Eilen poimin puolukan

Oikeastaan ämpärillisenkin. Ja vaimo toisen. Omasta metsästämme.

Heidän asentonsa teiden risteyksessä on asumisen jäljiltä. He asuvat siellä. Metsässäni. Peräkärry oli kukkurillaan puolukkalaatikoita,ja ympäristössä päniköitä enemmän kuin uskoisi. Varmaan puhdasta vettä noissa ajan kirjavoimissa.  Nuotiopaikosta puhumatakaan.Edellisvuoden sukat oli edelleen kuivumassa,ja luontoon heitettyjä sandaaleja tuskin kukaan kaipasi.

Tätä se meidän jokamiehenoikeutemme on. Tuhansien kilometrien päästä yritystemme hankkimat poimijat tulevat kuin kotiinsa hyödyntämään heitä koskevia jokamiehenoikeuksiamme.

Hieman paremmin ymmärtäisin ,jos yritykset edes ostaisivat kotimaisilta poimijoiltakin. Mutta kun eivät osta.

 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu