”filosofikuninkaisiin” verrattuna?
Jaa … vai luuletko, että perussuomalaiset ovat jotenkin määritelmällisesti vähän oppia saaneita?
Ilmoita asiaton viesti
Varmaan ilmaisin itseäni hyvinkin epäselvästi, mutta mielestäni en ”korostanut oppia saaneiden ymmärrystä yli rahvaan” – vaan kysyin, oletko sitä mieltä, että enemmän oppia saaneet tuntevat vähemmän ”elämää” ja mitä se elämä sitten sillä tavalla määriteltynä on.
En tosiaan ole lukenut aikaisempia kirjoituksiasi ja myönnän, että arkielämän näkeminen neokyberneettisten silmälasien läpi ei sano minulle vielä mitään. Joten älä suotta tulkitse kommenttiani minkäänlaisena hyökkäyksenä juuri sinua kohtaan.
Tunnustan kuitenkin sen, että minua on pitkään ärsyttänyt tapa, jolla monissa yhteyksissä (siis ennen tätä keskustelua) käytetään sellaisia sanoja kuin ”elämää nähnyt” ja ”tosielämästä vieraantunut” ja ”elämänmakuinen”.
Ikään kuin perinteisillä länsimaisilla mittareilla hyvin pärjännyt ihminen jotenkin kummallisesti tuntisi elämää vähemmän tai tyytyävinen, kohtuullisen mukavasti elävä suomalainen olisi tosielämästä vieraantunut. Miten hänen elämänsä olisi yhtään vähemmän tosielämää kuin tyytymättömien? Ja tällä siis ei ole tekemistä puolueiden kanssa; jotenkin vaan jäin pohtimaan asiaa tekstiäsi lukiessani.
En myöskään esittänyt mitään arviota perussuomalaisten koulutustasosta, mutta ymmärtääkseni sinä asetit vihreät ja perussuomalaiset eräänalaisiksi uusiksi ”äärilaidoiksi” oikeiston ja vasemmiston tilalle ja samalla totesit monien vihreiden olevan korkeasti koulutettuja.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kommentistasi. Viestini ovat tosiaan (nyt kun ne itse luen!) kovin kärjekkäitä … ehkä yritän saada aikaan keskustelua!
Ihminen saa (ihmisen) elämästä ja reunaehdoista kokemusta siinä kun elämä kolhii; kun joutuu elämään epävarmuudessa ja raivaamaan oman tiensä. Kun on joutunut tunnustelemaan ja oppimaan ”rajoitteensa” ja ”vapautensa” kantapään kautta … siihen verrattuna, joku joka on onnistunut pääsemään eläkevirkaan suoraan yliopiston penkiltä – kyllä, hän on nähnyt elämää vähemmän. Eli (jossakin mielessä) kovan elämän kokeneen ”malli” siitä, mikä on yksilön ja ympäristön (yhteiskunnan) vuorovaikutussuhde, on koherentimpi; hänen ”vapausasteensa” (neokyberneettisessä mielessä!) ovat johdonmukaisemmin virittyneet, hänen eksplikoitumaton ”asiantuntijuutensa” omasta elämästään on täydempi. Näin minä asian näen?
Toisaalta älykkäämmät käyvät niitä kouluja eniten … ja mitä älykkäämpi on, sitä paremmat edellytykset on ”ymmärtää”. – Mutta kirjaviisautta sinänsä en kovin paljoa arvosta (olen tuntenut paljon kirjaviisaitakin). Jos lukeneisuus johtaa ylenkatseellisuuteen – silloin opinnot ovat tyhmentäneet ihmisen.
Ilmoita asiaton viesti
Heikki kyllä elämä kolhii muitakin kuin pesuja ; )
Ilmoita asiaton viesti
Aistit mielestäni herkästi, mikä liikkuu.
Suomen nobodyt – he, joita ei ole kuultu, joiden tunnot, huolet ja puheoikeus on kielletty epäkorrekteina, joiden arkiset arvot ovat olleet kuin vaiettu näkymätön Elina, mutta joilla on myös oikeus olla ja joita on myös suvaittava – ovat tunnistaneet kanavan, löytäneet tuntonsa ja sanoneet sanojansa. Omalla tavallaan. Enimmäkseen hyvässä uskossa. – Tätä eivät oikein muut kovin hyvin puolueet havaitse, eivät edes halua nähdä. Pelko panee leimaamaan, mitätöimään ja vähättelemään, jopa pilkkamaan.
Ehkä jotain tällaista siellä liikkuu? Sanottakoon sitä sitten populismiksi tms.
Ilmoita asiaton viesti
… Ja uskaltaisin vielä sanoa, etteivät perussuomalaiset (kaikki?) ole tyhmiä; ehkä he ovatkin herkempiä vaistoamaan sitä mikä ilmassa liikkuu. Ehkä jopa niin, että kirjaviisaus pakottaa näkemään asiat kovin kapean putken läpi. – Edelleen uskallan väittää, että tieteen arvovallalla ei pitäisi viisastella ollenkaan – niin kauan kuin elämä kaikkinensa on tyystin tieteen ymmärryksen ulkopuolella!
Ilmoita asiaton viesti
Heikki Hyötyniemi kirjoittaa ”Edelleen uskallan väittää, että tieteen arvovallalla ei pitäisi viisastella ollenkaan”
Olen täysin eri mieltä. Siinä olen samaa mieltä, että tiede ei tiedä kaikkea, mutta ilman tiedettä olisimme paljon pahemmassa pinteessä. Ihmisillä on valtavasti mielipiteitä, uskomuksia ja asenteita kaikesta, aivan kaikesta, mutta oikeaa tietoa paljon vähemmän. Kenties voit hahmottaa asiaa oman ammattisi kautta, millaisia vääriä olettamuksia ihmisillä on omaan ammattiisi liittyen? Ihmisillä on paikkansa pitämättömiä mielikuvia ja olettamuksia milteipä kaikista ammateista, joita he eivät ole itse työkseen tehneet. Lisäksi sama pätee kaikkeen muuhun elämässä. Tiede tutkii asioiden todellista tilaa ja vaikka tiedekin tietää rajallisesti, on se lähtökohtaisesti luotettavampaa tietoa kuin muu tieto maailmasta (tämän ulkopuolelle jää intuitiivisesti koetut näyt ja kokemukset maailmasta, vaikka tiede tutkii intuitiotakin).
Media syöttää meille usein olemassaolevia stereotypioita maailmasta, jotka ovat täysin vajavaisia totuudellisuudessaan. Tieteen tehtävänä on päästä syvemmälle, lähemmäs totuudellisuuteen siitä näkökulmasta käsin kuin se kulloinkin asiaansa paneutuu.
Jokainen ihminen elää huomattavasti enemmän mielikuvien, myyttien ja luulojen maailmassa kuin tiedon ja totuudellisuuden maailmassa.
Ilmoita asiaton viesti
Taru Jousialle.
Taloustiede (ja juuri tuo TIEDE) oikeuttaa ne pankkimiehet väittämään asioita – ja kaikkien pitää se sitten uskoa. Mutta kun nykyinen taloustiede ei ymmärrä edes syklien (nousujen ja romahdusten) ikuista jatkumoa. – Ja usko tai älä, minä tiedän, millaisia malleja talousgurut ennusteisiinsa käyttävät – ihan sielua repii (tiedätkö, että tieteen ja taloustieteen ero on suunnilleen sama kuin kyljyksen ja talouskyljyksen ero?!). Jos olisimme uskoneet Timo Soinia, KAIKKI olisi nyt (ja erityisesti tulevaisuudessa) Suomen kannalta paremmin.
Ja sitten vielä joku ilmasto”tiede”: sen pahemmin ei ihmisajattelu voisi prostituutiota harjoittaa, myyden ideaalinsa rahaa saadakseen.
– Anteeksi kärjistyksen … mutta tiedäthän: oma ploki, oma moki!
Ilmoita asiaton viesti
Ehkä tuo epäkorrektius on villakoiran ydin. Määräämisvalta siihen mikä kulloinkin on korrekria. Leirien molemmin puolin järkytytään sitten siitä että toisella puolella ollaan ”epäkorrekteja”.
Ilmoita asiaton viesti
Luonnehdintasi vihreistä on osuva! Kirjansa lukeneita, jotka tietävät sinua paremmin millainen on hyvä maailma! Tähän kun olisit lisännyt, että suurinosa heistä kuittaa palkkansa yhteisistä verovaroista, tavalla tai toisella, niin osuma olisi ollut täydellinen!
Ilmoita asiaton viesti
Jotenkin murheellista, että taitavat olla enimmäkseen ihan vilpittömästi asialla.
http://soininvaara.puheenvuoro.uusisuomi.fi/70321-…
Ilmoita asiaton viesti
Kovin on yksipuolinen kuva vihreästä ajattelusta. Mistähän on syntynyt se käsitys, että akateeminen sivistys tai yleensäkin opiskelu jotenkin kaventaisi ja luuduttaisi ajattelukykyä? Tieteelliseen tutkimukseenhan kuuluu oleellisena osana saatujen tulosten sopivuuden tarkastelu suhteessa käytettyyn malliin ja tarvittaessa tämän mallin uudelleenarviointi ja korjaus. Ei opillisen sivistystason nousu ja ns kirjaviisauden hankkiminen käsittääkseni mitenkään syö ihmiseltä kykyä käytännön ajatteluun. Kirjaviisauden yksi etu on nimenomaan siinä, että voi hyödyntää aikaisempia tuloksia. Siksi ruudinkin resepti joskus aikoinaan kirjoitettiin muistiin.
Omien havaintojeni mukaan taipumus ajattelun urautumiseen ja joustamattomuuteen on keskimäärin yleisempää juuri ns oppimattomien ihmisten parissa.
En tiedä onko perussuomalaisilla jokin trauma vihreiden kuulemma korkeammin koulutetun kannattajakunnan vuoksi, melko usein saa lukea hieman halventavia kommentteja akateemikoista nimenomaan perussuomalaisten kannattajilta.
Ilmoita asiaton viesti
Kärjistettyhän tuo näkemys on … mutta juuri sellaisena tavoittaa sen olennaisen? – Olisi hurjaa olla kyberkärpäsenä virtuaalikatossa katsomassa, kun tulevaisuuden tiedemiehet puistelevat päitään tämän päivän tiedeuskolle: ”kun heille elämän olemuskin oli vielä arvoitus”!
Ilmoita asiaton viesti
Tiedeusko on mielestäni sanana hieman ristiriitainen, koska tieteen olemukseen kuuluu nimenomaan todistaminen, ei uskominen. Tosin tätä menoa taitaa olla siinä kinttaalla selviääkö elämän olemus ennenkuin ihmiskunta tuhoaa itsensä, ja molemmat taitavat vielä riippua juuri tieteen kehityksestä, sekä tuho että elämän olemuksen selvittäminen.
Tässä akateemisuus vastaan käytännön tieto kisailussa olisi hyvä muistaa, että niillä seuduilla missä akateeminen ja tieteellinen tutkimus ovat kehittymättömiä myös käytännön elämä ja työtavat ovat lapsenkengissä.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt Heikki laitoit mielenkiintoisen jutun..
Mikä sinusta on tuo elämän olemus ? Tai mitä tämä kaikki on.
Ilmoita asiaton viesti
Vellu Heino: ”Mikä sinusta on tuo elämän olemus ? Tai mitä tämä kaikki on”
Onhan minulla oma tulkintani … pitkä juttu! – Jos asut Helsingissä, tule ensi tiistaina kuuntelemaan Tieteiden talolle!
http://heikkihyotyniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/8…
Ilmoita asiaton viesti
Voihan..tuo olisi ollut kiva kuulla. Kai sentään youtubeen laitat esiintymisesi? 🙂
Ilmoita asiaton viesti
… Kalvot ainakin tulevat verkkoon (ovat tosin englanniksi). – Hienoa jos kiinnostaa!
Ilmoita asiaton viesti
Kiinnostaa siltä osin,että olen juuttunut tähän kohtaan itse
http://www.youtube.com/watch?v=wUzxLbDMLzc&feature…
Ilmoita asiaton viesti
Vai että ainetta ei ole, on vain tietoisuutta … kirjamainos … eipä kyllä onnistunut tuolla esittelyllä vielä vakuuttamaan?
Vaikka itse uskonkin eräänlaisiin morfisiin kenttiin, ja eräänlaiseen olevaisen tietoisuuteen (huh?), pistäisin hieman jarrua … näillä puheilla ei ole merkitystä tällaisina ”kaiken teorioina” niin kauan kuin ne eivät selitä, kuinka se tietoisuus sieltä aineesta emergoituu. Kuitenkin: sitä ainetta nyt varmasti on (sen olemuksen selittäminen onkin sitten oma haasteensa!).
Ilmoita asiaton viesti
Ei tuo ihan yksin ole näkemyksen kanssa. Mutta mielenkiintoni on herännyt kyllä.
http://www.youtube.com/watch?v=OrcWntw9juM&feature…
Tuossa videossa on melko pätevä puhuja asiasta. Siis mielestäni.
Ilmoita asiaton viesti
… Kiitos muuten kaikille: oma ennätykseni kommenttien määrällä mitattuna, ja luetuimpien listan kärjessä (ainakin hetken)!
Ilmoita asiaton viesti
”Tiedeusko on mielestäni sanana hieman ristiriitainen, koska tieteen olemukseen kuuluu nimenomaan todistaminen, ei uskominen”
Mutta uskoksi asia muuttuu, jos joudut USKOMAAN, että joku on asian todistanut. – Ja taloustiede on siinä mielessä vekkuli tieteenala, että vaikka kaavojen johdot ovat matemaattisia, ne hypoteesit, joihin johdot perustuvat, ovat enemmän tai vähemmän tuulesta temmattuja. – Ja todistaminenko se on se avainjuttu? Mutta kun Jehovastakin todistetaan!
”Tässä akateemisuus vastaan käytännön tieto kisailussa olisi hyvä muistaa, että niillä seuduilla missä akateeminen ja tieteellinen tutkimus ovat kehittymättömiä myös käytännön elämä ja työtavat ovat lapsenkengissä”
Mutta tieteen arvovallalla ei pitäisi pelata. Nyt kun joku taloustiede on puettu tieteen kaapuun, se saa ansiotonta arvonnousua. – Tässä on vähän sama ongelma kuin muussakin vivutuksessa: kun taloustiede-keisarin alastomuus joskus paljastuu, asiallinenkin tiede tulee ihmisten mielissä kyseenalaiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
Pistetäänpäs tähän kohtaan vielä onnittelut tuosta suuresta kommenttien määrästä:-D Vaikka et ilmeisesti itsekään pidä sitä minään itsetarkoituksena.
Asiaa varmaan auttoi, että valitsit käsittelytavan ja aiheen, jota on helpompi kommentoida suuremmin filosofoimatta. Ja kuten huomaat, siitä huolimatta et ole tainnut saada yhtään ad hominemia ketjuun, pientä kritiikkiä ja kysymyksiä korkeintaan. Joten kyllä ainakin osaksi pätee se, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Kärjistämisenkin voi tehdä monella tavalla.
Kaikkiaan sinä, Oikkonen, Kivelä ja nuoret keskustalaiset kirjoittajat ovat niitä, joita tarkimmin seuraan. Oikkonen on kaikkein haastavin kommentoitava, useimmiten rimakauhu saavuttaa paljon ennen kuin edes ryhdyn muotoilemaan mitään.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos sanoistasi! Olen kyllä nähnyt kaiken tässä blogissa hyvin mustavalkoisena, kun ei välillä ole keskustelua lainkaan virinnyt. – Mutta toisin kuin Oikkonen, näen että ehkä Suomella vielä on toivoa?
Ilmoita asiaton viesti
Kehuisin vielä sen verran, että kirjoituksesi ovat yleensä erittäin hyviä mutta sellaisella abstraktiotasolla, että niihin on vaikea päästä kiinni. Minultakin meni aika monta kirjoitusta ihan siihen, että piti kerätä ymmärrystä, että olisi edes jonkin verran kartalla.
Ilmoita asiaton viesti
Koulutus on hyvä olla ja sen todistaa jo se,että olisimme edelleen ilman tätä kehitystä,jos ei olisi jotain koulutusta ollut.Mutta ei se niin itsestäänselvyys ole.
Tässä on ihminen joka tietää mistä puhuu asiasta.
http://www.youtube.com/watch?v=Ia7Jwb16DUo&feature…
Ilmoita asiaton viesti
… Onpas vain viisas poliitikko.
Ilmoita asiaton viesti
Heikki Hyötyniemi@ ”Vihreät ovat tyypillisesti paljon opillista sivistystä saaneita ja kirjansa lukeneita; he tietävät millainen olisi hyvä maailma (ja tämän sanon aivan ilman ironiaa). Miksi eivät kaikki fiksut ole heidän puolellaan? ”
*
*
Ehkäpä se, että vihreiden puolella ei ihan koko älymystö ole juonna juurensa historiasta. Tämä Stasin aikanaan perustama aate, jonka suojiin suomalaiset taistolaiset Heidi Hautalan ja Satu Hassin johdolla soluttautuivat ei oikein sytyttänyt jäyhiä lihaa syöviä suomalaisia.
Kun puolueen agendaa katsoo, niin kovin kauaksi nuo alkuaikojen taistolaiset hedelmät eivät ole versoneet. Tismalleen samanlaista käytännön vastaista typeryyttä ja sinisilmäistä aatteeseen uskomista on edelleeen harjoitettu. Ehkä se pieni ero tulee siinä, että vihreä liike on onnistunut rekrytoimaan miehisestä sukupuolesta lähinnä ne homoseksuaalisesti suuntautuneet. Se ehkä osaltaan selittänee tuon aatemaailman pienet kannatusprosentit.
Ilmoita asiaton viesti
Jos lähdetään ylhäältä päin, ismeistä, niin asioiden näennäiseen pintahahmoon voi sovittaa minkä tahansa mallikehikon (ideologian). Sen sijaan, jos ajatukset jo alun perin sovitetaan omiin elämänkokemuksiin, ei olla niin tuulen vietävissä? Tähän kai se perustuu perussuomalaisten muutosvastarintakin, koettu on turvallisempi vaihtoehto kuin tuntematon.
Ilmoita asiaton viesti
Aluksi piti olla satuttamatta näppejä tähän aiheeseen, koska siitä on vaikea keksiä positiivista lähestymistapaa.
Toit tähän ääripäinä Vihreät ja Pesussuomalaiset. Tunteethan ovat aina hyvin subjektiivisia ja tämän mielen kytkeytymisfunktio erittäin subjektiivinen. Ja silloin on kai pakko tietyllä tapaa henkilöidä asia (kuten Jukka Poikela tuossa yllä teki).
Minä taas koen, että esimerkiksi Marko Kivelä hakkaa jokaisen Perussuomalainen tunnuksen alla esiintyvän kirjoittajan mennen tullen. Juuri tavassa jolla hän käsittelee asioita kiihkottomasti pyrkien näkemään myös vastakkaisten näkemysten pohjalla olevan idean. Siihen harvat perussuomalaiset pystyvät.
Henkilökohtaiset kokemukseni perussuomalaisista ovat varsin vähäiset. Mutta ne vähät kokemukset sotivat kyllä rajusti ainakin tuota dynaamista ajattelua kohtaan. Ajattelu on erittäin minä ja minun ryhmäni keskeistä. Tiedän, että ei pidä projisoida yksityisestä yleiseen, mutta vähäiset henkilökohtaiset kokemukseni yhdistyneenä täältä blogeista lukemaani vahvistavat kyllä tuntemustani, että kyse on ajattelutavasta, jonka kanssa on yleensä aika vaikea päästä mihinkään neuvottelutulokseen. Jätän auki johtopäätökset.
Ilmoita asiaton viesti
Sori jos olet pettynyt. – Mutta kai perussuomalainen saa olla sen perusstrereotypian mukainen, jäykkäniskainen jörrikkä. Ihan tuntematta itseään huonommaksi, anteeksipyytelemättä.
Onhan varmasti mukana paljon ja monenlaista. Ei pitäisi tietenkään päästä muiden elämästä päättämään, jos ei omaa elämäänsä ole saanut kuntoon. Vaan poisko se äänioikeus pitäisi mielestäsi ottaa?
– Ja kompromisseista … politiikkaan ei ole koskaan pyrkinyt, enkä pyri, tiedän rajoitteeni! Ainoa, mihin olen yrittänyt aktiivisesti vaikuttaa, on tämä maan keväinen linjavalinta (siksi tämä blogikin).
Ilmoita asiaton viesti
”Mutta kai perussuomalainen saa olla sen perusstrereotypian mukainen, jäykkäniskainen jörrikkä. Ihan tuntematta itseään huonommaksi, anteeksipyytelemättä”.
Mutta ovatko jäykkäniskaiset onnellisempia ja eikö kaikki paikkansa valinneet ole jäykkäniskaisia?
Ilmoita asiaton viesti
”Mutta ovatko jäykkäniskaiset onnellisempia”
Onnea ja autuutta PS ei varmasti ole jakamassakaan :o)
– Kävin katsomassaa tämän Juhon mainitseman vihreän poliitikon Marko Kivelän blogia. – Ihmettelen vain että mitä auttaa pohdiskelu kun päätöksiä pitäisi tehdä? Siinä sitä kritisoidaan tukipaketteja vaikka hallituksessa istutaan? Onko tällainen kahdella tuolilla istuminen enää ihan rehellistä:
http://markok.puheenvuoro.uusisuomi.fi/84969-vakuu…
Ilmoita asiaton viesti
Tiedän rajoitukseni ja kuten totesin, ei pitäisi yleistää yksityisestä. Ja äänioikeudesta olen (lähes) aina sanonut, että minusta kansanedustaja nimike pitääkin lukea kansan edustaja. Joten siellä eduskunnassa on täsmälleen ne edustajat, jotka kansa on valinnut. Joskus jollekin äänestämättä jättäneelle saatan sanoa, että nyt menetit myös arvosteluoikeutesi neljäksi vuodeksi. (Vaikka sekään ei ole totta.)
Jos joku on jäykkäniskainen jörrikkä, niin minä varmaan. Enkä ole suuremmin tuntenut itseäni muita huonommaksi mutta en toisaalta paremmaksikaan. En tee suurta eroa professorin tai siivoojan välillä. Kunhan vain kumpikin tekevät oman työnsä. Siivooja ilmeisesti useimmiten ansaitsisi työstään suuremman palkan kuin mitä hän saa.
Vaikea ongelma. Jokainen meistä on jollain tapaa oman historiallisen kehityksensä vanki.
Ilmoita asiaton viesti
Heikille apropoo se vihreä pohtija.Niin mutta politiikka on kompromissejä. On rehellisyyden merkki että pohtii ja kuuntelee. Loppujen lopuksi kaikki kai allekirjoittaa saman päämäärän eli haluaa olla tuomassa ”oikeita” näkökulmia alustamaan tärkeitä päätöksiä.
Mä luulen että se mikä pesuissa viehättää liittyy Arhi Kuittisen usein esilletuomaan uskonnolisen kulttuurin harvinaisen voimakkaaseen syyllistävyyshistoriaan Suomessa. Suomalaiset kokevat esim vihreät osaksi tätä syyllistävyysperinnettä (tyyppiä hyi yksityisautoilu)ja valitsevat varmuuden vuoksi populistisen puolueen joka ei velvoita mihinkään.
Ilmoita asiaton viesti
”Niin mutta politiikka on kompromissejä”
Mutta joissakin asioissa linja ON valittava jämäkästi, muuten ikuinen (aina paheneva) vedätys jatkuu. Yksi sellainen hetki oli silloin keväällä … paketit ja rahastot olisi pitänyt haudata, Suomen ja Euroopaan edun vuoksi. Tosin jos se silloin olisi se ”ei-ei-ei” mennyt läpi, jossittelun varaa olisi jäänyt, eihän kukaan olisi voinut uskoa millaiseen härdelliin tämä valinta tulee johtamaan.
Uskon että perussuomalaiset ovat valmiita ottamaan vastuuta ja hyväksymään koviakin aikoja – olisi vain niin paljon mukavampaa, kun se moraalinen selkäranka olisi säilynyt kunnossa: ei voi olla oikein, että meillä kurjistetaan kaikki jotta kreikkalaiset voivat säilyttää saavuttamansa edut! – Oliko tämä populismia?
Ilmoita asiaton viesti
Mutta eivät kreikkalaiset olisi pankkien niskalenkkiin joutuneet, elleivät olisi toimineet kuin se Huittisten hullu mies. – Vaan aika pitkälle saa euroa syyttää, kyllähän jopa Suomessa on velalla eletty: ”ottakaa lainaa, halvalla saatte”! – Ja se, etteivät kreikkalaiset ota itse mitään vastuuta – en luota sellaisiin, en halua olla heidän kanssaan kimpassa. – Ja pankit: juu, konkurssi opettaa. Tukipolitiikkaa en siis ymmärrä alkuunkaan.
Ilmoita asiaton viesti
Viitaten tuohon aiempaan keskusteluun Heikin kanssa (http://heikkihyotyniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/8…)haluaisin huomauttaa, että taitaa olla siinä ja siinä onko taloustiede tiedettä vai vain kehittynyt arvailumenetelmä, siis sinänsä yhtä luotettava kuin tuhannet rulettisysteemit. Asiaa tuntemattomana epäilisin että taloustieteeseen kehitetyt matemaattiset mallit sisältävät niin paljon vaikutuksiltaan arvaamattomia ja käyttäytymiseltään ennustamattomia muuttujia, että niiden avulla saatujen tulosten virhemarginaalit ovat liian suuret yksiselitteisten tulosten kannalta. Itsekään en taloustiedettä miksikään eksaktiksi saati luonnontieteeksi lue.
Olen Heikin kanssa aivan samaa mieltä siitä, että taloustieteilijöiden väittämiin suhtaudutaan joskus aivan liian kunnioittavasti juuri sen tähden, että taloustieteen luullaan olevan samalla tavalla eksaktia tiedettä kuin esim. fysiikan. Isäni mukaan hyvä esimerkki nominatiivi, komparatiivi ja superlatiivi ketjusta on vale, emävale ja tilasto.
Ilmoita asiaton viesti
”… esimerkki nominatiivi, komparatiivi ja superlatiivi ketjusta on vale, emävale ja tilasto”
Kaikki suuriin havaintoaineistoihin perustuvat mallit ovat tilastollisia (myös kyberneettiset). On sitten eri asia onnistuuko käytetty menetelmä abstrahoimaan, pelkistämään yleisiä riippuvuussuhteita, vai poimiiko se vain anomalioita joilla ei ole yleispätevyyttä. Kun dataa pyöritellään paljon ja muuttujia on paljon, löytyy aina myös sopivia ”aatteen aateloimia” dataprojektioita!
Taloustieteen mallien käytöstä tekee erityisen absurdia se, että kaikki nämä vivuttajat käyttävät välistävetoihinsa samoja malleja! Ja kun poliittiset päätökset ovat aina hitaita, aina ollaan myöhässä (onko joku huomannut tällaista!). – Sama positiivisen takaisinkytkennän romahduksia aiheuttava ongelmahan on näissä pörssipelureiden malleihin perustuvissa automatisoiduissa osto/myynti-toimeksiannoissa: kun myynnin periaatteet (mallit) ovat kaikilla samat, yksittäiseksi kuviteltu toimenpide aiheuttaakin maanvyöryn.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos kaikille kommenteista, taisi olla kiinnostava aihe! – Perussuomalaisten suosiolle on varmasti monta syytä, mutta näin minä omat mieltymykseni syyt sain eksplikoitua, niitä tässä aikani mietittyäni: Soini on ”intuitiivinen kyberneetikko”. – Sitä paitsi Soini nyt vain on harvinaisen rehellinen ja viisas poliitikko – hänhän tuntuu ajattelevan kuin minä! :o)
Ilmoita asiaton viesti
Olen osin samaa mieltä ja osin en.
Mielestäni entisen oikesto-vasemmisto-akselin rinnalle on muodostunut uusi jakokenttä, jota voidaan karkealla tasolla kutsua konservatiivisten ja liberaalien eroksi, tosin en ole täysin tyytyväinen noihin termeihin (eikä kyse ole taloudellisessa mielessä konservatiivit ja liberaalit). Vanha vasemmisto-oikeisto -akseli vaikuttaa toki edelleen, mutta sen merkitys on jossain määrin heikentynyt.
Mitä perussuomalaisten ”elämän voimaan” tulee, niin siinä olen paljon epäilevämpi. Itse koen ko. puolueen pikemminkin elämälle kielteisenä, rajoittavan voimana. Siinä peloilla ja epäluulolla on aivan liian suuri sija ja uudella voimalla ja innolla tuskin minkäänlaista. Jos luet vaikkapa perussuomalaisten ohjelman maahanmuuttokohdan huomaat helposti, että koko tekstinosa on rakennettu uhkakuvien ja pelkojen varaan.
Mutta idea on toki kiintoisa, vaikkakaan et tällä saa minua uskomaan siihen. Kerrotko kuitenkin, että missä asioissa tämä perussuomalaisten ”elämän voima” tulee esille?
Ilmoita asiaton viesti
Mukava että kommentoit … sinua onkin kehuttu …!
Tilanteet politiikassa muuttuvat nopeastikin, ainakin vaalikauden aikana useasti. Tärkeitä eivät ole tietyt yksittäiset asiat tai irralliset vaaliteemat (esimerkiksi ne ”vakuudet” …) mitä ajetaan, vaan … uskon arvojen olevan tulossa takaisin. Tärkeintä poliitikossa on rehellisyys ja luotettavuus, jolloin voi jättää toteutustavat hänen harkintaansa. Tämän arvoajattelun päälle rakentuu sitten kokonaisvaltainen paketti, joka koskee niin kansalaisia kuin poliitikkojakin: ihmisten (myös poliitikkojen) annetaan edetä vapauksiensa suunnassa. Uutta akselia politiikan kentällä (niin kuin siviilielämässäkin) määrittää toisessa päässä latistus (rajoitteet) ja toisessa päässä kukoistus (vapaudet). Tämän hyvän toteutuminen vaatii herkkyyttä: kukoistus voi helposti muuttua narsismiksi (ihan teknisessä, systeemisessä mielessä, kun omiin malleihin luotetaan enemmän kuin maailmasta saatuun palautteeseen). Mutta tämän lipsumisen tarkkailu on sitten äänestäjien, ei muiden poliitikkojen tehtävä; vain äänestäjilleen poliitikot ovat vastuussa (vrt. Hakkarainen).
Mitäkö on elämänvoima. Se on sitä alhaalta päin kumpuavaa aktiviteettia. Kyllä, se ilmenee esimerkiksi vihapuheena (ja sitä vihaisempana, mitä tiukemmin se kahlehditaan). – Tiedätkö, tämä on juuri konkreettinen ero ajatteluiden välillä: Vihreät (ja muut sivistyneet) näkevät kansalaisaktiivisuuden uhkana joka pitää eliminoida; sen sijaan uskon perussuomalaisten näkevän tällaisen(kin) kansalaisaktiivisuuden voimavarana, joka voidaan kääntää innokkuudeksi paremman yhteiskunnan rakentamiseksi (Vihreillä muuten oli tämä valtti kourassa silloin 1980-luvulla!). Juu, kyllä kuule ihmiset ovat nähneet asioita maan tasolta (enemmän kuin sinä) ja heillä on mielikuva siitä, millaisen Suomen he itselleen ja lapsilleen haluavat. Ja (sori vaan Vihreät) onneksi demokratia luottaa heidän ymmärrykseensä enemmän kuin poliittinen eliitti (populismia juu)!
Kun mielipiteet saavat vapaasti velloa, ylilyönnit nopeasti vaimenevat, ja löytyy jonkinlainen dynaaminen tasapaino voimien välille. – No on tietenkin riski että tätä tarjolla olevaa ”elämänvoiman virtaa” käytetään pahoihin tarkoituksiin, sellainen ”syöpäkasvun” vaarahan on aina olemassa jos elävästä kahleet irrotetaan; jos se on kuitenkin ”ok” henkilö joka saa kansalaisaktiivisuuden kanavoiduksi poliittisena toimintana, niin en näe suurtakaan vaaraa:
http://heikkihyotyniemi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/8…
Ilmoita asiaton viesti
”Vihreät (ja muut sivistyneet) näkevät kansalaisaktiivisuuden uhkana joka pitää eliminoida”
Tässä olet aika karkeasti väärässä. Vihreät ovat monella tavoin yhteydessä kansalaisaktiivisuuteen ja kansalaisaktiiveihin. Pelkään, että teet tässä saman virheen kuin mitä perussuomalaiset tekevät puhuessaan kansasta. Eli myös ne noin 80% kansasta jotka eivät äänestä perussuomalaisia ovat kansaa, ja myös ne noin 80% kansalaisaktiiveista jotka eivät kannata perussuomalaisia ovat kansalaisaktiiveja. Itse asiassa laajasti ottaen kansalaisaktiiveissa tuntuu olevan huomattavasti vähemmän perussuomalaisia kuin äänestäjissä.
Muutenkin tämä vihreiden ikuinen väittäminen elitisteiksi vähän tuppaa huvittamaan. Täällä on ihan tavallisia ihmisiä ja vaikka vetoammekin tavallista useammin järkeen ja tieteeseen ei se tarkoita elitismiä. Ellei siten elitismi määritellä niin, että kaikki pohtivat ja tieteeseen myönteisesti suhtautuvat ovat elitistejä. Minusta tällainen määrittely olisi sitten vähän outo…
Ilmoita asiaton viesti
”… Vihreät ovat monella tavoin yhteydessä kansalaisaktiivisuuteen ja kansalaisaktiiveihin. Pelkään, että teet tässä saman virheen kuin mitä perussuomalaiset tekevät puhuessaan kansasta. Eli myös ne noin 80% kansasta jotka eivät äänestä perussuomalaisia ovat kansaa”
Niin, kuuntelette kyllä omaa kenttää, niitä jotka ovat oman karsinanne ”sivistysihanteen” omaksuneet, mutta entä maailma ympärillä (teidän tapauksessa 90 prosenttia!). Käsi sydämelle: pelkäätkö vihapuhetta, pitäisikö se kieltää?! – Ja miksi esimerkiksi kannatatte pakkoruotsia?
”… vaikka vetoammekin tavallista useammin järkeen ja tieteeseen”
Mutta jos uskoo tieteeseen tai ”asiantuntijoihin” (vaikkapa näihin taloussellaisiin) enemmän kuin omiin silmiinsä – sitä voi melkein sanoa ”ääliöpositivismiksi” (anteeksi provosointi)!
”Muutenkin tämä vihreiden ikuinen väittäminen elitisteiksi vähän tuppaa huvittamaan”
Se on taas se peili ja naama … huomaatko, että näissäkin kommenteissa aika lailla kompataan tätä elitismiepäilystä? – Ja minulla ei nyt muuten ole ketunhäntää kainalossa: toivoisin vilpittömästi, että politiikanteko Suomessa tervehtyisi. Jos se enää on mahdollista, jos ajan pyörää voisi kääntää takaisin päin.
Ilmoita asiaton viesti
”Niin, kuuntelette kyllä omaa kenttää, niitä jotka ovat oman karsinanne ”sivistysihanteen” omaksuneet, mutta entä maailma ympärillä (teidän tapauksessa 90 prosenttia!). Käsi sydämelle: pelkäätkö vihapuhetta, pitäisikö se kieltää?! – Ja miksi esimerkiksi kannatatte pakkoruotsia?”
Minusta ihmisten yllyttäminen toisiaan vastaan on vastemielistä, minusta ihmisten mollaaminen syyttä suotta on vastemielistä, eli tässä suhteessa vastustan ja vastustamme vihapuhetta. Mitä pakkoruotsiin tulee, niin mistä sinulla on sellainen käsitys, että ko. olisi vihreille jonkinlainen missio? Itse asiassa viime puoluekokouksessa äänestettiin aloitteesta pakkoruotsista luopumisesta ja ko. aloite kaatui suurinpiirtein äänin 45% puolesta 55% vastaan. Vihreät ovat tässä asiassa aika tavalla yhtä hajallaan kuin koko kansa.
”Se on taas se peili ja naama … huomaatko, että näissäkin kommenteissa aika lailla kompataan tätä elitismiepäilystä? – Ja minulla ei nyt muuten ole ketunhäntää kainalossa: toivoisin vilpittömästi, että politiikanteko Suomessa tervehtyisi. Jos se enää on mahdollista, jos ajan pyörää voi kääntää takaisin päin.”
En näemmä omista sopivaa peiliä. Olen muutamaan otteeseen koittanut kysellä tuosta elitistiväitteestä, mutta en ole saanut selkeitä vastauksia. Minusta näyttää aika vahvasti siltä, että olemme elitistisiä koska meitä syytetään elitisteiksi. Eli että elitistisyys on väitteissä ja joidenkin asenteissa vihreitä kohtaan, mutta ei juurikaan todellisuudessa. Ei olisi ensimmäinen kerta kuin näin tapahtuu. Mutta ehkä olen väärässä ja vaikkapa sinä kykenet osoittamaan, että vihreät puolueena tai suuri osa vihreistä julkisuuden henkilöistä on jollain erityisellä tavalla elitistisiä.
Ilmoita asiaton viesti
… Korostat, että haluatte välttää sitä mikä on vastenmielistä? Mutta sellaisia päätöksiä vain on tehtävä – emme esimerkiksi voi toimia koko maailman sosiaalitoimistona, vaikka se olisi kuinka mukavaa. Suomalaisten edun pitää olla aina päällimmäisenä. Ja se on suomalaisten kanssa kun pitäisi ensi sijassa olla puheväleissä. Jos vihreät eivät esimerkiksi ymmärrä, mikä hehkulamppudirektiivissä kismittää, puhumme eri kieltä. Niskojen nakkelu sen vuoksi on elitismiä. Näin niin kuin esimerkiksi.
Ilmoita asiaton viesti
Haluamme välttää tarpeetonta vastemielisyyttä ja ihmisten tarpeetonta satuttamista. Se että kansanryhmiä kohtaan harjoitetaan koulukiusaajamaista kohtelua, ei tee tätä yhteisöä paremmaksi vaan huonommaksi.
Totta kai vaikeista asioista pitää tehdä päätöksiä. Yksi sellainen on se, mikä on paikkamme tässä maailmassa. Yritämmekö vaikkapa ehkäistä tulevia ongelmia vaikuttamalla niiden syihin (esimerkiksi väestönkasvuun naisten kouluttamisella), vai yritämmekö elää niin kuin muuta maailmaa ei olisi olemassakaan. Mutta ne ovat poliittisia näkemyksiä ja niihin liittyvät erot poliittisia erimielisyyksiä. Miten voi olla niin, että poliittinen erimielisyys perussuomalaisten kanssa olisi jotenkin poikkeuksellisen langettavaa?
Onko siis vihdoin löydetty lopullinen totuus ja kaikki eri mieltä olevat ovat ylimielisiä ääliöitä? Ja tämä totuus on perussuomalaisilla?
Näissä vihreisiin kohdistuvissa ylimielisyysväitteissä minua eniten kummastuttaa se, että oikeastaan poikkeuksetta samojen sääntöjen käyttäminen perussuomalaisten suhteen olisi vielä langettavampaa kuin vihreiden suhteen, mutta se ei häiritse tippaakaan perussuomalaisia jotka niitä esittävät. Ehkäpä myös muilla kuin vihreillä olisi syytä opetella peiliin katsomista.
Ilmoita asiaton viesti
”Yritämmekö vaikkapa ehkäistä tulevia ongelmia vaikuttamalla niiden syihin (esimerkiksi väestönkasvuun naisten kouluttamisella)”
Katsoitko muuten Kakkoselta sen eilisen Dokumenttiprojektin, jossa yksi romanikerjäläinen yritettiin pelastaa tarjoamalla hänelle koulutus … tuli vain mieleen. – Ja vihreätkö kouluttaisivat kaikki afrikkalaisnaiset! Miksihän teitä pidetään elitisteinä (tai ehkä vähän hörhöinä)? – Tavoitteenne on kovin idealistinen. Jotkin kulttuurit ovat rikki, ne on rikottu kauan sitten, päältäpäin sinne voi kaataa rahaa kuin hanhen selkään. Vihreät, onko totuutta mahdoton katsoa silmiin? – Poliittisia johtopäätöksiä en halua vetää – mutta päättäjien on pakko.
Ilmoita asiaton viesti
Ei vihreät, mutta länsimaiden asvustuksella siinä on saatu jo varsin paljon aikaan. Kannattaisi tutustua asiaan eikä vain vähätellä sitä. Yllättyisit.
Ilmoita asiaton viesti
Olen inhottava kyynikko. Älä kuuntele minua, toivoa tarvitaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kirjoitin tähän artikkeliin liittyvän kommentin Marko Kivelän blogiiin.
http://markok.puheenvuoro.uusisuomi.fi/87813-mika-…
”Vihreät ovat tosiaan tällä hetkellä ehkä poliittisen kartan tiukkapipoisin, omahyväisin ja elitistisin puolue. Ja perussuomalaiset vastaavasti rahvaanomaisin ja siksi rahvasta houkutteleva. Vihreiden ja perussuomalaisten muodostama akseli on tällä hetkellä merkittävä yhteiskuntaa määrittävä akseli, ja myös yksi hyvin perusteltu syy perussuomalaisten suosioon viime vaaleissa. Tuo akseli ei tosin jaa kansaa mustavalkoisesti kahtia, vaan monella on varmasti sympatioita ja antipatioita molempiin suuntiin. Mutta vihreille heidän oman ja perussuomalaisten tilan ymmärtämisen kannalta tuohon asetelmaan kannattaisi perehtyä vähän syvällsemminkin. Villapaitojen käyttö ja muu ”pukueliitistä” erottautminen ei tee vihreistä enää yhtä kansanläheisiä, kuin vihreät ehkä toivovat.”
Ilmoita asiaton viesti
Niin moni vihreä vilpittämästi ihmettelee, miksi heidän kannatuksensa hupenee … se on sinänsä erikoista, eihän siitä ole niin kauan kun he itse olivat se ”vapauden akseli” joka kuunteli ja toteutti pinnan alla vellovia tuntoja! – Ja nyt ollaan itse niin ”tiukkapipoisia, omahyväisiä ja elitistisiä” … :o)
Ilmoita asiaton viesti
Aivan, vihreille yksi keskeinen ongelma on varmasti se, että muutama vuosi sitten he olivat keskeinen kanava jämähtäneen politiikan ulkopuolelta nousevalle muutokselle, mutta nyt vastaava politiikkaa uudistava muutos tulee heidän ohitseen ja heille vierasta polkua.
Ilmoita asiaton viesti
Juho ja Heikki,
Mutta minkä vaikutuksesta teidän mielestänne Vihreät muuttuivat vapaamielisestä puritaaniseksi ja paternalistiseksi kabinettipuolueeksi?
Olen nimittäin niitä ”alkuvihreitä” 70-luvulta, jolloin vaihtoehtoliikkeet alkoivat yhdistymään vihreäksi liikkeeksi, itse olin sitä käytännön osastoa ja perustimme Suomen ensimmäisiin kuuluvan kaupallisen luomutilan, saimme ekat luomuvihannekset Stockan hyllyille jne.
Kaikki vuodet olen äänestänyt Vihreitä rutiininomaisesti ja vasta puolitoista vuotta sitten havahduin yhteen telkkariohjelmaan, jossa Sinnemäki kävi Urpilaisen kimppuun sihisten!! tämän sanottua ”maassa maan tavalla”.
Siitä alkoi sukellukseni menneisiin vuosiin netissä, ja mitä löysinkään, Lex Brax, joka järkytti eniten, kontrollin ja valvonnan puolustelua, jopa islamin ihannointia Vihreän langan sivuilla ja paljon muuta taantumuksellista… Olin perustellusti shokissa myös maahanmuuttopolitiikasta. No, aika pian heräämisestäni, Eero Paloheimokin jätti puolueen samaisen järjettömän politiikan takia…Niin ja kaikkein kauheinta on ollut seurata tätä suurpäoman, talousoligarkian perseennuolentaa…huh huh.
Ilmoita asiaton viesti
Kaikilla organisaatioilla on taipumus jämähtää, joten vihreiden ongelma on varsin yleinen. En tiedä onko minulla päteviä vastauksia, mutta heitän jotain.
Yksi vihreitä jumiuttava juttu on ehkä ollut se, että puolueessa yksi kulmakunta eli cityvihreät on nyt selvästi dominoiva joukko. Puolueesta on tullut vähän Helsingin (tai yleisemmin kaupunkien) edunvalvoja, jonka agendalla muut kuin perinteiset luontoasiat ovat usein korkeimmilla prioriteeteilla. Tämä kaupunkikeskeisyys ja muutkin yksipuolisuudet vieraannuttavat monia maanläheisempiä vihreästi ajattelevia.
Vihreät ovat myös aika fanaattisia, puhdasoppisia ja elitistisiä. Vihreillä tuntuu olevan tarve häätää ulos joukoistaan kaikki, jotka ovat yhdessäkin asiassa eri mieltä heidän puhdasoppisimman linjansa kanssa. Metsästävä vihreä on mahdottomuus. Autoharrastaja ei voi olla vihreä. Eikä maanviljelijä, ei metsuri, ei sotilas, ei tiukka kristitty, ei maahanmuuton kritisoija, ei isänmaallinen henkilö, ei ydinvoiman kannattaja jne. Vihreät tavallaan rakentavat puhdasoppista uskonnollista linnaketta. En osaa sanoa miksi näin kävi, mutta tämä on kyllä aika tyypillinen organisaation kehityskulku. Vihreiden oikeaoppisen suvaitsevaisuuden korostaminen kaiken oikeaoppisen suvaitsemattomuuden keskellä on myös tällainen puoliuskonnollinen (sisäistä uskoa nostattava, mutta muita ehkä vieraannuttava) ilmiö.
Vihreät oli uusi ilmiö poliittisessa elämässä. On tyypillistä, että ensimmäinen kierros menee yritysten ja erehdysten tietä. Näin käy kaikille. Vihreät ovat jo kulkeneet tuota polkua puoluepolitiikkaa ja koko puolueen käsitettä vieroksuvasta ryhmästä hallitusvastuuseen ja ehkä jossain määrin jopa poliittisen valtaklikin puolustajaksi (esim. uusia voimia kuten perussuomalaisia vastaan, ja EU:n huonon talouspolitiikan puolesta). Matka on ollut pitkä, ja rapatessa roiskuu. Ehkä joitain vinoon menneitä palikoita ei ole vielä oikaistu. Ehkä on eksytty kauemmas kuin oli tarkoitus.
Vihreitä voi myös verrata vasemmistoradikalismiin, joka nousi kapinana nuorison keskuudesta 60-luvulla, ja sitten varttui, integroitui ympäristöönsä, ja lopulta otti paikkansa vanhan koneiston ytimessä.
Seuraava (myös organisaatioiden kehitykseen liittyvä) syy on se, että kaikissa organisaatioissa pian alun jälkeen vallan ottavat ne joille valta maittaa. Vihreät ovat kyllä kiitettävästi esimerkiksi kierrättäneet puheenjohtajuuksia, ja siten vältelleet pahimpia ansoja tällä sektorilla. Vihreiden alkuperäisistä jäsenistä kuitenkin suuri osa on varmasti kypsynyt politikointiin, ja on keksinyt itselleen parempaa tekemistä.
Se että vihreistä on tullut jossain määrin tiukan tiukan isoveliyhteiskunnan kannattaja on yllättänyt minutkin. Ehkä usko omaan oikeassa olemiseen on niin vahva, että tällainenkin ajatus muiden (ehkä vääräoppisten) valvomisesta on tullut mieleen.
Vihreät arvot on edelleen vahva trendi nuorten keskuudessa, mutta en tiedä kykeneekö vihreä liitto kanavoimaan tätä energiaa. Ehkä yhteys pätkii jo, ja nuorilla on oma kielensä.
Suurin osa selityksistäni liittyi organisaatioiden luonnolliseen kehityskulkuun (ml. rappeutuminen). Vihreillä suuri ideologisuus / ihanteellisuus on voinut toimia altistavana tekijänä ainakin fanaattisellle oikeaoppisuudelle ja sen mukanaan tuomille vaivoille.
Jos vihreät jatkavat nykyisellä tiukkislinjallaan, Suomen puoluekentässä voi olla tilaa myös vihreiden ympärillä. Yksi mielenkiintoinen suunta olisi ottaa sopivat komponentit perussuomalaisista ja vihreistä (kaksi viimeisintä buumia). VIhreistä otettaisiin vihreys ja ymmärrys rajoittaa kasvua sitä tärkeämpien tavoitteiden vuoksi. Perussuomalaisista otettaisiin maanläheisyys, paikallisuus, ja velkatalous- ja integraatiokritittisyys.
Ilmoita asiaton viesti
Elina ja Juho: kylläpä onkin täyttä asiaa, huomaan itsekin pystyväni nyt sijoittamaan tämän perussuomalaisuusilmiön laajempaan historialliseen kehykseen, tällä ymmärryksellä muokkaisin blogikirjoitukseni toisin. – Minäkin muistan kuinka innostuin 80-luvulla kun vihreä aate toi uutta eloa poliittiseen kenttään; ehkä tämä tapahtuu 20-30 vuoden välein (varmastikin se puna-aate 60-luvulla kantoi samaa henkeä; niin, olen viime aikoina kuunnellut Agit Propiakin, siinä on semmoista uskoa ja elinvoimaa!).
Jos olette lukeneet blogiani, tiedätte, että vedän tässä esiin ne vapaudet ja rajoitteet. – Evoluutio systeemeissä etenee siten, että silloin tällöin löytyy uusia vapausasteita, joiden suunnassa virtaa aiemmin ”painetta kasvattanutta” elämänvoimaa. Alkuvaiheessa ”kulta-aikana” näkyy pelkkiä mahdollisuuksia; mutta kaikissa kyberneettisissä järjestelmissä tällainen vapaa virtaus nähdään resurssina, jota aletaan ottaa haltuun. Muodostuu säätösilmukoita, joiden kytkeytyminen jäykistää vapausasteen, niin että se lopulta saa fiksatun muodon – ja muuttuu rajoitteeksi. Näin siis tapahtuu aina, kaikissa ”elävissä” ja kehittyvissä järjestelmissä.
Maalailin blogitekstissäni (ja olen intuitiivisesti halunnut kuvitella), että tuoreus ja jatkuva uusiutuminen (uusien vapausasteiden löytäminen) olisi mahdollista tälle uudelle poliittiselle toimijalle. Aivan ilmeisesti maailma ei kuitenkaan tässä suhteessa ole muuttunut, jäykistyminen Perussuomalaisissa on kai alkanut. Esimerkiksi on ajauduttu hyvin pienipiirteiseen näpertelyyn, on alennuttu kilpailijoiden kategorisointeihin (määritteleviin rajoituksiin), kun ruvetaan pohtimaan Halla-ahojen tai Hakkaraisten sanomisia ja sovittamaan niitä sivistyksen kehyksiin. – Soinilla tuntuu aidosti olevan herkkyyttä havaita uusia vapauksia, mutta ei kai yksi poliitikko kesää tee?
Ehkä Persuille käy jossakin vaiheessa niin kuin Vihreille: vihreät aatteet ovat levinneet läpi puoluekentän, he ovat tehtävänsä tehneet, he saavat mennä. Luulen, että nurkkakuntaisen siltarumpupolitikoinnin ja maailmojasyleilevän globalismin välissä on (aika suurikin) ekolokero kansallismieliselle ajattelulle … luulen, että perussuomalaisuus tulee jättämään kestävän jäljen suomalaiseen politiikkaan.
Ilmoita asiaton viesti
60-luvun puna-aatteen ansiot musiikkitaiteessa ovat tosiaan huomattavat.
> … että tuoreus ja jatkuva uusiutuminen (uusien vapausasteiden löytäminen) olisi mahdollista tälle uudelle poliittiselle toimijalle.
Olen sitä mieltä, että hyvissä olosuhteissa organisaatio (esim. yritys tai puolue) voi säilyttää tuoreutensa aika pitkäänkin. Mutta tuoreuden menettäminen on varsin helppoa. Tuoreuden voittaminen takaisin (vanhalla johdolla) on käytännössä liki mahdotonta. Keskeistä tuoreuden säilyttämisessä on johdon tuoreus.
Perussuomalaisten tapauksessa voisi tältä pohjalta ennustaa, että niin kauan kuin Timo Soini jaksaa olla aktiivinen ja pysyy vallassa, tuoreus voi jatkuakin. Johdon vaihtuessa todennäköisyydet muuttuvat, ja hyvällä todennäköisyydellä huonompaan suuntaan.
Tuoreuden säilyttäminen (tai kehityksen kärjessä kulkevan organisaation suorituskyvyn säilyminen, kuten olen tottunut ajattelemaan) on mielenkiintoinen teoreettinn haaste. Mielestäni organisaatioiden hallinnan teoria on tässä mielessä varsin alkeellista. On erittäin tyypillistä, että organisaatiot rappeutuvat, ja meiltä puuttuvat lähes täysin keinot, joilla tuollainen organisaatio voitaisiin palauttaa systemaattisesti takaisin raiteille ja kehityksen kärkeen. On siis valitettavsati tyypillistä, että organisaatiot rappeutuvat (tai pysyvät liki ennallaan niin kauan kuin pysyvät), mutta eivät juuri koskaan elvy.
Mielestäni tällä sektorilla voi saavuttaa huomattavasti parempiakin tuloksia. Tilannetta voisi verrata vaikka yhteiskuntien tilaan ennen ja jälkeen demokratian nousun oletusarvoiseksi hallintatavaksi. Ennen tuota muutosta jotkut demokratian tuomat edut eivät olleet ”realistisia” ajatuksia, vaan ”toiveajattelua”. Yhteiskuntien, samoin kuin diktatuurien (=yritysten), hallinnoimisessa tarvitaan siis uusia malleja, joilla voidaan nousta hallitsemaan noita prosesseja pykälää tai kertaluokkaa nykyistä paremmin.
Ilmoita asiaton viesti
”Tuoreuden säilyttäminen … on mielenkiintoinen teoreettinn haaste”
Esimerkiksi tuo Googlehan on hämmästyttävästi kyennyt yrityksenä (ja tuotevalikoimansa osalta) uusiutumaan. Heidän vahvuutensa on se, että ovat kyenneet saamaan itselleen sellaisen edelläkävijän aseman ja ”positiivisen kierteen”. Fiksuimmat ja innovatiivisimmat tietävät hakea sinne (tällainen leima voi ”meemisfäärissä” olla vain muutamalla toimijalla). – Työhönottajien pitää vain säilyttää avoin mielensä, riittäisikö heidän tapauksessaan tämä ylläpitämään uusiutumista?
Ilmoita asiaton viesti
> Työhönottajien pitää vain säilyttää avoin mielensä, riittäisikö heidän tapauksessaan tämä ylläpitämään uusiutumista?
Väitän että uusiutumiseen vaaditaan johto, jolla on toimiva visio, joka sisältää yleisen bisnesajattelun lisäksi myös täyden ymmärryksen yrityksen avainosaamisalan tulevaisuudesta. Muuten pätevienkin työhön otettujen päällä on katto, jota he eivät pysty murtamaan. Innovatiivisuus jää alatasoille, eikä sitä osata hyödyntää.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä, olet varmasti oikeassa … innovatiivisuudelle pitää määritellä suunta johon ryöpytä. muuten eri henkilöiden efortit eivät tue toisiaan – ja tämä on välttämätöntä, että jotakin suurta saataisiin nykymaailmassa aikaan.
Ilmoita asiaton viesti
Lopuksi voisi tässä viitata täällä blogosfäärissä muualla käytyyn keskusteluun. On ollut puhetta kahtiajakautumisesta: sivistyneet ovat liittoutuneet ”sivistymättömyyttä”, pimeyttä ja rasismia vastaan. Perussuomalaisuus nähdään siis (perinteiseen tyyliin) kategoriana, vanhan vallan vastapoolina. – On ehdotettu hauskaa rinnastusta: samoin kuin Venäjällä, meillä on ”yhtenäinen Suomi” (Yhtenäinen Venäjä) vastaan perussuomalais-Suomi.
Ilmoita asiaton viesti