Lika barn leka bäst

Uudenvuodenpuheessaan arvojohtajana aikanaan valituksi tullut presidentti Tarja Halonen peräänkuulutti solidaarisuutta ja yhteisöllisyyttä. Hyvähyvä, joo.

 

Tähän vain tällainen lyhyt huomautus.

Solidaarisuudessa on loppujen lopuksi kyse altruismista, kyvystä tinkiä omista eduistaan muiden yhteisön jäsenten etujen hyväksi (perinteinen geneettispohjainen yhteisöajattelu pitää laajentaa ”itsekkään meemin” kehykseen). Tällaisen toiminnnan ymmärtäminen edellyttää enemmän tai vähemmän intuitiivista systeemistä ajattelua.

Looginen päättely ei nimittäin toimi, koska perinteiset päättelyn teoriat eivät toimi. Peliteoriassa on klassiseksi esimerkiksi tullut ns. vangin dilemma, joka osoittaa (mallin puitteissa) optimaalisen ja järkevän toimintatavan ristiriitaisuuden: yhteistyö olisi viisasta, mutta sepä ei kannata, kun vaarana on, että joku vetää välistä. Pitää voida luottaa siihen että niillä toisilla on samanlainen luottavaisen toiminnan malli – muutoin paras strategia on aina pettäminen, omista lyhytjänteisistä eduista itsekkäästi huolehtiminen. Varmuuden vuoksi systeemi kannattaa romahduttaa!? 

Malli pitää rakentaa (neokyberneettisesti) yli koko aika-akselin, ei hetkellistä kilpailutilannetta (peliteoreettisesti) optimoiden (avainterminä tässä on ”iterated prisoner’s dilemma”). Kannattaa huomata se perinteisen ei-systeemisen päättelyn ongelma, että laadullinen ero järkevässä käyttämisessä ilmenee vasta kun ”pelikierroksia” on äärettömästi – kaikissa lyhyemmissä peleissä pettämisstrategia on optimaalinen:

Jos pelikierroksia tiedetään olevan kiinteä määrä, viimeisellä kierroksella kannattaa aina pettää, koska kostoa ei enää tarvitse pelätä; mutta tästä seuraa se, että myös viimeistä edellisellä kierroksella kannattaa pettää koska luottamusta ei tarvitse säästellä – ja näin induktiivisesti päättelyä jatkaen päädytään siihen, että pettäminen kannattaa aloittaa heti alusta lähtien!

 

Äärellisellä aikavälillä ajatellen uhrautuminen kuulostaa aina tyhmyydeltä … niin, suomalaisuudelta. – Mielestäni kannattaisi olla ylpeä tällaisesta ikivanhasta kulttuurista, jossa jopa altruistisilla strategioilla on ollut aikaa emergoitua. Ikävä kyllä, viime aikoina eheää suomalaisuutta on murennettu tarkoitushakuisesti, eikä vähiten itsensä Tarja Halosen toimesta. Meidän täytyy kuulemma sopeutua globalisaatioon. Altruismi ja talkoohenki toimii kuitenkin vain ”omien” joukossa, monikulttuurisuus on oikotie systeemien kaatumiseen. – Kyse on loppujen lopuksi siitä, että vain suomalaisten kesken

Sama kaiku on askelten
kyllä vaistomme kertoo sen.

– Kuinka pinnallinen ja lyhytjänteinen maailmankuva ihmisellä (ja erityisesti presidentillä) saa olla.

 

heikkihyotyniemi

Heikki, versio 2: Suvaitsevampi, viisaampi ... ainakin vähän vanhempi ja paljon reikäpäisempi. Niin on vaatteet kuin aatteetkin: sinisiä, ja löysiä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu