Heidi, meidän oma terrorikoordinaattori

Toivotaan Vladimir Putinille menestystä tämänpäiväisissä vaaleissa. Ettei kansan eheyttämiseksi tarvitse ruveta yhteistä vihollista hakemaan.

Se vihollinen voisi nimittäin olla Suomi.

Venäläisten viholliskuvat ovat absurdeja. Täällä niille ei voi muuta kuin hymähdellä. – Vai voiko? Pitäisikö kuitenkin tehdä jotakin?

Ei se ole enää pelkkää ”retoriikkaa”: kun ei Venäjällä vaihtoehtoistakaan informaatiota ole tarjolla, propagandasta muodostuu totuus. Miksi Suomi ei ole korjannut vuosikausia jatkunutta virheellistä uutisointia? Eikö Helsingin yliopisto voi edes peruuttaa Johan Bäckmanin dosentuuria, ettei nyt ihan ”tieteellisenä totuutena” voisi asiaansa julistaa.

Voisin olla levollisempi jos joku ”virallinen huolestuja” hoitaisi mielensäpahoittamisen puolestani (ja meitä on varmasti monta). Miksi näitä asioita ei mediassa käsitellä? Mitä ovat koskeneet ne Halosen ”keskustelut”, joista ei koskaan ole raportoitu?

Vihreät eivät aiheuta enää pelkkiä rahallisia ongelmia: nyt heidän absurdi, järjenvastainen maailmanhalaamisensa aiheuttaa meille uskottavuusongelman. Venäjällä ulkopolitiikka on edelleen voimapolitiikkaa, ja sotilaspolitiikka on sen luonteva jatke.

Rekkajonot, puutullit, lapsikaappaukset … tämä on pientä koettelua: Venäjällä ei arvosteta niitä, joilla ei ole selkärankaa. Milloin tulevat viralliset vaatimukset (onko niitä jo tullut? Miksi Wallin kutsuttiin Venäjälle?). Milloin tulee avunpyyntö Suomen sorretulta venäläisvähemmistöltä? – Historia ei ole pysähtynyt.

Mikään muu reunavaltio ei ole huolehtinut turvallisuudestaan yhtä huonosti kuin Suomi. – Haloo, rajan takana on käynnissä valtava varustautuminen. Käyttäkää nyt sitä Nato-optiota jos olette miehiä! Vai onko sellaista optiota enää olemassa, kun Yhdysvallatkin on siirtänyt kiinnostuksensa pois Euroopasta? Lirissä ollaan. mutta helpottaisi jos jokin virallinen taho edes myöntäisi ymmärtävänsä sen. Kansa seuraa kun sille kerrotaan totuus, johtajien tehtävä on johtaa. Edestä.

Nyt jo myönnetään, että hyvinvoinnissamme on kupla – meillä ei ole varaa elintasoomme. Reaalimaailma puskee vastaan. – Mutta entäs tämä valheellinen hyvänolon- ja turvallisuudentunne, joka myöskin on kupla? Meille annetaan ymmärtää, että olemme lopullisesti siirtyneet sotien jälkeiseen aikaan ja elämme idyllissä, eikä ihmisiä saa pelotella. Mutta mitäs tehdään kun todellisuus tulee ja puhkaisee kuplan?

Ja se on paha kun tämä kupla puhkeaa. Turvallisuus on ”systeemisessä Maslowin tarvehierarkiassa” se kaikkein perustavanlaatuisin tarve.

Nykymeiningissä ei lohduta juuri muu kuin mielikuva ruotsalaisten ilmeestä sitten kun venäläissotilaat ovat Suensaarella. – Tai ahvenanmaalaisten ilme, heh.

Ehkä silloin Stefan Wallinkin ymmärtää, ettei kaikki ole pelkkää kielipolitiikkaa.