Tällaista tällä kertaa

Olin männä viikot kuntoutuksessa. – Täytyy sanoa, että kyllä tämä hyvinvointiyhteiskunta on yksilölle hyvä, sinun arvoosi uskotaan katsomatta realiteetteihin. Vaan on siinä riskinsäkin: kun menee tarve pinnistellä, menee kosketus reaalimaailmaan, ja elämän maku katoaa. Yleisemminkin, kaikilla meillä on tänä päivänä sama ongelma – yhteiskuntaankin voi laitostua.

– Se oli kiehtova kokemus kerrassaan. Esimerkiksi voitin bingossa … tätä en olisi osannut odottaa. On tainnut Onnetarkin olla ihmeissään: vain sellaisten jumbofinalistien joukossa minä voin olla onnekkain!

 

Vieraassa ympäristössä alkaa ajatella outoja juttuja, tavallistakin oudompia. Kuntoutuslaitos oli Turun seudulla, ja siellä oli kuntoutujia eri puolilta Suomea; kun aikaa oli, totesin kielen ja erityisesti sen murteet kiinnostavaksi haasteeksi. – Blogistanissahan on ollut keskustelua siitä, kuinka jokainen kieli sanastoineen heijastaa omaa metafysiikkaansa. Mutta asioilla on lisäksi systeemiset, fraktaaliset ulottuvuutensa: kielen ominaisuudet eivät heijastu pelkästään tietoisen hahmotuksen alla, vaan myös sen yläpuolella, lyöden omintakeisen leimansa muodostuvaan ihmisyhteisöön, ihmisten keskinäiseen systeemiin.

Kielenkäyttö määrittelee ihmisten välisen vuorovaikutuksen mekanismin. Kuulostaako itsestäänselvyydeltä? Tätä kannattaa kuitenkin pohtia hieman tarkemmin … pysähdy sinäkin hetkeksi makustelemaan.

 

Turun murre on nopeaa säksätystä, sanoja lyhennellään jolloin niitä ehtii sanoa enemmän. Tarkoittaako tämä nopeaa ja tehokasta ajattelua ja tiedonsiirtoa? – Väitän, että mielen rattaat jauhavat vakionopeudella; vuorovaikutuksessa kyse ei ole informaation välityksestä vaan kytkeytymisestä. Jotta keskustelijoiden morfiset kentät voisivat kytkeytyä, avainhaasteena on yhteisen ”kantoaallon” virittyminen ja ajattelun dynamiikkojen yhteensovittaminen, jolloin vasta ”emformaatio” virtaa systeemissä ilman häviötä. Murteissa on enemmänkin kyse kulttuurisesti vakiintuneista synkronoinnin mekanismeista kuin yksittäisistä murresanoista.

Esimekiksi savon murteessa keskustelijaa koetellaan omalla tavallaan: ei pidä töksäytellä, pitää malttaa … osaatko pitää yllä sellaista pientä ”savonmuan smalltalkkia”, jossa sisällöllä ei ole niinkään suurta merkitystä, enemmänkin tunnelmalla. Maltti on avainasemassa, ”eiku vuan” on jo täysipainoinen vuorosana. Kyky kielellä leikkimiseen määrää oletko kunnon immeinen.

Peräpohjolassa kuuntelija on toisenlaisessa testissä. Kerronnan tyyli kiteytyy nätti-Jussista kertovissa tarinoissa: juttujen ydin on äärimmäisessä liioittelussa. Jos ei kuulija ymmärrä tällaista savotoiden huumorin lajia (ja jos ei ymmärrä että hänen reaktioitaan syrjäsilmällä tarkkaillaan), ei voi tulla vakavasti otetuksi. Tämä on salaviisautta josta etelän herrat eivät ole kuulleetkaan. Hyvän esimerkin tällaisesta perisuomalaisesta kerronnan tyylistä saa (surullista kyllä) ruotsiksi kirjoittavan Pajalassa syntyneen Mikael Niemen kirjoista.

Pohjanmaalla sen sijaan on viisaampi olla viisastelematta. Kun siellä puheella kurmootetaan, miltei konkreettisesti tuntee kuinka kentät resonoivat: puhe ei lähde palleasta vaan se lähtee palleista. Se vaatii oman hengitystekniikkansa ja erityisesti aivan omanlaisensa ajattelun: kun jotain sanotaan, sitä tarkoitetaan, joka sanaa painotetaan, ja sille sanomiselle vaaditaan aikaa ja tilaa. Miesten puheessa on pientä duudsonimaista hulluutta ja heittäytymistä, uhoa, elämän makua.

Omanlaistaan heittäytymistä ja elämän makua on karjalaisten olemuksessa ja vuorovaikutuksessa, joka vaatii samantapaista kokonaisvaltaista syväkytkeytymistä. Karjalainen vieraanvaraisuus on jopa vähän ahdistavaa: kuulin karjalaisevakosta, joka aina oli pistäytyjille heti kahvia kaatamassa … mutta jos joku ei kahvin lisäksi ottanut nisua, vietiin kuppikin pois: loukkaus mikä loukkaus! – Kyllä karjalaisuus olisi ansainnut kehittyä kokonaisena kulttuurina, suomalaisuuden kokonaisuus on nyt köyhempi.

 

heikkihyotyniemi

Heikki, versio 2: Suvaitsevampi, viisaampi ... ainakin vähän vanhempi ja paljon reikäpäisempi. Niin on vaatteet kuin aatteetkin: sinisiä, ja löysiä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu