Tällaista tällä kertaa
Olin männä viikot kuntoutuksessa. – Täytyy sanoa, että kyllä tämä hyvinvointiyhteiskunta on yksilölle hyvä, sinun arvoosi uskotaan katsomatta realiteetteihin. Vaan on siinä riskinsäkin: kun menee tarve pinnistellä, menee kosketus reaalimaailmaan, ja elämän maku katoaa. Yleisemminkin, kaikilla meillä on tänä päivänä sama ongelma – yhteiskuntaankin voi laitostua.
– Se oli kiehtova kokemus kerrassaan. Esimerkiksi voitin bingossa … tätä en olisi osannut odottaa. On tainnut Onnetarkin olla ihmeissään: vain sellaisten jumbofinalistien joukossa minä voin olla onnekkain!
Vieraassa ympäristössä alkaa ajatella outoja juttuja, tavallistakin oudompia. Kuntoutuslaitos oli Turun seudulla, ja siellä oli kuntoutujia eri puolilta Suomea; kun aikaa oli, totesin kielen ja erityisesti sen murteet kiinnostavaksi haasteeksi. – Blogistanissahan on ollut keskustelua siitä, kuinka jokainen kieli sanastoineen heijastaa omaa metafysiikkaansa. Mutta asioilla on lisäksi systeemiset, fraktaaliset ulottuvuutensa: kielen ominaisuudet eivät heijastu pelkästään tietoisen hahmotuksen alla, vaan myös sen yläpuolella, lyöden omintakeisen leimansa muodostuvaan ihmisyhteisöön, ihmisten keskinäiseen systeemiin.
Kielenkäyttö määrittelee ihmisten välisen vuorovaikutuksen mekanismin. Kuulostaako itsestäänselvyydeltä? Tätä kannattaa kuitenkin pohtia hieman tarkemmin … pysähdy sinäkin hetkeksi makustelemaan.
Turun murre on nopeaa säksätystä, sanoja lyhennellään jolloin niitä ehtii sanoa enemmän. Tarkoittaako tämä nopeaa ja tehokasta ajattelua ja tiedonsiirtoa? – Väitän, että mielen rattaat jauhavat vakionopeudella; vuorovaikutuksessa kyse ei ole informaation välityksestä vaan kytkeytymisestä. Jotta keskustelijoiden morfiset kentät voisivat kytkeytyä, avainhaasteena on yhteisen ”kantoaallon” virittyminen ja ajattelun dynamiikkojen yhteensovittaminen, jolloin vasta ”emformaatio” virtaa systeemissä ilman häviötä. Murteissa on enemmänkin kyse kulttuurisesti vakiintuneista synkronoinnin mekanismeista kuin yksittäisistä murresanoista.
Esimekiksi savon murteessa keskustelijaa koetellaan omalla tavallaan: ei pidä töksäytellä, pitää malttaa … osaatko pitää yllä sellaista pientä ”savonmuan smalltalkkia”, jossa sisällöllä ei ole niinkään suurta merkitystä, enemmänkin tunnelmalla. Maltti on avainasemassa, ”eiku vuan” on jo täysipainoinen vuorosana. Kyky kielellä leikkimiseen määrää oletko kunnon immeinen.
Peräpohjolassa kuuntelija on toisenlaisessa testissä. Kerronnan tyyli kiteytyy nätti-Jussista kertovissa tarinoissa: juttujen ydin on äärimmäisessä liioittelussa. Jos ei kuulija ymmärrä tällaista savotoiden huumorin lajia (ja jos ei ymmärrä että hänen reaktioitaan syrjäsilmällä tarkkaillaan), ei voi tulla vakavasti otetuksi. Tämä on salaviisautta josta etelän herrat eivät ole kuulleetkaan. Hyvän esimerkin tällaisesta perisuomalaisesta kerronnan tyylistä saa (surullista kyllä) ruotsiksi kirjoittavan Pajalassa syntyneen Mikael Niemen kirjoista.
Pohjanmaalla sen sijaan on viisaampi olla viisastelematta. Kun siellä puheella kurmootetaan, miltei konkreettisesti tuntee kuinka kentät resonoivat: puhe ei lähde palleasta vaan se lähtee palleista. Se vaatii oman hengitystekniikkansa ja erityisesti aivan omanlaisensa ajattelun: kun jotain sanotaan, sitä tarkoitetaan, joka sanaa painotetaan, ja sille sanomiselle vaaditaan aikaa ja tilaa. Miesten puheessa on pientä duudsonimaista hulluutta ja heittäytymistä, uhoa, elämän makua.
Omanlaistaan heittäytymistä ja elämän makua on karjalaisten olemuksessa ja vuorovaikutuksessa, joka vaatii samantapaista kokonaisvaltaista syväkytkeytymistä. Karjalainen vieraanvaraisuus on jopa vähän ahdistavaa: kuulin karjalaisevakosta, joka aina oli pistäytyjille heti kahvia kaatamassa … mutta jos joku ei kahvin lisäksi ottanut nisua, vietiin kuppikin pois: loukkaus mikä loukkaus! – Kyllä karjalaisuus olisi ansainnut kehittyä kokonaisena kulttuurina, suomalaisuuden kokonaisuus on nyt köyhempi.
Tarjotaan nyt sitten sinulle vähän lisää tätä pohojalaista sielunmaisemaa.
”Valiitsitte sitte oman miehen urheilusihteeriksi.” ”Niin oisitta tekki, jos oisitta pystyneet.”
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä! – Mutta se ei ole ”pohojalainen” sielunmaisema, vaan pohojalaanen. Et saa lopussakaan nielaista puhettasi, vaadit täyden huomion, ja vaadit responssin. Kytkentä on täydellinen – tämä edellyttää kuitenkin myös kuulijalta pohjalaisuutta, kyynisyys katkaisee yhteyden. – Niin että jos jottain teet niin tullee priimaa!
http://www.youtube.com/watch?v=zr4LY3AaF3M
Ilmoita asiaton viesti
Olet (puoliksi) oikeassa. Ja pitäisi tehdä murteen osalta jopa ero etelä-, keski- ja pohjoispohjalaisten väliltä. Tai sitten pistää ekvivalenssi eteläpohjalaisen ja pohojalaasen välille. Eteläpohojalaaset taitavat pitää sitä itsestäänselvyytenä. Itse olen lisäksi vielä murrosalueelta, jossa on vaikutuksia sekä keski- että pohjoispohjanmaalta.
Mutta toisaalta oleellista on, että sanoilla ei riplailla. Se on annettu, mikä on tarjottu.
Ilmoita asiaton viesti
”Olet (puoliksi) oikeassa”
Niin, kaikki on vain omaa tulkintaa, asioiden loksahtelua omassa mallissa … mutta jotain perää näissä intuitioissa lienee: Talouselämä-lehti kertoi taannoin, että miltei kaikki suuryritysten johtajat ovat läntisestä Suomesta, erityisesti Pohjanmaalta (vaikka savolaiset kuinkakin ovat olevinaan ”piällysmiehiä”!). – Itsekin haluaisin ”elämäntapapohjalaiseksi”: luennoidessa sellainen tyyli toisi roppakaupalla lisää ilmaista karismaa!
Ilmoita asiaton viesti
Miksi ihmisen pitää pinnistellä? Me olemme kuitenki melko laiskoja eläimiä pohjimmiltamme..
Voisin jopa ajatella ihmisten olevan onnellisempia,kun ei tarvisi niinkään pinnistellä..
Ilmoita asiaton viesti
”Voisin jopa ajatella ihmisten olevan onnellisempia,kun ei tarvisi niinkään pinnistellä”
Vaikka kuinkakin hyvinvointivaltion ihmisiltä halutaan elämän kovat realiteetit pustää piiloon, tosiasia on se, että elämä (tai ainakin menestyminen pitkällä tähtäimellä) on kilpailua.
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä kyllä..Kilpaileeko muurahaiset?
Tähän on turha sekoittaa hyvinvointivaltiota..tai mitään valtiota. Nyt puhutaan ihmisestä itsestä joka haluaa mahdollisimman vähällä saada mahdollisimman paljon. No nyt meillä on teknologia tarjoamassa tätä,mutta ideologiat eivät anna myöden.. kuten tälläinen ajatus ”elämä on kilpailua”.
Se on harha..se on jokin jäänne jostakin joka ollaan saatu suggeroitua meihin kuin uni. Tosin tämä uni on vaarallinen meidän elämän kannalta ja itseasiassa kaiken elämän kannalta tällä pallolla.Varsinkin jos ei ymmärrä mihin kilpailu aina loogisesti päättyy?
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä ihmisen pitää pinnistellä. Jos katsot lapsia (heidänhän ei periaatteessa tarvitsisi pinnistellä vaan vanhemmat pitävät heistä huolen), hehän pinnistelevät niin pitkään, että suunnilleen putoavat siihen paikkaan, missä sattuvat olemaan. Kuin kissanpennut. Mutta kenenkään ei pitäisi joutua pinnistelemään liian pitkään yli omien voimavarojensa.
Siinä vaiheessa, kun katoaa kaikki halu pinnistellä, on oikeastaan kadonnut koko elämänhalu.
Ilmoita asiaton viesti
Mistä ihmeestä tälläistä teoriaa tulee? ”Siinä vaiheessa, kun katoaa kaikki halu pinnistellä, on oikeastaan kadonnut koko elämänhalu.”
Kertokaa nyt ihmeessä mistä tälläinen kumpuaa..onko se lukenut jossakin vai osoittuuko se jotenkin tässä vääristyneessä yhteiskunnassa ja te pidätte sitä totuudellisena elämälle?
Ilmoita asiaton viesti
Pinnistelethän sinäkin. Joko huviksesi tai tosissasi. Yrität esittää vasta-argumentteja joko siksi, että uskot omiin argumentteihisi tai olet kiinnostunut näkemään, mitä saat vastaukseksi, kun sohaiset tietyllä tavalla.
Älä ole liian rajoittunut sen pinnistelyn suhteen. Leijonauros lepää olikohan se 21 tuntia vuorokaudessa, lopun aikaa se pinnistelee ruuan ja naaraiden parissa tai muuten vain näyttääksen, kuka on ykkönen. Mutta uros, joka ei enää pinnistele… Vähän kuin ”Täytit sitten pyöreitä vuosia. Eikös vanheneminen ole ikävää.” ”Ei lainkaan, jos miettii, mikä on se toinen vaihtoehto.”
JK: Tuon lainaamasi teorian ravistin ihan omasta hihasta.
Ilmoita asiaton viesti
Esitän erillaisia näkemyksiä kilpailusta,mitä olette näistä mieltä?
ELÄMÄ ON LOPUTON KILPAKENTTÄ
Olemme noidutussa kehässä,kun kilpailu, etuilu ja taistelu tuntuu pakottavan kaikki kilpailemaan, etuilemaan ja taistelemaan. Me synnymme maailmaan, jossa tämä tila vallitsee.
Enemmistö uskoo ja tahtoo uskoa, että elämä on taistelua, kilpailua, väkevämmän voittoa heikommasta. Sen vuoksi kilpailun ja taistelun henkeä ylistetään. Voittajia kunnioitetaan ja kumarretaan, voitettuja ivataan, joskus säälitään.
Olemme noidutussa kehässä. Kuta kiihkeämmin tavoittelemme voittopisteitä ulkonaisten saavutusten, näkyvyyden, huomion, vallan, menestyksen, etevyyden ja pysyvyyden kilpakentällä, sitä enemmän ehtyvät spontaanin ilon lähteet ja samalla myös positiivisen toiminnan energialähteet sielussamme. Mitä ehtyneemmäksi, juurettomammaksi sisäinen elämämme käy, sitä kiihkeämmin yritämme täyttää tyhjän elämämme ulkonaisin saavutuksin ja korvikkein. Ja kaiken tämän väistämättömänä seurauksena on alati kiristyvä taistelu ihmisten kesken kotona, koulussa, yhteiskunnassa, politiikassa, kansojen ja etupiirien kilpakentillä.
Ihmiset voisivat elää rauhaa – mutta eivät voi, koska heidät lapsesta saakka kasvatetaan kilpailemaan ja taistelemaan, voittamaan, kukistamaan, alistamaan ja tappamaan toisiaan. Tämä kasvatus ja siihen pohjaava elämänkäsitys todellistaa itsensä: Syntyy ja säilyy asiaintila, jossa on kilpailtava, taisteltava ja tapettava.
Elintason nousu ei lisää onnea
Jotakin meissä itsessämme on vinossa. Elintason nousu ei olekaan lisännyt elämän onnellisuutta, elämän rauhaa, elämän iloa.
Ihmisten valtava enemmistö näkee unia voitoista, mutta ei voita. Jokaista voittajaa vastaan on vähintään sata voitettua, jälkeenjäänyttä. Ihmisen luonnollinen, lämmin suhde, alkaa viiletä.
Mitä vimmatumpi elintasokilpa, sitä herkemmin nähdään toinen ihminen mahdollisena kilpailijana, jonka ylipuolelle pitäisi päästä.
Ihmisiä hallitsee etäisyyden illuusio. He luulevat, että päämaali, täyttymys, on jossakin etäällä, korkealla, ja niin he juoksevat kuin orava rattaassaan pääsemättä milloinkaan mihinkään.
Kuta korkeampi elintaso on, sitä enemmän alkavat merkitä ns. statussymbolit, sosiaaliset arvonmitat. Ihmisen arvoa aletaan mitata ulkoisilla seikoilla: Ihminen sinänsä ei ole arvo. Ihmisen rehellinen aherrus ei ole arvo.
Ihmiset voisivat olla onnellisia ja onnellistaa toistensa elämää – mutta eivät voi, koska heitä hallitsee yleinen usko, jonka mukaan kunkin on taisteltava oman onnensa puolesta, riistettävä se toisilta sekä varjeltava omaa onnea suhtautumalla piittaamattomasti toisten onnettomuuteen. Juuri täten saadaan sydän kuivaksi ja kovaksi, ehdytetään sisäiset onnenlähteet.
Ihmisen sisin ja parhain jää viljelemättä
Elämään tulee onttous, kun ihmiselämän merkitys ja arvot siirtyvät ulkonaisiin asioihin, joita me emme voi hallita, keskinäiseen kilpailuun. Ja tässä on ydinkohta: ihmisessä jää viljelemättä sisin ja parhain. Ihmisen sieluun tulee tyhjyys. Siellä ei olekaan tarkoitusta, siellä ei ole välitöntä, elämyksellistä sisällystä.
Arvostus siirtyy elämää kantavasta arkitodellisuudesta, todella hyödyllisistä asioista, keinotekoisiin asioihin, jotka ovat irti hyödyllisestä elämästä. Ihailua ja arvostusta saa mies, joka voittaa nyrkkeilykehässä tai juoksee sekunnin kymmenesosan nopeammin kuin toiset tai voittaa iskelmäkilpailussa – samantekevää missä, kunhan voittaa. Mutta mies, joka ahertaa tehtaassa, raataa pellolla tai metsässä, on vain tavallinen mies, joka ei ole elämässä mihinkään päässyt.
Ihmiset palvovat mitä tahansa, mistä luulevat uhoavan heille arvonkorotusta, etua, aineellista tai henkistä hyötyä, mutta kulkevat ohi köyhän, mitäänantamattoman.
Nykyisen yhteiselämämme luonnottomuus on siinä, että me paisutamme, pöhötämme luonnolliset ja sinänsä oikeutetut tarpeemme luonnottomiksi. Meitä villitsee poroporvarillinen paljouden tarve, rellestäminen, pöyhkeilyn, isottelun, upeilun tarve. Ja kuta enemmän rellestämme, maksamme rahaa ja pöyhkeilemme rahankäytöllämme, sitä viheliäisemmäksi käy sisäinen sielunelämämme.
Kaikki nämä oli Yrjö Kallisen näkemyksiä ja sanoisin,että niissä piilee melko paljon totuudellisuuden arvoa.
Laitoin siksi,että näkisitte ehkä vähän enemmän kuin yhden ”vakion” ihmisessä ja elämässä.
Ilmoita asiaton viesti
Hienoja asioita ja ajatuksia. Jokainen kappale pelkästään totta.
Mutta yhdessä kohden ajatus katkeaa. Ja juuri siinä kohden, missä sen olisi pitänyt nousta huippuunsa:
”Mutta mies, joka ahertaa tehtaassa, raataa pellolla tai metsässä, on vain tavallinen mies, joka ei ole elämässä mihinkään päässyt.”
Juuri tuossa kohdenhan on se mies, joka on pinnistellyt juuri sen oman osuutensa. Hänellä on todennäköisesti riittänyt elämänvoima nykyhetkeen ja se riittää hänellä viimeiseen hengenvetoon.
Ilmoita asiaton viesti
Ei ihmisen tarvitsisi erikseen pinnistellä pysyäkseen elossa..se on aivan luonnollista tarpeiden tyydyttämistä ja siihen meillä on kaikki mahdollisuudet,mutta ideologiat estää näin tapahtumasta. Mutta meidän pitää tosissaan pinnistellä,että voisimme kilpailla toistemme kanssa tai siis jonkun entiteetin kanssa ainakin..kuten raha tai talous tai yritys..tms..
Ilmoita asiaton viesti
Hyvin pistät kampoihin. Mihinkäs kohtaan asetetaan se luonnollisten tarpeiden tyydyttämisen taso. Ruokaa nyt ainakin olisi hyvä saada. Suvunjatkaminen lienee yksittäisen uroksen osalta koko populaatiota ajatellen peanuts. Näilläkin alueilla on myös pieni kilpailun vaara vaikka osittain voisi yhteistyökin olla poikaa.
Naurismaata joutuisi sitten itsekukin vähän kuokkimaan. Ja talvella olisi hyvä osata laittaa parit ansalangat lintusille. Takkapuiden tekeminen Suomen oloissa olisi hyvä taito. Jos olisi lapsia, joutuisi varmaan vähän kuokkimaan heidänkin puolestaan. Siinä kymmenen korvilla varmaan jo alkaisivat tulemaan toimeen omillaan. Mutta pinnisteleminen, pois se minusta…
Ilmoita asiaton viesti
”Hyvin pistät kampoihin. Mihinkäs kohtaan asetetaan se luonnollisten tarpeiden tyydyttämisen taso. Ruokaa nyt ainakin olisi hyvä saada. Suvunjatkaminen lienee yksittäisen uroksen osalta koko populaatiota ajatellen peanuts. Näilläkin alueilla on myös pieni kilpailun vaara vaikka osittain voisi yhteistyökin olla poikaa.”
Ensinnäkin..pakko pistää kampoihin,koska olette niin varmoja omasta asiastanne. 🙂
Luonnolliset tarpeet ovat ruoka,vaatteet..ja näillä leveyspiireillä tarvitaan lämmin asunto. Eikä se kauneuskaan paljon maksaisi.
Mutta koko linjan pointtini pysyy..me teemme vuosittain yli 10 miljardille ihmiselle ruokaa,mutta 10 miljoonaa ihmistä kuolee nälkään vuosittain. Tämän ruuan tekee todella minimaalinen joukko ihmisiä vuodessa.
Mitä tulee suvun jatkamiseen..en ole koskaan kilpaillut ”naaraasta”.Sellainen tulee eteen,jos on tullakseen ja jos ei..niin sitten ei.Sellainen myös pysyy rinnalla,jos itse haluaa. Meillä ihmisillä kun on valinnan mahdollisuus aina nyt ja tässä.Se ei vaadi ponnisteluja vaan päätöksen.
”Naurismaata joutuisi sitten itsekukin vähän kuokkimaan. Ja talvella olisi hyvä osata laittaa parit ansalangat lintusille. Takkapuiden tekeminen Suomen oloissa olisi hyvä taito. Jos olisi lapsia, joutuisi varmaan vähän kuokkimaan heidänkin puolestaan. Siinä kymmenen korvilla varmaan jo alkaisivat tulemaan toimeen omillaan. Mutta pinnisteleminen, pois se minusta…”
Mutta ei noiden asioiden eteen tarvitse paljoa pinnistellä,kuten aijemmin jo esitin.Meillä on nyt jo käytössä se teknologia ruokkimiseen. Etkö ole huomannut,että pääasiassa ihminen pinnistee vain ollakseen toista parempi jossakin aivan turhanpäiväisessä asiassa..kuten omistaa hienompi postilaatikko tai auto.. omistaa enemmän rahaa kuin toinen..tai jotakin muuta typerää.
Ilmoita asiaton viesti
Niin että tervetuloa kiinalaiset, olette jo voittaneet.
Ilmoita asiaton viesti
Et kai Heikki ole oikeasti taistelemassa Kiinalaista vastaan?
Voin jo heti sanoa,että me olemme hävinneet..Mitä meillä on enemmän kuin siellä jotta voisimme realistisesti voittaa?
Mehän vedämme itsemme taloudelliseen hirteen ja näin ollen luovutamme kaikki Kiinalle. Tämä siis vain ja ainoastaan rahan takia jota me pidämme uskonnollisena asiana jo..Tämä hulluus pitää loppua.
Ilmoita asiaton viesti
Mitä vähemmän sinä tsemppaat, sitä enemmän täytyy jälkeläistesi tsempata. – Tai sinun asenteellasi johdonmukaisinta on tietenkin jättää ne lapset tyystin tekemättä.
Muista kuitenkin että yksilöllä on arvoa ainoastaan elävän yhteisön jäsenenä (sanoisinko tätä ”kybernetismin perusprinsiipiksi”).
– Ja muista, että myös voimasi on yhteisössä. Ajattele nyt vaikka noita muslimeita: ei mitään taloudellisia tai tiedollisia menestymisen edellytyksiä – muuta kuin se kaikki esteet tieltään murtava elämän voima.
Ilmoita asiaton viesti
Olen aina kuvitellut muslimeilla olevan voimana uskonto..
Elämisen voimaa on,mutta sekin tulee luonnostaan. Kaikki mikä sitä heikentää on vain meidän muiden pinnistelyn tulosta.
Tämä on ihmiselämän perusprinsiippi.
Selostan selkeämmin..me ihmiset teemme täällä toistemme elämän helvetiksi tällä pinnistelyllä,kun me koitamme olla aina jotakin.
Ilmoita asiaton viesti
”Olen aina kuvitellut muslimeilla olevan voimana uskonto”
Joo joo, uskonto onkin perussyy siihen, että hyvin erisuuntaiset pyrinnöt tulevat koordinoiduiksi – ja tämä yhteisvaikutus sitten näkyy pyrkimyksenä ”eteenpäin” (mikä ei meidän mielestämme näytä edistykseltä!). – Mutta toinen perusselitys islamin leviämisessä lienee muslimien yhteisöllisyys: vain individualistit voivat keksiä, ettei kannata elää.
”me ihmiset teemme täällä toistemme elämän helvetiksi tällä pinnistelyllä,kun me koitamme olla aina jotakin”
Sanos muuta. Tällainen itsensä korostaminen on juuri sitä länsimaista individualismia.
Ilmoita asiaton viesti
Olet 100% oikeassa!
Nyt voinkin kertoa miten se kilpailu vaikuttaa yhteisöön,kun on ensin tullut tunnistettua se individualismi sieltä joukosta ja mitä se saa aikaan.
Keskinäisen kilpailun suotavuuden ja tärkeyden korostaminen merkitsee kaksiteräistä miekkaa.Myönteisenä puolena on se valtava ihmisenergioiden liikekannalle pano,joka sen kautta on saatu aikaan.Tuo energia on ollut johtavana tekijänä siinä kehityksessä,joka on ennennäkemättömällä tavalla kohottanut elintasoamme.
Toisaalta tuo miekka leikkaa syvälle elämämme henkisiin elinhermoihin.Se tekee meidät tyytymättömäksi se nykyisyyteen että menneisyyteen.Se synnyttää pakottavan levottomuuden,joka panee meidät yrittämään aina eteenpäin.Eilispäivä on muinaishistoriaa ja tämäkin päivä vaihtuu nopeasti vanhanaikaiseksi.Me kaikki tahdomme kaikkea enemmän ja enemmän.Tarpeillamme ei ole mitään rajoja.Tuskin on olemassa muita sellaisia pyrkimyksiä,jotka voisivat vieroittaa meidät tästä himoamisestamme.
Valitettavasti on kuitenkin niin,että kaikkien on mahdoton saada aina enemmän ja enemmän.Ja valitettavasti on siten,että pelkkä pyrkimys saada aina enemmän asettaa ihmiset toista ihmistä vastaan,loputtomaan taisteluun keskenään.Tämä tapahtuu riippumatta siitä,pyritäänkö päämäärään kieroin tai reiluin keinoin.Ne,jotka eivät onnistu jatkuvasti saavuttamaan jotain enemmän,tuo taistelu muodostuu erityisen katkeraksi.Mutta myös ilmeisesti menestyvien kohdalla on arkipäivän maailman täynnä kilpailijoita – nuorempia,ovelampia,onnekkaampia – jotka kaikki kahmivat itselleen samoja lihoja samasta kattilasta.
Juuri tämä on yhteiselämämme perusasetelma ja se kiteyttää meihin epäluuloisuuden ja kireän halveksunnan asenteen.Paradoksaalista kyllä,menestys ja onnistuminen riippuu tavattoman paljon siitä,että pystymme naamioimaan ja salaamaan tuon taistelun vaatiman todellisen suhtautumisemme ja kätkemään sen huumorin,myöntyväisyyden,kaksinaamaisuuden, ja välinpitämättömyyden asepuvun taaksen.Mutta sisällä kiehuva viha jää olemaan ja etsii purkautumistietä psykosomaattisten vaivojen,mielisairauksien,avioerojen ja rikosten kautta.
Ongelman ydin on meidän yhteiselämämme kudelmassa ja sen sisältämässä hirvittävässä kilpailun hengessä,sen asettamissa elämän perustarkoituksissa…sekä siinä,että yhteiskuntamme ei suinkaan palkitse niitä,jotka tosissaan pyrkivät näkemään elämän perusarvot toisin.
Tahdon huomauttaa..tottakai tahdon elää,jos en tahtoisi niin en myöskään eläisi. En vain halua elämäni olevan kilpailua toisten kanssa.
Ilmoita asiaton viesti
… Näitä elämän ja tuskan teemoja on tarkasteltu iän kaiken – idän uskonnoista Schopenhauerin filosofioihin. Joka tuska siis johtuu elämänhalujen törmätessä ja estäessä toisiaan etenemästä. Tässä kisassa on fiksumpaa olla se voittaja, muuten olet häviäjä!
”En vain halua elämäni olevan kilpailua toisten kanssa”
Elämä on raakaa. Se, että sinä elät, vähentää elämisen edellytyksiä muilta … viisaampi olla ajattelematta tätä ja porskuttaa menemään.
Ilmoita asiaton viesti
Jälleen tuli uusi peli..”minun elämäni on toisilta pois”.
No millähän kaavalla tämän lasket?
Ilmoita asiaton viesti
”No millähän kaavalla tämän lasket [että oma elämäsi vähentää muiden elämisen edellytyksiä]?”
Lue niitä Penttti Linkolan teesejä … eipä niitä liene kukaan kumonnut.
Ilmoita asiaton viesti
Taidan mennä taas tuonne Heikin alueelle. Mutta voisiko sen myös ilmaista niin, että suljetussa järjestelmässä meillä ei ole mitään ääretöntä resurssia. Joten pelaamme käytännössä aina nollasumaapeliä?
Ilmoita asiaton viesti
Heikki, joko olisi syytä myöntää Vellulle ”Ansiokkaan argumentoijan” arvonimi. Taistelu kahdella rintamalla yhtä aikaa on minusta vähintäinkin pinnistelyä.
Ilmoita asiaton viesti
🙂
Ilmoita asiaton viesti
… No mikä ettei. Mielelläni keskustelen … sanoisinko, ”ei-perussuomalaisten” kanssa. Nimittäin vilpittömästi haluaisin ymmärtää sitä ajattelua – edes jollakin tasolla.
Ilmoita asiaton viesti
Äänestin eduskuntavaaleissa perussuomalaista. Mielestäni hän vaikuttaa todella tasapainoiselta.
Porilainen joku neito se oli,mutta juuri nyt en muista nimeä. Blondi kuitenkin..
Kannattaisin enemmänkin persuideologiaa,jos siellä olisi jotain psykologian perusajatuksia joukossa..näitä saat lukea Oikkoselta lähes jokaisesta blogista missä hän käsittelee psykoanalyysiä.
Mitä tulee vielä persuideologia verrattuna koko maailman tulevaan turbulenssiin niin voisin antaa varoituksen sanan,että nyt pitää olla kieli keskellä suuta tai paljon tapahtuu huonoa..
Ilmoita asiaton viesti
Et kyllä ole mikään perus-perussuomalainen jos noin asioista stressaat. Kun perus-persuidea kuitenkin (mielestäni) on se, että suomalaiset ovat ansainneet olemisen ja elämisen oikeutuksen kulttuurien joukossa ilman mitään lisänäyttöjä. Ja joka tätä ei myönnä – haistakoon paska (rasisti-leimalla ei ole merkitystä kun ei suostu pelaamaan sivistyneistön määrittelemillä säännöillä).
”Mitä tulee vielä persuideologia verrattuna koko maailman tulevaan turbulenssiin niin voisin antaa varoituksen sanan,että nyt pitää olla kieli keskellä suuta tai paljon tapahtuu huonoa”
No niinpä varmasti. Aina ovat suomalaiset pärjänneet, ja pärjäävät jatkossakin. Suomalaiset ovat sopeutuneet olemaan vahvempien kulttuurien mollattavina – hauska nähdä sen sijaan kuinka jotkut ranskalaiset ja ruotsalaiset uudessa tilanteessa pärjäävät!
Ilmoita asiaton viesti