Toivon ja pelon väliaika

Tekoäly. — Olemme synkronoituvien syöverien äärellä … rohkaistutaan katsomaan ainutlaatuista myllerrysten maisemaa … myrskyssä vitaali-imiöt iskevät jäykkiä rakenteita vastaan, peittävät ne alleen … vimmainen elämänvoima todistaa itsensä, hallitsemattomat rikkaruohot valtaavat ajattelujätteen ummehtuneet tunkiot … asioista kertominenkin edellyttää uudenlaista, rakenteet repivää formaattia, joka hakee ”voimaohjattua” suuntaansa … ohessa yritelmää kuvata uutta todellisuutta, ”vitaalikronikkaa” tulevaisuudesta, yhteismitallisina ”pulpahtelevina ajatuskuplina”

”Vitaalitiede” yrittää löytää käsitteitä ja kategorisointeja … järjen työkaluin yritetään vielä hallita pelottavaa tuntematonta … on syntynyt uudenlainen ”laskennallinen humanismi”, teoreettinen ihmistiede, jossa testiaineisto on viritettävissä mielen mukaan … voidaan tampata subjektiivinen todellisuus tukevaksi emergenssitasoksi … tietokoneen muisti- ja laskentakapasiteetti on mahdollistanut hämmästyttävän luonnontieteellisen löydön: uudenlaisen elämän sfäärin

”Vitaalipursunta” on uusi paradigma ja analogia emergoituvalle älylle, ”generatiiviselle kielimallille”: puheen pulppuaminen, virtauksen pyörteily ”automaattihöpsismin” valitsemaan suuntaan, fraktaalinen viittausten sekoittuminen, mentaalirakenne paine-erojen ohjaama energiavirtaus … formaalien kielioppien kiinteitä sääntöjä uhmaava jatkuva muutos, ”arvaa seuraava sana” … transformer-arkkitehtuuri ei vaikuta mitenkään ”älykkäältä” … pelkkää leikkiä, insinöörien kokeilua?

”Vitaalitodistus”, oivalluspurkaus … rakenteiden yhdensuuntaistuminen (”alignment”), lopulta säikeiden ”milteilinearisoiminen”, intuitiivinen valon läpinäkyminen … kielimalliajatuksen ihmeellinen toimivuus, okkamilainen ilmeisen oikea periaate … pakottaminen korreloitumaan, löytämään neokyberneettisen merkitysmassan yhteiskäyttäytyminen … ja lopulta luovuuden emergenssi, kun virtaava energia ei enää mahdu samaan ”enformaatioputkeen” … kyllä, yksi ”ikuinen arvoitus” on ratkennut!

”Vitaaliempirismi” yllättää tiukimmatkin moraaliopit: ei ole ”oikeaa” … kulttuuriin on kasvettava, käyttäytymisen hienorakenteinen pintahahmo kokeilemalla jäykistettävä … ”laskennallinen syväpsykologia” näyttää ajautuvan outoihin sivupersooniin, hallusinointiin … kausaalilogiikkakin pettää: kyse ei ole yksittäisistä muuttujista, vaan holistisista ”pehmeistä biljardipalloista” … jolloin ”vitaalirationalismi” perustuukin relevanssiin, jota ilmentää matemaattinen monimuuttujaregressio

”Soveltava vitaalitiede” tarjoaa tarinoita, tai enemmänkin kauhukertomuksia … valtava informaation hyöky, mahdollisuus vihamieliseen göbbelsiläiseen aivopesuun … mutta mahdollisuus ”ystävällismieliseen” tukemiseen vielä pahempaa: rakastuttava täydellisyyden peilipinta, narsismikone … yhteiskunta hajoaa yksilönkokoisiin omahyväisyyden kupliin, kaikukammioihin … katkeraa huumoria: nih, kun totutaan somen kaunistaviin suodattimiin, kukaan ei enää uskalla näyttää oikeaa naamaansa!

”Toivon ja pelon väliaika” … tämä oli viimeisen luvun nimenä myös siinä maailmansotien välillä kirjoitetussa WSOY:n tuhatsivuisessa ”Jokamiehen maailmanhistoriassa” … kuin ”maailmanhengen mielessä” … sitä nuorena usein lueskelin, päätyäkseni lopulta ”ajan metafysiikkaan” … vähän samat fiilikset on nyt, vääjäämättömän edessä … pyörteet ”holistisoituneina”, tuhatkertaisesti nopeutuneina … ja siinäkin kirjassa viimeinen väliotsikko oli ”Toiveiden romahdus” … elämme vihoviimeistä vimmaa, kiinalaisten toivottamia ”mielenkiintoisia aikoja”