Itsenäisyys – mahdollisuus vapauteen

Tänään pitäisi intoilla itsenäisyydestä. Joku täällä blogistanissa vaati häpeämään niitä, jotka eivät osoita asiaankuulevaa pönötystä ja ylevää mieltä. – Jos sinä lukija ajattelet näin, niin yritähän ymmärtää seuraava, ja häpeä itse.

 

Perinteinen kysymys Presidentinlinnan itsenäisyyspäiväjuhlissa on ”mitä itsenäisyys sinulle merkitsee”. No ehkä tätäkän tarvitsee nykyisin kysyä, mutta eiköhän itsenäisyys ole jonkinlaista riippumattomuutta ja valinnanvapautta. – Vapautta, niin. Sen merkityksestähän onkin ollut aiemmin puhetta.

Itsenäisyys ei voi (pysyvästi) olla mikään saavutettu tila, vaan se on elävä, terveen kehityksen ja eriytymisen prosessi. Menneistä saavutuksista on toki syytä iloita, mutta jokaisen sukupolven ja jokaisen yksilön erikseen on saatava isänmaallisuus syttymään mielessään, löydettävä tämä elämänvoiman virtaus. Ja EU:hun liittyen: vapauden toteuttaminen ei evoluutiossa ole degeneroitumista, yhdentymistä, vaan terveenä kehittyessään se on diversiteetin lisääntymistä.

On tervettä, että kulttuurit (ja valtiot) pyrkivät luonnostaan muotoutumaan yhä omaleimaisemmiksi. – Eikös ole hyvä ajatus että vasta tämän jälkeen yksilöillä voi olla vapaus noukkia kustakin kulttuurista mieleisensä arvot ja jokainen voi identifioitua mieleiseensä viiteryhmään. Sekä kulttuurin että yksilön tasolla itsenäisyys on vapautta olla miettimättä sitä mitä muut ajattelevat. Yksilön valinnanvara on olematon jos kaikki kulttuurit ovat samanlaisia!

 

Vapauden vastakohta on rajoite: kaikki jäykät muodot ovat esimerkkejä rajoitteista. Linnan juhlat ovat paraatiesimerkki jäykistelystä, ja kaikki se on siinä mielessä hieman kammoksuttavaa jumittamista.

 

Visioista se lähtee. Ennen kuin on konkreettista vapautta, viisailla ihmisillä on jonkinlainen näkemys siitä, mihin suuntaan kannattaa pyrkiä. Ehkä nykyaikaista ajattelun käpertymistä kuvastaa se, että päättäjienkin näkymät sumennetaan ehdoin tahdoin: hämmästelen sitä saatanallista mustaa Kaaban kiveä, Musiikkitaloa, siinä Eduskuntatalon näkymien edessä. Vaan niin se on joka tasolla – ihmisten eteen kasataan rajoitteita. Ja kukaan ei vastusta, kun kyseessä ovat ”korkeammat arvot”, joita ”tavallinen kansalainen ei ymmärrä”.

Luulisi edes sen hätkähdyttävän, kun ulkopuolelta sanotaan, että valittu suunta on väärä: viittaan siihen luottoluokittajan uhkaukseen, että hirttäytyminen euroon romahduttaa luokituksemme ja nostaa meidänkin korkojamme. Mutta ei – näyttää siltä, että Suomen päättäjät haluavat upottaa Suomen. Totuuden kieltäminen on jo melkoisen surrealistista. Velkasuossa ei sitten enää ole vapautta eikä itsenäisyyttä. – Kehtaavatkin tanssia siellä Linnassa!

Ylimpänä tavoitteena tuntuu olevan talouden itsenäisyys ja vapaus, se on ainoa mitä puolustetaan viimeiseen asti. Angela Merkel on julistanut totaalisen sodan euron puolustamiseksi. – Missä olisi meidän rytimme tänään? Suomalaiset ovat nyt väärässä sodassa.

 

Puoli vuotta sitten romahdus olisi ollut pienempi – ja kymmenen vuotta sitten vielä pienempi. Nykyisissä ”valtiomiehissä” rohkeuden puute on käsin kosketeltava. Omillaan pärjättiin ennenkin hyvin, ja pärjättäisiin jatkossakin. – Osoita sinä halusi itsenäisyyteen, vaadi markka takaisin.

 

Mitä lieneekin aarteita Suomessa, 
toki kallehin on vapaus. 
Tääll’ on suorana seistä ja kaatua 
joka miehellä oikeus.

 

heikkihyotyniemi

Heikki, versio 2: Suvaitsevampi, viisaampi ... ainakin vähän vanhempi ja paljon reikäpäisempi. Niin on vaatteet kuin aatteetkin: sinisiä, ja löysiä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu