”Ei se merkitse mitään”

Itse näkisin niin, että Ruotsin pyytäminen johtamaan Nato-puolustusta Suomessa kertoo suomalaisten alamaisuudentunteesta entistä valloittajamaatamme Ruotsia kohtaan.

Se, että olimme 700 vuotta Ruotsin vallan alla, on jättänyt meihin pysyvän jäljen, joka näkyy monella muullakin tavalla: peruskoulussamme koko kansalle opetetaan tuon entisen isäntämaamme kieltä, viiden prosentin kielivähemmistö vaatii ja tekee Suomesta virallisesti kaksikielisen, valtion virkoihin vaaditaan yhä edelleen tuon entisen isäntämaamme kielen osaamista, Suomen valtiopäivien avajaisissa ja päättäjäisissä ynnä presidentin vaihtuessa puheenvuorot myös ruotsiksi, hyvinvointialueita perustetaan ja ylläpidetään myös ruotsin kielen perusteella, ev.lut. kirkollamme pitää olla oma ruotsinkielinen hiippakunta ja armeijallamme varuskunta, yliopistolaitosta pidetään su-ru-kaksikielisenä maksoi mitä maksoi, ns. kaksikielisissä kunnissa alueiden ja katujen nimet on oltava myös ruotsiksi, muttei välttämättä suomeksi, jne. Kaikki tämä – ja paljon muuta – koska Suomen ruotsinkielinen yläluokka aikanaan painosti Suomen kaksikieliseksi maaksi ja sai asian jopa perustuslakiimme. Poikkeuksia on vain yksi: Ahvenanmaa ei ole kaksikielinen, vaan pelkästään ruotsinkielinen.

Syyt ruotsinkielisen väestönosan privilegioille Suomessa löytyy historiasta, mutta myös nykyajasta, sillä täkäläinen Suuri Raha on edelleenkin suurelta osin ruotsinkielistä. Niinpä Suomen muut vähemmistöt – jopa alkuperäiskansamme – voivat vain uneksia sellaisista erioikeuksista, joita ruotsinkielinen väestönosamme pitää kuin luonnonlakina pelkän äidinkielensä perusteella.