Mitään ei näe mutta täysillä painetaan

On se melkoista meininkiä.

Miksi ihmiset painavat kaasua vaikka mitään ei näe? – Tulee mieleen yksi omakohtainen tapaus samaiselta Lahdenväylältä. Pyrytti armottomasti, ja hiljensimme vauhtia. Mutta eivätkö takana olleet mokomat lähteneet ohittamaan, pöllyttäen senkin lumen siitä kaistojen välistä uudelleen ilmaan … mitä useampi ohitti, sitä enemmän ilmassa oli lunta, ja sitä hiljempää oli ajettava, lopulta miltei mateluvauhtia. Liikennettä vaarantaen. – Niinpä. Ei siinä lopulta auttanut muu kuin ajaa liikennevirran mukana, järrjetöntä vauhtia.

Sama pelimiesten meininkihän se on eurotaloudessa, ei siinä tietenkään voi jäädä hannaamaan jos on peliin isolle tielle mukaan lähtenyt. Siinä porukassa pitää pelata yhteisillä säännöillä – ja tällä kertaa yksi perussääntö nyt vain on sellainen että pelataan vastoin järjen sääntöjä. Pistetään kaikki p*skaksi ja odotellaan EKP:n setelirahoitusta. – Vieläkö ehtii ottaa lainaa ja pistää infrastruktuuri Suomessa kuntoon romahduksen jälkeistä aikaa ajatellen? Vedettäisiin mekin välistä, samoilla säännöillä, kun on kerran pelipöytään lähdetty …

Pelatkaa nyt sitten jumalauta älkääkä olko niin kädettömiä!

Jos Kokoomus-henkiset eurosivistyneet ovat niin viisaita niin olisivat sitten myös johdonmukaisia. Eivät kehtaisi puhua yhtä aikaa eurooppalaisesta solidaarisuudesta ja ”isänmaasta”. Täytyy valita, ei voi poimia pelkkiä rusinoita: pikatiellä on mahdotonta enää maisemia katsella, ainoa arvo jos on ”eteenpäin, nopeammin”. Jos et paahda pikatietä kohti yhteiseurooppalaista ketjukolaria, toinen vaihtoehto on sitten se pikkutie Impivaaran läpi. Mutta niin, ”emmehän me voi ajaa Impivaaran kautta, mitä ne muut ajattelisivat” …

Onko se sitä suomalaisuutta että pahinta on ajatella mitä ne muut ajattelevat – ne jotka varmaan asiat paremmin ymmärtävät. Mutta kun ne jotka ymmärtävät, ne isopäisemmät, sen sopan ovat juuri keittäneet! – Ainoa konsti päihittää ne asiantuntijat, jotka peliteorioillaan varmasti ovat kaikki todennäköisyydet laskeneet, on käyttäytyä irrationaalisesti.

Vai ei niitä markka-vaihtoehdon seurauksia kyetä laskemaan. – Minä kyllä kannatan duudsonimeininkiä. Parempi kunnon törmäys kuin ikuinen näivettäminen. Kulttuuri koostuu yhteisistä tarinoista, joista parhaimmat aiheuttavat sydämentykytyksiä jälkeenpäinkin. Niin tai näin, en halua kuunnella selityksiä, kun tiedossa on, ettei järkeviä selityksiä ole.

Pahinta nykymeiningissä on, että se valtatie on jonkin Goldman Sachsin rakentama, eikä kukaan ole meille kertonut minne se tie talouden tuiskussa vie.

Olisi helpottavaa kun tietäisi jonkun miettivän tällaisia asioita. Miten varautua tulevaan romahduksen jälkeiseen ”interregnumin” aikaan, miten taata yhteisön itsesäätely, sen yhtenäisyys ja arvopohja? – Varmaa on, ettei ainakaan ehdoin tahdoin kannata hankkia tänne lisää epäyhtenäisyyttä ja yhteensopimattomia kulttuureita.