Margaritakone on tositaidetta

Taisi selvitä miksi Guggenheim-museopäätöksellä oli niin kiire … eiköhän tämän Guggenheim-suunnitelman voi nyt pistää takaisin kaappiin. Kahden miljoonan museoselvityksellä on nyt jo osoitettu riittävästi ennakkoluulottomuutta ja taidemyönteisyyttä.

Tai kompromissina voisi ehdottaa että – nykytaiteen kaiken kyseenalaistavassa hengessä, ja antijytkyn ikuiseksi suvaitsevaisuuden muistomerkiksi – menneen ja tulevan yhteen kytkien … Mannerheimin kotimuseon voisi muuttaa (jo niiden museopuolen supistamistenkin nimissä) vähemmistöä edustavien herrojen Gugge ja Manne Heim rekisteröidyksi parimuseoksi?

 

Väitänpä että nykytaidetta ei päivän sivistyneistö tunnista ennen kuin se tuodaan vitriinissä heidän eteensä: tässä se on, sanokaa aah ja pönöttäkää! – Kuitenkin voidaan ajatella, että taiteen tehtävä on hätkähdyttää, ravistaa arjesta, antaa uusia näkökulmia, auttaa hahmottamaan kaoottista todellisuutta … ja näin muuttaa sitä todellisuutta. Parhaimmillaan taide edistää elämää.

Niin, väitänpä, että parasta nykykulttuuria mitä Ameriikasta tällä hetkellä tuodaan, on South Park. Se on anarkistinen animaatiosarja, jossa pilkataan kaikkea täysin häpeämättömästi. Usein tosin pilkataan pelkästään katsojaa, mutta joukossa on helmiä, kuten eilen maanantaina JIM-kanavalla näytetty jakso Margaritakone (tässä on siitä muutamia avainkohtauksia).

Stanin (South Parkin vakiohahmo) perheen jouduttua rahapulaan, Stan yrittää palauttaa isänsä tekemän heräteostoksen, margaritakoneen, mutta ilmenee, että kauppa on myynyt osamaksuvelan eteenpäin … ja velat on koottu arvopaperiksi ja myyty edelleen pörssissä sijoittajille … ja valtio on joutunut lunastamaan nämä arvopaperit talouden romahdettua. Kun Stan lopulta pääsee nokakkain sen ylimmän päättäjän kanssa, käydään seuraava keskustelu:

– Onneksi olkoon, Margaritaville-koneesi arvo on 90 triljoonaa dollaria.
– Mitä?!
– Öhh … arveletko että se on arvokkaampi?
  …
– Niin, et tietenkään saa siitä rahaa, mutta sen arvo on 90 triljoonaa.

Asia selviää, kun Stan pääsee näkemään päätöksenteon ytimeen. Tai selviää ja selviää … kuvitteletko, että asioita pohjimmiltaan kuitenkin ohjaa jokin ylimaallinen järki? – Sieluni silmin näen niillä hahmoilla siellä ytimessä näiden Suomen vastuunkantajien kasvot.

 

Rinnakkainen juoni tarinassa kertoo, kuinka vaikea taloustilanne antaa tilaisuuden kaikenlaisille totuuden julistajille. Vallalle pääsee käsitys, että markkinavoima on suuttunut ja se kostaa ihmisten tuhlailevan elämäntyylin. Nyt sitten asukkaat pukeutuvat lakanoihin ja vaihtavat autonsa laamoihin lepyttääkseen markkinavoimat … mutta ylettömän säästämisen vuoksi asiat menevätkin vain pahemmaksi.

Käänne parempaan tapahtuu vasta kun viaton ”markkinavoimien poika” uhraa itsensä. Hän käyttää platinaluottokorttiaan ja lunastaa pois kaikkien syntisten velat. Talous elpyy kun velattomat ihmiset uskaltavat taas luottaa markkinajumalan hyvyyteen … Stanin isäkin innostuu ostamaan uuden margaritakoneen, paremman, erikoisvarustellun …

Tämä huumoriksi naamioitu tarina on terävin tietämäni analyysi taloususkonnosta.

 

Suomalaiset nykytaiteilijat ryhdistäytykää! – Niin kauan kun ajattelette, että ainoa tapa kodinkoneiden hyödyntämiseen ilmaisun kanavana on laittaa niihin ruumiineritteitä … olette pelkästään säälittäviä. – Tai lievennetään hieman: olette myös ällöttäviä.

 

heikkihyotyniemi

Heikki, versio 2: Suvaitsevampi, viisaampi ... ainakin vähän vanhempi ja paljon reikäpäisempi. Niin on vaatteet kuin aatteetkin: sinisiä, ja löysiä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu