Täky Illmanin Mikalle

Presidentinvaalitaktikoinnit pistävät miettimään. – Voivatko pelimiehet ohjailla yhteiskunnan kehitystä yleisemminkin? Minkälaisia pelejä meidän kustannuksellamme käydään?

Systeemiset ilmiöt ovat jähmeitä: ne ovat ne ”heikot signaalit” jotka summautuvat, ja niitä täytyy olla paljon, että lopputulos muuttuisi merkittävästi. Pyrkimys löytää yksittäisiä kausaalisia syysuhteita ilmiöiden taustalta yleensä epäonnistuu. Tarvittaisiin erittäin pitkä aika ja erittäin suuri vääntövoima, että jokin yksittäinen toimija voisi maailmaa muuttaa.

– Uskon, että ne ikuiset kaksi RKP:n ministeriä ovat yksi sellainen pieni muutosvoima, joka johdonmukaisella painostuksella murtaa kalliotkin. Kun taustalla on vielä pohjaton säätiövarallisuus, saavutetaan pitkällä aikajänteellä merkittäviä tuloksia. – Yritän perustella väitteeni … heh.

Yhteiskunnan toiminta perustuu verkostoihin, ja vaikutusvallan saamiseksi on miehitettävä avainpaikat, joissa toimien asioita voi vaivihkaa jarrutella tai vauhdittaa, ja joista käsin
yhteiskunnalliset vapausasteet saadaan määritellyiksi. Yksi avainpaikka on esimerkiksi se vähemmistövaltuutetun toimi, johon Eva Biaudet oli saatava vaikka pätevyysehtoja kiertäen: tällöin RKP:n kanta tulee otetuksi huomioon kaikissa vähemmistökysymyksissä. – Mutta näinä aikoina erityisen keskeisiä ovat avainpaikat oikeuslaitoksessa.

Väitän, että ”tankesmedjojen” julkilausumattomana tavoitteena on suomalaisen yhtenäiskulttuurin murentaminen (eiku ”impivaaralaisuuden torjuminen”). Tämänkaltaiset systeemiset muutokset edellyttävät ajattelutapojen syvällistä muuttamista, ja tähän soveltuvat erinomaisesti suvaitsemattomuuteen ja rasismiin keskittyvät noitavainot.

Kun syytteet ovat riittävän absurdeja ja epämääräisiä, kukaan ei oikein tiedä mitä pitää pelätä, mikä on sitä pahaa; sen määrittämiseen tarvitaan korkeimpia oppineita, aikamme papistoa, joiden käsiin on uskottu oikeus, totuus, ja pyhyys. Kaikissa suomalaisissa asuu kavahdettava perisynti, metsäläisyys ja rasismi. Viimeisen totuuden määrittelee valtakunnansyyttäjä, joka voi kulisseissa ohjata koko oikeuslaitosta.

 

Tarkastellaan hieman valtakunnansyyttäjä Mika Illmania, suomenruotsalaista oikeusoppinutta. Hän lienee se, joka oli ajavana voimana hankittaessa esimerkiksi Jussi Halla-aholle blogikirjoituksestaan viharikostuomio ikuiseksi rasitteeksi (ainakin tähän vihjaa oikeudenkäyntiä seurannut Johan Bäckman: ”… kuin koko oikeudenkäynnin pääasia olisi ollut Illmanin arvovalta”).

Illmanin väitöskirja ”Hets mot folkgrupp” (ruotsin kielellä juu) vuodelta 2005 vaikuttaa selvältä tilaustyöltä: siinä on (kieli keskellä suuta!) määritelty ylin tieteellinen totuus – johtopäätöksenä väitöskirjassa todetaan asialliseksi

… jättää rangaistavan alueen ulkopuolelle ilmaisut, joissa puhuja ainoastaan esittää käsityksensä siitä, että jokin kansanryhmä on ylivertainen tiettyihin toisiin nähden.

Näin ollen blogistanissakin esille nostettu RKP:n henkinen isä Axel Olof Freudenthal, selkeä rasisti, selviäisi oikeudessa puhtain paperein; sen sijaan langettavaa on

… kehottaminen rasistiseen vihaan kansanryhmää vastaan siitä huolimatta, että kehottamisessa ei suoranaisesti ole kysymys yllyttämisestä väkivaltaan tai syrjintään.

Tällaisen ehdonhan täyttää esimerkiksi tämä blogikirjoitus … elämme mielenkiintoisia aikoja.

 

heikkihyotyniemi

Heikki, versio 2: Suvaitsevampi, viisaampi ... ainakin vähän vanhempi ja paljon reikäpäisempi. Niin on vaatteet kuin aatteetkin: sinisiä, ja löysiä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu