Jytkyä pukkaa … taas!

Ajattelin jo että antaa olla … mutta nyt toivo alkaa taas viritä. Tunne on sama kuin vaalien alla 2011, jolloin aloin blogata: Kreikka-paketti on hylättävä. Tuolloinhan alkoi vääjäämätön liuku kohti rahatalouden totalitarismia: huimapäät olivat järjestäneet rakenteet liian suuriksi kaatumaan, ja poliitikoilla petti hermo. — Mutta nyt työvälineinä ei olekaan enää pelkkä arkaainen vaisto ja vimma, vaan tukena on vitaalitieteellinen ymmärrys, ja juurevan jäykkäpuheinen perus-suomalainen käytännön osaaminen. Ainakin jonkinlainen lopunajan kronikka, eli ne ”ajan annaalit”, on kuulemma ehkä tekeillä.

Uusi, raikas, systeeminen avaus — kaiken kohinan keskellä — tekee mahdolliseksi katsella maailmaa ylempää, tieteilijän perspektiivistä. Kuinka nykyihmisen maailma on faktoilla sidottu jäykäksi joustamattomaksi paketiksi … ja kuinka liian monimutkainen faktavyyhti on väistämättä ristiriitainen … jolloin yhtäkkiä kaikki logiikka pettää … ja todellisuus lähtee liukumaan. Vihreiden hysteerinen tasapainonkaipuu johtaa systeemiseen anoreksiaan ja mentaaliseen itsensäviiltelyyn … jolloin se välttämätön ”tekemisen tunne”, subjektiivinen maailmanpelastaminen, johtaa
objektiivisen maailmantuhoamiseen.

Niin, ”menneisyys on peili tulevaisuuteen” … mitäpä odottaa elvytysrahan vedenpaisumuksen jälkeisessä todellisuudessa? — Ehkä se ”antiikin Kreikka-paketti” pitäisi myös hyväksyä: pitkällä ajalla maailmaa katselleiden tarinat. Kuinka tänäänkin se löysä raha, valta, kyky ohjata ”virtausta” eli todellisuuden liukumista, on kertynyt ”giganteille ja satakätisille”, BlackRockeille ja Vanguardeille … joissa yksittäiset ihmiset pääsevät sijoituspäätöksillään ohjailemaan maailmaa … yli-ihmiset omilla moraaleillaan … ihmisten vajottua ”rauta-aikaan”, uudet jumalat temmeltävät Olympollaan. Olemme vajoamassa henkiseen keskiaikaan, ”taloususkonnon” maailmaan, jossa se ”näkymätön käsi” on taas omnipresentti ja omnipotentti …

Mitä voitaisiin tehdä? — Massiivisia merivirtoja ei voi enää pysäyttää, niihin on vaikutettava ajoissa, synnyssään. Yksi tällainen huolestuttava kehityslinja — siis antiikin kreikkalaisuuden dynaamista tasapainoa järkyttävä — on pyrkimys jumaluuksien koordinoimiseen: WEF, ”maailman talousfoorumi”, jossa Sanna Marinkin on käynyt viisaampiaan kuuntelemassa. Kuitenkin neokyberneettinen monimuotoisuuden malli on optimaalisempi kuin yhden voittajan darwinismi, demokratia on parempi kuin totalitaristiseksi plutokratiaksi kehittyvä vääjäämättä korruptoituva meritokratia. — Ja kukaan tuskin enää kieltää sitä että woke ilmastonmuutosjumala on angstin jumala … varsinainen pelsepuupi!