Itsenäisyys – mahdollisuus vapauteen
Tänään pitäisi intoilla itsenäisyydestä. Joku täällä blogistanissa vaati häpeämään niitä, jotka eivät osoita asiaankuulevaa pönötystä ja ylevää mieltä. – Jos sinä lukija ajattelet näin, niin yritähän ymmärtää seuraava, ja häpeä itse.
Perinteinen kysymys Presidentinlinnan itsenäisyyspäiväjuhlissa on ”mitä itsenäisyys sinulle merkitsee”. No ehkä tätäkän tarvitsee nykyisin kysyä, mutta eiköhän itsenäisyys ole jonkinlaista riippumattomuutta ja valinnanvapautta. – Vapautta, niin. Sen merkityksestähän onkin ollut aiemmin puhetta.
Itsenäisyys ei voi (pysyvästi) olla mikään saavutettu tila, vaan se on elävä, terveen kehityksen ja eriytymisen prosessi. Menneistä saavutuksista on toki syytä iloita, mutta jokaisen sukupolven ja jokaisen yksilön erikseen on saatava isänmaallisuus syttymään mielessään, löydettävä tämä elämänvoiman virtaus. Ja EU:hun liittyen: vapauden toteuttaminen ei evoluutiossa ole degeneroitumista, yhdentymistä, vaan terveenä kehittyessään se on diversiteetin lisääntymistä.
On tervettä, että kulttuurit (ja valtiot) pyrkivät luonnostaan muotoutumaan yhä omaleimaisemmiksi. – Eikös ole hyvä ajatus että vasta tämän jälkeen yksilöillä voi olla vapaus noukkia kustakin kulttuurista mieleisensä arvot ja jokainen voi identifioitua mieleiseensä viiteryhmään. Sekä kulttuurin että yksilön tasolla itsenäisyys on vapautta olla miettimättä sitä mitä muut ajattelevat. Yksilön valinnanvara on olematon jos kaikki kulttuurit ovat samanlaisia!
Vapauden vastakohta on rajoite: kaikki jäykät muodot ovat esimerkkejä rajoitteista. Linnan juhlat ovat paraatiesimerkki jäykistelystä, ja kaikki se on siinä mielessä hieman kammoksuttavaa jumittamista.
Visioista se lähtee. Ennen kuin on konkreettista vapautta, viisailla ihmisillä on jonkinlainen näkemys siitä, mihin suuntaan kannattaa pyrkiä. Ehkä nykyaikaista ajattelun käpertymistä kuvastaa se, että päättäjienkin näkymät sumennetaan ehdoin tahdoin: hämmästelen sitä saatanallista mustaa Kaaban kiveä, Musiikkitaloa, siinä Eduskuntatalon näkymien edessä. Vaan niin se on joka tasolla – ihmisten eteen kasataan rajoitteita. Ja kukaan ei vastusta, kun kyseessä ovat ”korkeammat arvot”, joita ”tavallinen kansalainen ei ymmärrä”.
Luulisi edes sen hätkähdyttävän, kun ulkopuolelta sanotaan, että valittu suunta on väärä: viittaan siihen luottoluokittajan uhkaukseen, että hirttäytyminen euroon romahduttaa luokituksemme ja nostaa meidänkin korkojamme. Mutta ei – näyttää siltä, että Suomen päättäjät haluavat upottaa Suomen. Totuuden kieltäminen on jo melkoisen surrealistista. Velkasuossa ei sitten enää ole vapautta eikä itsenäisyyttä. – Kehtaavatkin tanssia siellä Linnassa!
Ylimpänä tavoitteena tuntuu olevan talouden itsenäisyys ja vapaus, se on ainoa mitä puolustetaan viimeiseen asti. Angela Merkel on julistanut totaalisen sodan euron puolustamiseksi. – Missä olisi meidän rytimme tänään? Suomalaiset ovat nyt väärässä sodassa.
Puoli vuotta sitten romahdus olisi ollut pienempi – ja kymmenen vuotta sitten vielä pienempi. Nykyisissä ”valtiomiehissä” rohkeuden puute on käsin kosketeltava. Omillaan pärjättiin ennenkin hyvin, ja pärjättäisiin jatkossakin. – Osoita sinä halusi itsenäisyyteen, vaadi markka takaisin.
Mitä lieneekin aarteita Suomessa,
toki kallehin on vapaus.
Tääll’ on suorana seistä ja kaatua
joka miehellä oikeus.
… Tai jos myös Suomen Pankin vastuut on tässä puolen vuoden mittaan päästetty kymmeniin miljardeihin … mahtaako silloin olla jo liian myöhäistä. – Siinä tapauksessa, jos yhtään oikeudenmukaisuutta ajatellaan, syylliset on saatettava valtakunnanoikeuteen: ainakin Jutta ja Jykke, Lipponen, Niinistö ja Liikanen.
Ilmoita asiaton viesti
”vapauden toteuttaminen ei evoluutiossa ole degeneroitumista, yhdentymistä, vaan terveenä kehittyessään se on diversiteetin lisääntymistä”
Mietin, kuten tavallista, että olenko ymmärtänyt kokonaisuuden oikein. Mutta minusta degeneroitumine yhdentymällä ja diversiteetin lisääntyminen eivät ole väistämättä vastakkaisia asioita. Isoloituminenhan pikemminkin saattaa johtaa paikallisen diversiteetin vähenemiseen. Ja todellisuudessa syntyy vain reliikki, jota sitten pitäisi pitää hengissä diversiteetin nimissä.
Ilmoita asiaton viesti
Yhdentyminen ja yhdenmukaistuminen on optimoitumista, tehostumista tietyissä olosuhteissa – ja häiriöherkkyyden kasvamista olosuhteiden muuttuessa. Diversiteetin kasvu on lähtökohtaisesti hyvä asia, koska se lisää kokonaisuuden ”elämän” määrää ja ”kauneutta” – mutta vain jos uusi elämänmuoto edustaa elämänvoimaa, ei mitään friikkejä kannata ruveta tekohengittämään. ”Reliikin” täytyy kyetä säilymään hengissä! Siinä velvollisuudessa ei kukaan muu auta, on pakko vain itse pinnistellä.
Ilmoita asiaton viesti
Eikö voisi sitten ajatella, että optimoidaan (minimoidaan) häiriöherkkyyttä. Tai optimoidaan jotain joka on kompromissi resurssien tehokkaan käytön ja häiriöherkkyyden minimoinnin välillä.
Siinä mielessä minusta EU tai euro eivät ole sinällään hyvästä tai pahasta. Kysehän on enemmän siitä, miten ja mihin ”työkaluja” käytetään. Systeemithän skaalautuvat koko ajan.
Ilmoita asiaton viesti
Aivan teknisesti asiaa tarkastellen, ongelma on se, että normaaliin signaalien optimointiin riittää malli. Robustisuuden optimointiin tarvittaisiin ”mallin malli”, tieto sen herkkyydestä erilaisten häiriöiden suhteen ja tieto sen reaktioista ympäristön muutoksiin. Täytyisi olla jonkinlainen ymmärrys mallin heikkouksista, jotta voisi varautua ongelmiin – myös silloin kun ongelmat ovat ennenkokemattomia (kuten ne yleensä aina ovat).
– Jos ei ole omaa valuuttaa, yksi olennainen yhteiskunnallinen vapausaste on poissa. Tulemme ehkä menettämään loputkin puunjalostusteollisuudestamma Ruotsiin, jos joudumme orjailemaan Saksan syklien tahdissa. Entäs sitten kun meillä ei ole enää sitä puujalkaakaan?
Ilmoita asiaton viesti
Vieläkin pyörittelen kysymyksiä. Mihin kohtaan yhteisörakenteessa sen oman valuutan pitäisi asettua? Pitäsikö Lapilla olla oma valuutta? Tai koko kalottialueella oma? Tai Skandinavialla?
Elämässä ei pääse testaamaan vaihtoehtoisia skenaarioita.
Ilmoita asiaton viesti
”… Mihin kohtaan yhteisörakenteessa sen oman valuutan pitäisi asettua? Pitäsikö Lapilla olla oma valuutta? Tai koko kalottialueella oma? Tai Skandinavialla?”
Mielestäni ainoa oikea vastaus on ”kansallisvaltio”. Tällainen kokonaisuus on kulttuurisesti toimiva monadi, ja sellaisen ympärille voidaan kehittää muitakin kestäviä rakenteita (kuten nyt tämä talous).
Ilmoita asiaton viesti
Vähän vielä ihan periaatteen vuoksi. Usein ajattelen, että kirjoitat hiukan turhan vastahankaisesti ja kärjekkäästi. Mutta toisaalta se taitaa olla ainoa keino saada lukija ajattelemaan.
Tuo otsikko on kaiken kattava, itsenäisyys on mahdollisuus vapauteen. Toisaalta täydellinen itsenäisyys ja täydellinen vapaus tarkoittaisi sitä, että olet täysin yksin ja omillasi. Joten tuossakin suhteessa on haettava itsenäisyyden ja vapauden ja toisaalta sitoutumisen ja vastuun oikeaa kombinaatiota. Siten että tavallaan käytettään resursseja hyvin ja toisaalta minimoidaan häiriöherkkyyttä. Mutta tässäkin kauniit sanat ja teoria ovat helppoja, toteutus vaikeaa.
Ilmoita asiaton viesti
Itsenäisyys velvoittaa hakemaan ne viisaat vapaudet, ja pyrkimään myös reunaehtojen muokkaamiseen siten, että aivan uudenlaiset vapaudetkin voivat ehkä emergoitua. – No pitäisikö antaa esimerkkejä, millä tavalla sitoutua ja minkälaista yhteistyötä hakea? Okei.
Turvallisuus ja ”ikuinen” tasapaino on välttämätön uusien vapauksien emergoitumisen mahdollistamiseksi. – Olen aina ollut sitä mieltä, että Natoon on mentävä, se on kestävä turva. EU:sta ja eurosta irti, ETA riittää; emme tarvitse kaksinkertaisia byrokratiarakenteita. Ja jo 90-luvulla olin sitä mieltä, että Karjala on palautettava, vähintään Viipuri on saatava; nyt koko Pohjois-Karjala näivettyy, kun sen luontainen ”pää” on amputoitu. Vastaavasti viisaat valtiomiehet aikanaan katsoivat, että Lappi umpiperänä on kuolemaan tuomittu ilman Petsamoa – millaisia mahdollisuuksia se tulevaisuudessa tarjoaisikaan!
Silloin Neuvostoliiton hajotessa tämä kaikki olisi ollut mahdollista, mutta Koivisto tyrmäsi Jeltsinin tunnustelut. Ja nyt sitten kaasuputki on rakennettu miltei Suomen rajan pintaan, niin että nämä seudut tulevat aina olemaan Venäjälle strategisesti tärkeää aluetta. – Herran tähden, eikö kukaan näe? Vai että kaasuputki on meille ”ainoastaan ympäristökysymys”!
Ilmoita asiaton viesti
Mielenkiintoista sinänsä, että minä näen Naton, EU:n ja euron juuri päinvastoin. No, en ole toisaalta kovinkaan paljoa ajatellut, mitkä ETAn mahdollisuudet olisivat.
Karjalaakaan en ole kauheasti kaivannut. Lienee siitäkin syystä, että itselläni ei ole mitään siteitä sinne. Sen sijaan sen rajan pitäisi idässä olla kokonaisuudessaan helpommin ylitettävä. Pelisäännöt tosin taitavat vielä olla niin erilaiset kahta puolta rajaa, että hedelmällinen molempia osapuolia hyödyttävä yhteistyö rajan yli on erittäin vaikeaa.
Petsamo olisi erittäin tärkeä Lapille. Mutta vielä tärkeämpää olisi, että koko kalottialue Kuolasta Atlantille voisi toimia yhtenä kokonaisuutena.
Ilmoita asiaton viesti
Nato on kummallinen, maaginen asia, josta Suomessa ei saa keskustella. Taas pelataan pelkojen ympärillä, ja käperrytään kauhukuviin. – Missä on valtiomiestarjokkaiden (presidenttiehdokkaiden) rohkeus ja arvojohtajuus? Kuitenkin, vasta jos valtakunnan puolustus on turvattu, voidaan keskittyä ylemmän tason tarpeisiin (vähän sillai ”systeemisen Maslowin tarvehierarkian” mielessä!).
Karjala liittyy erityisesti … voisiko sanoa, kansalliseen omanarvontuntoon, ja sillä tavalla sen kuuluisi olla tärkeä asia kaikille suomalaisille. Suomalaisuus ei voi olla eheä ennen kuin tämä Karjala-asia on käsitelty, muuten tulemme ikuisesti olemaan henkisesti orjakansaa. – Mainitset tuossa ne pelisäännöt: niinpä, jos pohja on höttöä, on turha rakentaa monimutkaisempia rakenteita, ”syntyjen” on oltava kunnossa; ei koskaan päästä entisenkaltaiseen terveeseen dynamiikkaan (ja emergenssien mahdollisuuteen) keinotekoisen rajan yli.
Petsamo on erikoistapaus: ensinnäkin se menetettiin vasta jatkosodan jälkipuinneissa, eikä se siksi vertaudu suoraan Karjala-kysymykseen (talvisota ei nimittäin MISSÄÄN määrin ollut meidän syymme, joten Karjala kuuluu meille ilman mitään mutinoita!). Toisaalta Petsamo ei ole koskaan ennen Tarton rauhansopimusta kuulunut Suomeen (se ei ole oikein kuulunut kenellekään). – Tuolloin 1920 meikäläiset valtiomiehet näkivät, että Petsamo on Suomelle keskeisen tärkeä … ja erityisesti nykyisin tämä arvokkuus on nähtävissä. Kohta meilläkin olisi öljyä, jäätymätön satama, ja vieläpä sananvaltaa arktisista asioista päätettäessä!
Ilmoita asiaton viesti
… Puututaan tässä nyt vielä siihen kaikkein suurimpaan tabuunkin – heimoaatteeseen. Silloin 20- ja 30-luvuilla äskettäin itsenäistyneen Suomen elämänvoima oli suurimmillaan, tavoitteena oli rakentaa kalevalaisesta suomalaisuudesta eheä kokonaisuus, myös valtiollisesti (ja tähän valtioon piti saada mukaan ne laulumaat). Eivät ne olleet ”sen ajan rasisteja” jotka suur-Suomea innokkaimmin rakensivat, vaan oppineita ihmisiä (AKS ja muut). – Onkin surkeaa nähdä, kuinka maan rakoon suomalaisuusaate sodan jälkeen lyötiin, niin, ettei siitä ole vieläkään toivuttu: vieläkin suomalaisuuden ajaminen on pelättävää ja hävettävää. – Ja mieliaiheeseeni palataksemme … mikähän ryhmä tästä suomalaisuuden alennustilasta on Suomessa eniten hyötynyt, ja edelleen pyrkinyt kaikenlaisia eheytymispyrkimyksiä torpedoimaan?
Ilmoita asiaton viesti