Uskon malleihin mutten ole hullu
Miksi valelääkärit niin pelottavat? Olisiko kyseessä intuitiivinen tunne siitä, että asiantuntijoille on annettu liikaa valtaa – jospa tuo ei kuitenkaan oikeasti tiedä mitään?
Ja vaikka olisi lääkärin paperitkin, mitä se takaa? Niin kauan on kuunneltu kaikenlaista rasva- ja kolesterolivalistusta … niin kauan on elämänlaatua heikennetty kaikenlaisin korviketuottein, eivätkä häpeämättömät pekkapuskat (ja kaiken maailman konsultit siinä siivellä) edes pyydä anteeksi!
Olisiko tällaisista asioista opittavissa jotakin, voitaisiinko rakentaa jonkinlaista metamallia toisaalta ihmisten käyttäytymisestä ja toisaalta asiantuntijoiden käyttäytymisestä – että osaisi edes jatkossa varoa?
Yksittäistä ihmistä on oikeastaan helppo ymmärtää: monimutkaisten ongelmien edessä iskee epävarmuus. Päätöksiä pitäisi kuitenkin tehdä, varsinkin jos on päättäjäksi tullut valituksi. Eipä sitten ole ihme, että markkinaraon ovat löytäneet erilaiset varmuuden kauppiaat, ne asiantuntijat. Avainongelma on tietenkin, että jos uskot asiantuntijoihin … niin, silloin sinä uskot.
Miten sitten tullaan asiantuntijaksi? Tai, ennemminkin, kuinka saadaan omat mielipiteet myydyksi asiantuntijuutena? – Maaginen sana nykypäivänä on tiede. Jos saat puheillesi tieteen sädekehän, silloin olet voittamaton. ”Vertaisarviointi”, se vastalauseet hiljentävä taikasana, ei kuitenkaan tarkoita muuta kuin hyväksyntää – niin, vertaisiltasi. Kun sinulla on vielä hurja pätemisen tarve, maltillisemmat tieteentekijät vetäytyvät sivummalle …
Fundamentalistit eivät tyypillisesti taida olla parhaita osaajia, heillä varmuus sivuuttaa epävarmuuden ja etsinnän. Tieteellinen suoraviivaisuus kiteytyy heidän käyttämissään kohteen malleissa; yksinkertaisimmillaan dynaamiset mallit ovat lokaalisia ensimmäisen kertaluvun malleja, joiden ennusteet tuottavat muuttujille aina suhteellisen vakiokasvun (eksponentiaalisen absoluuttisen kasvun). Systeeminen ymmärrys niissä loistaa poissaolollaan. Tällaisia triviaalimalleja ”asiantuntijat” kauppaavat esimerkiksi taloustieteessä ja ilmastotieteessä. – Ja yllättäen simuloinnit ennustavat jatkuvaa kasvua niin lämpötiloissa kuin bruttokansantuotteissakin!
Kääntäen, kun jokin malli on omaksuttu, se kahlitsee myöhempää ajattelua. Asiantuntijoilla ei ilmeisesti ole tullut mieleen ihmetellä historiassa toistuneiden kasvuvaiheiden ja normalisoitumisten (tai romahdusten) syklisyyttä, josko tällainen käyttäytyminen pitäisi vaatia olennaiseksi osaksi mallia? – Voi voi niin, herkkyyden kasvun systeeminen mallittaminen on haasteellista.
Näissä ”tieteiden” sovelluskohteissa on monia yhteisiä piirteitä jotka tekevät niistä vaikeita. Sekä ilmasto että talous ovat kompleksisia ongelmakenttiä, joissa vapausasteita on liikaa: tällöin kaikki käyttäytymiset voidaan selittää jälkikäteen, mutta etukäteen ei voida selittää mitään – mahdollisia realisaatioita on liian suuri määrä. Muuttujia on liian paljon identifioitavaksi, ellei lähtökohtana ole systeeminen mallirakenne. – Tähän tarjoaisin taas kybernetiikkaa.
Ilkeästi sanoen (näitä guruja on kyllä jo hymistelty tarpeeksi) talous- ja ilmasto-osaaminen tuntuu olevan enemmänkin psykologista laatua, milteipä uskonnollista luonteeltaan: kuulijat on saatava pelon tilaan, jonkinlaiseen hypnoosiin, ja heille on kerrottava pelastuksen olevan uskossa tarjottuun (poliittiseen) oppiin. Kauhukuvat pitää jättää riittävän epäkonkreettisiksi, niin ettei niistä voi jäädä kiinni; niiden pitää olla myös riittävän kaukana tulevaisuudessa (ettei käy niin kuin Y2K-hysterian kanssa joka sattuneesta syystä koki luonnollisen kuoleman!).
No nyt ilmastohörhöt ovat palailemassa Durbanista ja taloushörhöt Brysselistä, salkulliset lisärasitteita meille tuomisinaan. – Se mikä meritokratiaan pyrkivässä hallinnoinnissa kiusaa, on se että tällaiset monomaaniset ”yhden asian tuntijat” saavat päättää asioista meidän kaikkien puolesta. – Kysehän on vähän sama kuin kielipolitiikassa, jossa tietty eturyhmä saa aina ajaa tahtonsa läpi, he kun ovat ”asiantuntijoita”!
Kuinka rakennetaan ismi? – Hyvä esimerkki on skientologia, jonka tieteiskirjailija L. Ron Hubbard rakensi ”tieteellisesti”: hän totesi, että jos oikeasti haluat tienata miljoonia dollareita, niin paras tapa on perustaa oma uskonto. – No helkkari …
– Osta neokyberneettinen maailmankuva! Kaupanpäällisenä maailmankatsomus! (Eikä tässäkään vielä kaikki!)
Joku, muistaakseni Tarja Halonen, rauhoitteli Kioton ilmastokokouksen alla teollisuuspamppuja sanomalla että kokouksen tarkoitus on huolehtia siitä, ettei ilmastonsuojelu haittaa talouskasvua. Eikä ole haitannut.
Ikuinen talouskasvu romuttaa lopulta talouden perustan, ympäristön. Sen ymmärtämiseksi ei tarvitse olla ”asiantuntija”, maalaisjärki riittää. Kärhämöinti ilmaston lämpenemisestä on silmänkääntötemppu jolla huomio käännetään pois yleisestä saastumisesta ja luonnonvarojen rajallisuudesta.
Minä en ole minkään alan asiantuntija mutta voin vakuuttaa että ikuisen talouskasvun päässä on ympäristökatastrofi. Se voidaan estää helposti luopumalla ikuisen talouskasvun utopiasta. Nykyisen tietämyksen ja tekniikan tasolla se ei edes laske elintasoa jos se tehdään oikein.
Mutta tehdäänkö se, ja tehdäänkö se oikein? Siinäpä kysymys. Minulla on kyllä vastauskin valmiina.
Ilmoita asiaton viesti
”… ettei ilmastonsuojelu haittaa talouskasvua. Eikä ole haitannut …”
Mitä. Tälläkin hetkellä miljardeja ohjataan outoihin rahastoihin; ilmastoveroilla ym. on suuri osuus teollisuuden siirtäessä tuotantoaan kehitysmaihin; ihmisiä näivetetään energiaveroilla yms. …
– Älä huoli, minulle tämä hysteria on vain esimerkki ”systeemisestä anoreksiasta”, jolle ei voi kuin nauraa.
Ilmoita asiaton viesti
Ja minä olen pitänyt sinua älykkönä.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos! :o)
Dynamiikan attraktoreja ei kuitenkaan kyetä kääntämään, ja millään muulla ei ole merkitystä. Pelkkää rahan haaskausta.
Ilmoita asiaton viesti
Ei ole syklejä vaan ikuinen ja alati kiihtyvä kasvu….Hoh hoh hoih hjuuuu! ja Ryööh hoh hoh hoh hah hjuu vielä päälle.
Sanoivat siis herrat joilla on jatkuvasti päällä puku joka kertoo siitä että on syvästi niilo eli tumppu, eli kaveri joka ei ole kokonainen ihminen.
Ilmoita asiaton viesti
On aika huvittavaa, että Suomen päättäjät haluavat olla ”ytimissä”, niin EU:ssa kuin YK:n turvallisuusneuvostossakin. Kun kuitenkin nämä ”vastuunkantajat” eivät koskaan uskalla poiketa ”asiantuntijoiden” antamista toimimisen suuntaviivoista, mitään omaa sanottavaa ei ole! – Kyllä ne finanssigurut yms. saavat asiansa lobatuksi kabineteissa ilman meikäläisiä bulvaanejakin.
Nämä asiantuntijat ovat fiksuja, eihän siitä ole epäilystä – he ovat kyllä asiat miettineet ja suuntaviivat mieleisikseen optimoineet. Ainoa mikä heitä pelästyttää on mallista poikkeaminen: siinä mielessä pelastus katastrofeista voisikin tulla toimimalla ”toisin”. – Jaa miten? Se voikin olla intuitio ja populismi (”kansan” ymmärryksen toteuttaminen) joka pelastaa!
Ilmoita asiaton viesti