… Ootan NATOo …

Taidetaan olla lähellä kiehumispistettä … juuri nyt maailma näyttää muuttuvan ennennäkemättömällä nopeudella. — Yritetään suhtautua kaaokseen ennakkoluulottomasti: on hienoa elää tätä aikaa jolloin uinuvat dynamiikat ovat tulleet näkyviin. Heikkojen signaalien synkronoituessa ollaan siirtymässä uudenlaiseen vaiheeseen maailmanhengen syklissä. — Mitähäh?

Nyt on systeemissä herätettä identifioitavaksi. Ja helpotuksen huokaus: pumpulissa eläessä äänet olivat vaienneet … mutta nyt, sen sijaan, voi taas kytkeytyä todellisuuteen, nähdä tosiasiat. — Tällä kertaa ei varmaan tulisi sitä yhdettätoista ryssää; ja siitä basaarikauppiaan huutelusta huolimatta, emme jäisi yksin: apua on luvattu, ja lupausten pitävyys on todistettu Ukrainassa.

Kohinaisessa monimuuttujaisessa maailmassa on vaikea hahmottaa missä ollaan … mutta vielä tärkeämpää olisi nähdä mihin ollaan menossa. Yritetäänkin rakentaa mallia todellisuudesta — omasta näkökulmasta: eli yritetään sovittaa havaintoja vitaaliteorian kehyksiin ja terminologiaan. — Siispä: seuraavassa on pureskeltavaksi muutama ”kulttuurinen holoni”.

 

Venäjän kulttuurissa on omanlaisensa aina kertautuva ”alkusynty” (spengleriläinen ”alkusymboli” vitalisoituna!): mongolivallasta lähtien selviytyminen on perustunut valehteluun ja varastamiseen. ”Syöpäholoni” ei tunne tasapainoa: vaihtoehtoina ovat kasvu tai kurtistuminen, ikuinen kuolinkamppailu. Orjamoraalin pohjalle rakentuu pelottavia herroja … ja aina uusiutuva isoviha.

Amerikan yhteiskunta puolestaan elää ja sykkii … dialektisessa merkityspumpussa on hollywoodilaista koukuttavuutta: käynnissä on eeppinen tarinoiden taistelu titaanien ja satakätisten välillä … kyseessä on rahamarinoidun demokratian eloonjäämiskamppailu, kun totuus lopulta paljastuukin valheeksi ja
valhe totuudeksi … kun hyvikset ja pahikset vaihtavat roolejaan.

Eurooppa oli entinen kulttuurin lipunkantaja … nykyisin se on säälittävän historiaton: on korvattu saksalainen Schillerin, Kantin, Hegelin, Marxin, Schopenhauerin, Nietschen, Spenglerin ja Heideggerin vitaaliajattelujatkumo amerikkalaisella pragmatismilla. Yritetään jäädyttää todellisuus takertumalla pelkkään hymyilevään pintaan, kieltämällä vihapuhe … ja samalla monimuotoisuus.

Suomi on hidasliikkeinen ”meemipakastin” … niinpä täällä edelleen taistellaan valistusajan kamppailuita, muuntuneessa muodossa: räsäsläisen kirkon ehdottomat arvot ja voltairelainen ehdoton sananvapaus ovatkin nyt samalla puolella. Omantunnon ääni kaiken jäätyneen maallistumisen alla, ”synnintunto”, puristuukin ehkä virtaavaksi vaistoksi ja eläväksi  synnyntunnoksi?

Kiina aikoinaan onnistui patoamaan mongolien ”monikulttuurin” muurillaan … saivat rauhassa kehittää ”kulttuuridialektiikkaa” konfutselaisuuden (”pysyvyyden”) ja taolaisuuden (”elävyyden”) vuoropuheluna, hakea dynaamista tasapainoa. Rahallisen menestyksen päihdyttävä vaikutus on kuitenkin sielläkin johtanut yksiarvoiseen totalitarisoitumiseen ja hävittänyt robustisuuden …

 

… Heikkoja signaaleja haistellen, ajanhenkeä tunnustellen … mahtaako olla liian aikaista arvella globaalin megatrendin olevan kääntymässä? — Kiinalaisilta on joskus kysytty Ranskan ja Yhdysvaltain vallankumousten merkityksestä … olivat todenneet että tästäkin on vielä liian varhaista sanoa … vaan olisiko kuitenkin niin että neljännesvuosituhat riittää … jospa se ”perustuslain ensimmäinen lisäys”, ehdoton sananvapaus, auttaakin amerikkalaisia paremmin kestämään maailman muutosta … kaikessa riitelyn tuoksinnassaan tehokkaammin välittämään merkitysenergiaa? — Niin, ”toivon että elävät mielenkiintoisia aikoja” … ensimmäisen kerran tekeekin mieli kysyä: mahtaako Kiina selvitä?

https://www.hyötyniemi.fi/#metavitalismi

 

0
heikkihyotyniemi
Jyväskylä

Heikki, versio 2: Suvaitsevampi, viisaampi ... ainakin vähän vanhempi ja paljon reikäpäisempi.

-- Niinpä on vaatteet kuin aatteetkin: sinisiä, ja löysiä. Jo ennen sitä menneisyyden Sinistä tulevaisuutta.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu