Elämä on liian lyhyt.

Useimmat meistä ovat nähneet  unohtumattomina lapsen kasvamisen ihmeellisen kehityksen. Vaikka emme sitä ole välttämättä omalta kohdalta kuin pätkittäin kokeneet.

Jo nuoruudessa olemme viisaampia kuin omat vanhenpamme,jotka haluavat meille ainoastaan hyvää,ja parempia elinmahdollisuuksia kuin heille,jotka ovat kaiken eteen joutuneet tekemään töitä enemmän kuin edes ymmärrämme.

Aikuistuminen menee ristiritaisissa tunnelmissa. Osa meistä on aikuistunut. Osa ei saavuta tuota kynnystä koskaan.Tuolloin ilmenee myös provosoinnin vaikutus mielipiteisiimme. Kun meidän pitisi osata tulkita  omia tuntojamme,niin tukeudumme niihin,joita ajatushautumoissa tehdään kannatuksensa sen tähden ettemme ajattelisi liikaa.

Näin se elämämme menee ,kun emme välttämättä näe tulevaa.

Olen jo pitkään toivonut,että vanhainkodit olisivat hautausmaan naapurina. Tällöin varmistettaisiin se,että siirtyminen loppusijoituspaikkaan toteutuisi mahdollisimman ekologisesti vihreiden agendan mukaan..

+5

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu