Lupaan viimeinen kerta tästä

Olin taannoin yksissä naisystävän kanssa, jota vaivasi mustasukkaisuus. Jos kerroin että töissä oli ollut hauskaa, hän selvästi vaivautui. Eräänä päivänä hän sitten sanoi etten saa olla tekemisissä naispuolisten työkavereideni kanssa. Luulin sitä vitsiksi ja nauroin hänelle päin naamaa. Mutta hänpä loukkaantui verisesti – hänen todellisuudessaan pelko oli perusteltu.

Kyse taisi olla projektiosta: hän heijasti omat käyttäytymisen mallinsa minuun. Hän epäili minua pettämisestä, koska asia kiehtoi häntä itseään.

 

Tältä pohjalta yritetäänpä vielä saada uutta näkökulmaa siihen rasismiin – ei käsitemäärittelyjen pintatasolla, vaan jonkinlaisten dynaamisten voimien ja vastavaikutusten tasolla, pinnan alla. Ei kysytä mitä vaan kysytään miksi: kun nähdään ajavat voimat, voidaan ymmärtää muodostuvia kestäviä ”pyörteitä”, ajattelun syvärakenteita, jonkinlaisia attraktoreita. Pahimmillaan yksilöiden henkilökohtaiset mallit heijastuvat nimittäin koko yhteiskuntaa vaivaavaksi epäluuloksi ja -luottamukseksi; niin, tapahtuu ”systeeminen projektio”.

”Ei saa muistella menneisyyttä” … – Päin vastoin, sitä pitää pöyhiä kunnolla, menneisyys on ainoa mistä voi ottaa oppia. Ja kun sitä ei ole juurikaan uskallettu tehdä, sieltä voi helpostikin saada uusia näkökulmia.

 

Suomessa on ollut oikeaa rasismia.

Asiat juontuvat kaukaa: älä koskaan väheksy systeemien hitautta ja syntyjen merkitystä. – Carl von Linné, Ruotsin tieteen pyhimys, luokitteli kaiken, myös ihmiset; hän se ensin keksi suomalaisten olevan alempaa rotua, kun taas ruotsalaiset olivat ihmiskunnan aatelia; tämän todisti myöhemmin Arthur de Gobineau, sen arjalaisteorian kehittäjä. Aateluus velvoitti, ja Ruotsiin perustettiin tässä hengessä maailman ensimmäinen valtiollinen rotuinstituutti 1922. ”Itäruotsalaiset” seurasivat mallia innokkaasti, ja Freudenthalin hengessä suomenruotsalaisuus-termin määrittelyssäkin oli 1900-luvun alussa vahva rotupainotteinen sävynsä.

Höpö höpö? – No tulkoon mainituksi, että esimerkiksi Kielirauhakomitea edellytti vielä 1945 ”rasistissävytteisestä” finne/finländare-erottelusta luopumista. – Ruotsalaisten selvittyä sotien jälkipyykeistä kuin koira veräjästä, mikään totuuskomissio ei ole kuitenkaan koskaan käynyt läpi ruotsalaista rasismia (rotuinstituuttikin muutti vasta 1950-luvulla nimeään!).

 

Suomessa on yhä oikeaa rasismia.

Asenteet tulevat pintaan sliipatun ulkokuoren läpi vain poikkeustapauksissa, esimerkiksi perussuomalaisten suosion pelottavasti kasvaessa viime keväänä. Stefan Wallin tuli todenneeksi, etteivät perussuomalaiset ole vielä tottuneet ”möbleerattuihin huoneisiin”; Jörn Donner puolestaan kertoi, kuinka ”apinat ovat laskeutuneet puusta” (katso tallenteesta kohdasta 25 min eteenpäin). – Ja ”suvaitsevaiset” kautta puoluekentän ovat ylenkatseessaan noudattaneet esimerkkiä, annettua sivistyksen mallia.

Rasismi on pohjimmiltaan sitä, että toisenlaisia ihmisiä pidetään itseä huonompina. Suomenkielisiin projisoidut rasismisyytökset kuulostavat niin absurdeilta, koska suomalainen ei todellakaan pidä itseään muita parempana! Yksittäiset ”viharikokset” sitten taas ovat eri asia: ei luusereiden kesken synny solidaarisuutta, vaan halutaan painaa toista, olla edes hieman toista parempi.

Aitoa huolta ei tietenkään voi väheksyä, vaikka se perustuisikin projisointiin: pelko on todellista. Ilmeisesti suomenruotsalaiset (tai ainakin jotkut heistä) vilpittömästi pelkäävät villien tekevän vielä kansanmurhan. – Mutta oikeasti: mitä dyngaa näiden päässä liikkuu, mikä se on mitä he projisoivat?

 

On häpeäksi suomalaiselle demokratialle, että ollaan naimisissa tällaisen pirttihirmun (RKP) kanssa ja annetaan sen sanella säännöt. Asiat eivät itsestään parane, siinä ei auta vaikka kuinka nöyräksi rupeaisi. – En minäkään sen silloisen naisystävän kanssa pitkään ollut.

 

– No nyt kuuluisi sanoa: ”tämähän ei ole ketään vastaan, pidän suomenruotsalaisista”. Mutta tämä kannanotto on niitä vastaan, jotka ovat omaksuneet freudenthalilaisen ajattelun (jotka siis äänestävät RKP:tä), tai jotka muuten vain uskovat, että yksi ruotsinkielinen tietenkin vastaa kahtakymmentä suomenkielistä.

 

heikkihyotyniemi

Heikki, versio 2: Suvaitsevampi, viisaampi ... ainakin vähän vanhempi ja paljon reikäpäisempi. -- Niinpä on vaatteet kuin aatteetkin: sinisiä, ja löysiä. Jo ennen sitä menneisyyden Sinistä tulevaisuutta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu