Suvaitsevaisten Pyrrhos
Suvaitsevaisuus on näköjään sitä että ei sanota poikkipuolista sanaa kenellekään: viekää te me emme edes vikise.
Niinistö ei uskalla sanoa mitään, Haavisto ei osaa sanoa mitään.
… Niinpä en minäkään sano mitään. – Ainoa tapa enää säväyttää olisi pudottaa äänestysprosentti kakkoskierroksella alle viidenkymmenen.
Suvaitsuvaisuudesta tulee mieleeni pelkästään tallaiset tapahtumat.
Tanskan kirkkoministeriön nimeä ehdotetaan vaihdettavaksi, jotta maan kasvava muslimiväestö tulisi paremmin huomioiduksi. Tätä mieltä on ainakin kansankäräjien kirkkovaliokunnassa istuva vasen laita. Heidän mielestään osuvampi nimi olisi elämänfilosofiaministeriö.
http://rahmispossu.net/2012/01/23/tanskan-kirkkomi…
Ilmoita asiaton viesti
””Ainoa tapa enää säväyttää olisi pudottaa äänestysprosentti kakkoskierroksella alle viidenkymmenen.””
Luulen ettei mikään tee niihin mitään vaikutusta. Ennen pitkää pääsemme aikaan jolloin niiden puheet voidaan korvata puppugeneraattoreilla, jolloin aamuaiskahvipöydässä kelpaa selattavaksi satunnaisgeneraattorin latoma sanomalehti, jolloin presidenttinä riittää kulloinenkin pahvisauli.
Toisessa yhteydessä Mark Andersson kertoi tarjonneensa HS:n ja YLE:n vaalikoneiden kysymykseksi kysymystä taloususkonnosta, mutta kumpikaan taho ei tähän sisältöön tarttunut. Vaikka se olisi tärkein sisältö niin taloudellisessa kuin poliittisessakin keskustelussa.
Minä äänestin nollaa jo ensimmäisellä kierroksella.
Ilmoita asiaton viesti
”Minä äänestin nollaa jo ensimmäisellä kierroksella”
Kuule … täytyy edes yrittää!? Äänestäminen on impulssi, merkki yhteiskunnallisen elämänvoiman olemassaolosta, ja tämän hengen häviäminen olisi lopun merkki.
Asioista voisi vetää myös systeemisiä johtopäätöksiä. – Aiemmin vaalit mukailivat luonteeltaan ”kyberneettistä oppimista”, eli mitä useampi kannatti ajatuksiasi, sitä enemmän ääniä sait (eli mitä paremmin elämää ymmärsit, sitä enemmän valtaa sait). Nyt kuitenkin tämä kaksivaiheinen vaalitapa ja nopeat kannatusgallupit ovat johtaneet taktikointiin, sisäiseen negatiivisen takaisinkytkennän silmukkaan: äänestetään ehdokkaita vastaan (tyypillisesti tästä kärsivät juuri ne, jotka esittävät provosoivia ajatuksia). Seurauksena on ”käänteisoppiminen”, rakenteiden häviäminen – niin kuin nyt on käynyt: kukapa pystyy sanomaan jotakin näiden finalistien mielipide-eroista?
Ilmoita asiaton viesti
””Äänestäminen on impulssi, merkki yhteiskunnallisen elämänvoiman olemassaolosta””
No jaa. Sitä vain orientoituu toisaalle. Siksi että orientoituminen — tai identifioituminen — tässä poliittisessa verkostossa ei ole alunalkaen mahdollista.
Normaalisti kai ihmiset kokevat olevansa ”oikeistolaisia” tai ”vasemmistolaisia”, kannattavansa ”sitä-ja-sitä puoluetta”, kuuluvansa ”siihen-ja-siihen ryhmään tai mielipiderintamaan”, jne. Kaikki tällaiset käsitteelliset verkonsilmät hujahtavat nyt läpi, ja lujempaa maaperää tunnen tapaavani vasta jossain niin pitkällä, ettei käsi enää ylety äänestyslippuun.
Sitten minä vielä katselen niitä miettien: nuo kuvittelevat olevansa todellisuudentajuisia. Taivas varjelkoon.
Ilmoita asiaton viesti
Fyysikkona ja kyberneetikkona (?) Heikki käyttää hyväntyyppisiä käsitteitä: negatiivinen takaisinkytkentä, käänteisoppiminen, rakenteiden häviäminen.
Suomea hehkutetaan maailman osaavimmaksi kansakunnaksi (!) ja innovaattoriksi (hallitusohjelma). Luulenpa että Heikin käänteisoppimiset ja rakenteiden piilottelut ovat lähempänä totuutta. Vaalijärjestelmällä ja vaalikäytännöillä on siihen suuri syntinen osuus.
Ilmoita asiaton viesti
… Ai kuulostiko se uskottavalta? Kiitos! – Systeemiteoreettisiin tarkasteluihin liittyen, tarpeeksi ei muuten ymmärretä sitä, millaisia vaikutuksia on yleensäkin tiedonvälityksen nopeutumisella. Se saattaa vapauttaa järjestelmän sisäisen pahanlaatuisen dynamiikan … eikä se ole kerta eikä kaksi kun teknisissä järjestelmissä silmukoiden nopeuttaminen on johtanut epästabiilisuuteen.
Ilmoita asiaton viesti
… Ja vielä näistä dynamiikoista: negatiivisen (vakioivan) takaisinkytkennän ohella on myös positiivisen takaisinkytkennän ”Kekkosefekti”-vaihtoehto (ns. bandwagon-efekti): kaikki lähtevät peesaamaan voittajaa. Molemmissa tapauksissa lopputulos on yhtä lailla vääristynyt ja kuvastaa todellisuutta yhtä huonosti.
Tässä on kyllä mielenkiintoinen vastaväitekin tarjolla – ns. Delphi-menetelmässä asiantuntijat ratkovat ongelmaa äänestämällä useamman kerran; äänestyskierrosten välillä asiantuntijat voivat keskustella ja muuttaa mielipidettään. Niin, on todettu, että tyypillisesti ratkaisu mihin päädytään on parempi kuin mihin olisi päädytty yhdellä äänestyskerralla!
Periaatteessa ”näytteistys” reaalimaailmasta pitäisi tietenkin tehdä häiriten mittauskohdetta (äänestäjiä) mahdollisimman vähän. Ei mitään ohjausta tai muokkausta! – Tai Soinin tyyliin: äänestäjän mielipide on sellaisenaan oikea.
Ilmoita asiaton viesti
”Minä äänestin nollaa jo ensimmäisellä kierroksella.”
Olen miettinyt useammankin kerran, kumpi on poliittiselta painoarvoltaan suurempi mielenilmaus: se että omalta osaltaan alentaa äänestysprosenttia vai se että äänestää tyhjää.
Tyhjän äänestäminen on mielestäni merkki siitä, että ei kritisoi itse vaalitapaa vaan ehdokkaita. Äänestämättä jättäminen taas on epäluottamuslause itse vaalitapahtumalle tai sen järjestelyille. (Jos nyt suljemme pois ilkivallan, kujeilun ja laiskuuden itsestäänselvinä syinä.)
Ilmoita asiaton viesti
Odottakaa vaan, niin vastareaktio tulee aivan varmasti, ja silloin mennään lujaa päinvastaisiin asioihin. Juuri nyt pohdin kovasti, pitäisikö ihan oikeasti äänestää Haavisto pressaksi, jotta vastarektio tulisi aiemmin. Ainakin saataisiin kuuden vuoden ajan värisyttäviä otsikoita. Se on minulle vielä epäselvää, salliiko Suomen laki ulkomaalaisen Suomen presidentin _edustus_puolisoksi.
Onko millään enää mitään väliä, jos arvoiksi kelpaa mikä tahansa, paitsi impivaaralaisuus. Nyt on kuitenkin jo varmaa, että suomalaisia on ulkomailta käsin enää turha syyttää rasisteiksi, suvaitsemattomiksi. Olen silti sitä mieltä, että islam ei kuulu Suomeen. Taidan siis äänestää Haavistoa ihan vaan siksi, jotta myös suvaitsevaisille alkaisi tulla selväksi, miten suvaitsemattomka rauhan uskonnot ovat.
Ilmoita asiaton viesti
Mitääh, eikö Jenni olekkaan suomen kansalainen:-O
Ilmoita asiaton viesti
”Ainoa tapa enää säväyttää olisi pudottaa äänestysprosentti kakkoskierroksella alle viidenkymmenen.”
Heikki, välinpitämättömyys on luovuttamista. Pakkohan tässä on saada uskoa tämän maan kehitykseen ja valittava sellainen presidentti, joka voi vielä yllättää ja saada jotakin muutosta aikaan, eli Haavisto.
Haavistolla on täysin selväjärkisiä, omaan kokemukseen perustuvia kannaottoja kehitysmaiden kriiseistä ja siirtolaisuudesta ja maahanmuuttopolitiikasta. Se on aihe, joka puhuttaa kansaa, ja Haavistolla on kyky puhua aiheesta kiihkottomasti, sortumatta rasismivainojen lietsontaan. Haavisto voisi onnistua siinä missä Halonen epäonnistui,toiminnassaan kansalaistuntojen tulkkina. Eli, siihen tehtävään rekrytoisin ennemmin Haaviston kuin talousmantroja toistelevan Niinistön.
Ilmoita asiaton viesti
”välinpitämättömyys on luovuttamista”
Ei vaan protesti on kannanotto.
Ilmoita asiaton viesti
Nyt vähän huumoria peliin ja ääni sille mukavammalle kaverille 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Vielä sellainen kommentti … en pidä ajatuksesta, että kaikkien pitäisi löytää nyt uusi ehdokas vain että äänestysprosentti tulisi korkeaksi. Halutaan ikään kuin sitouttaa ihmisiä vaalitulokseen, jonkinlaiseen hymyilevään yksimielisyyteen: ”olemmehan samaa mieltä, olemmehan?”. – Miksi en pidä ajatuksesta? No vielä pitemmälle jatkokehitettyjä esimerkkejä on nähtävissä entisissä ja nykyisissä diktatuureissa, joissa sata prosenttia kansasta onnellisena äänestää sitä yhtä ainoaa vaihtoehtoa!
Ilmoita asiaton viesti