Päivän teemaan liittyen
Valtion johtoon olisi saatava paras systeeminen ymmärrys – valittavalla presidentillä tulisi olla paras malli maailmasta. Tällainen malli heijastuu visiona tulevaisuudesta, sen mahdollisuuksista ja uhkista. Tätä voidaan arvojohtajalta edellyttää.
Seuraavassa heitän (hävyttömän yksipuolisia) arvioita presidenttiehdokkaista kahden kriteerin suhteen: ensinnäkin, kuinka vahva henkilön näkemys on, ja toisekseen, kuinka oikea (!) se on.
Sauli Niinistö – MIINUS ja MIINUS.
Niinistö on euron takuumiehenä pankkimiesten tiukassa talutusnuorassa, ja hän on omaksunut heiltä harhaisen maailmankuvan. Eikä riitä se, että hän uskoo talousmiehiin – lisäksi hän uskoo mainosmiehiin: nämähän ovat lirkutelleet, että kansansuosionsa säilyttääkseen hänen täytyy pidättäytyä kaikista rohkeista kannanotoista. Vaikutelmaksi jää, että hän osaa jälkikäteen selittää asiat parhain päin – mutta viisautta olisi nähdä asiat etukäteen. – Vai että ”Suomelle duuniin” … mutta kun pitäisi toimia nokkamiehenä!
Paavo Väyrynen – MIINUS ja PLUS.
Väyrysen talousnäkemys on terve. Mutta taustalla kaihertavat muistot: onko kyse taas opportunismista, oman edun ajamisesta? Pitkä poliittinen kokemus tuo mukanaan myös mielikuvien muuttumisen hitauden: kokemuksen mukaan Väyrynen on valmis välistävetoihin, ja selityksiä riittää. – Millä olennaisella tavalla EU eroaa Neuvostoliitosta? Väyrynenhän pisti kaikki korttinsa likoon aikoinaan tämän toisen liittovaltion puolesta, miksi tämä nykyinen ei sitten kelpaa?
Paavo Lipponen – PLUS ja MIINUS.
Ensiksi tahdon kiittää … mukavaa että Pöövo lähti ehdolle. Saatiinpa todetuksi etteivät suomalaiset osta mitä tahansa potaskaa. Lipposen visio on erittäin vahva – mutta täysin päin seinää. Henkilö, joka avoimesti halveksii suomalaisuutta, ei onneksi pääse meille kumarrettavaksi.
Timo Soini – PLUS ja PLUS.
Mitäpä hänestä enempää, hän on oikeassa ja hän on varma asiastaan. – Soini itse sössi menestyksensä, yrittäessään vähentää itseensä kohdistuvaa antipatiaa. Voi kuinka turha yritys, hän tulee pysymään suvitsevaiston pääperkeleenä. Liudentaessaan mielipiteitään hän antoi aloitteen ja näkyvyyden Paavo Väyryselle.
Pekka Haavisto ja Paavo Arhinmäki, entäpä nämä pojut? – En voisi kuvitellä äänestäväni maan isäksi muuta kuin oikeaa isää. Täytyy olla lapsia että olisi paremmat edellytykset monimutkaisten asioiden ymmärrykseen, ja täytyy olla riittävästi ikää.
Sari Essayah ja Eva Biaudet jäävät omassa arvioinnissani hännille … äänestän aina miestä ihan vain pottuillakseni. :o)
… Näyttääpä tulevan tylsä toinen kierros (ja alhainen äänestysprosentti, veikkaan): Haaviston kannatus on jo suunnilleen tapissaan.
Ilmoita asiaton viesti
Unohdit Niinistön NATO-ystävyyden. Mielestäni tätä kysymystä on vältelty turhan pitkään. Haavisto voisi heittää ”NATO-Sauli”-kortin jotta tilanne tasoittuisi
Ilmoita asiaton viesti
Niin, kaikin tavoin Niinistö yrittää tehdä itsestään värittömän … tulee mieleen vanha Kokoomuksen iskulause ”vastakkainasettelujen aika on ohi”, mielipiteiden erot häivytetään.
Kuitenkin jos erot häviävät, jos paineet katoavat – kyberneettisesti voitaisiin väittää, että tällöin vapausasteet menettävät merkityksensä. Erojen tasoittuminen tarkoittaa elämänvoiman ehtymistä ja äärimmillään yhteiskunnan kuolemaa.
– Vai että Haavisto rupeaisi riitelemään? – Älä unta nää.
Ilmoita asiaton viesti