Junamatka Sotšiin 14.-22.10.2016 oli hieno kokemus

Junamatka Sotšiin oli hieno kokemus

Suurin joukoin suomalaiset tutustuivat Mustanmeren Kaukasusvuorten puoleisella rannikolla sijaitsevaan Sotšiin jo neuvostoaikana. Kaupungista oli muodostunut 1930-luvulla yksi Neuvostoliiton merkittävimmistä lomakohteista. Sinne rakennettiin Neuvostoliiton valtion johtajille tarkoitettu lepopaikka, jossa oli myös johdon tarpeisiin soveltuvat työtilat. Tänään kaupungissa vierailee säännöllisesti myös Venäjän nykyinen presidentti Vladimir Putin. Tämä on nostanut alueen arvostusta muun maailman silmissä. Allekirjoittanut ilmoittautui empimättä mukaan Suomi-Venäjä-Seuran viime lokakuussa järjestetylle junamatkalle Sotšiin, koska aiempi tutustuminen kaupunkiin jäi neuvostoaikana tekemättä.

Matka junalla Pietarista Sotšiin Venäjän rautateitä pitkin kesti 38 tuntia, mutta matka oli kokemisen arvoinen. Junat olivat uusia, nopeita ja mukavuuksilla varustettuja. Junan ikkunasta saattoi seurata syksyn merkkejä, miten viljankorjuu oli kaikkialla jo ohi. Tästä kertoivat käännetyt mustat pellot. Kaikesta näki myös, että maatalous toimii tässä suuressa maassa. Mukava oli myös havaita, miten valtavia peltoalueita halkoivat eroosiota vastaan istutetut kapeat suojametsäkaistat. Sitten junan ohittaessa kaupunkeja silmään pisti niiden laaja rakennustoiminta.

Mieleen jäi erityisesti Donin varrella sijaitseva perivenäläinen kaupunki Voronež. Tästä suuren rakennustoiminnan tuloksena on muodostunut miljoonakaupunki, joka näkyi hyvin kaupungin yleiskuvassa junan ikkunastakin. Sodassa Voronež kärsi suuria menetyksiä hitleriläisten vallatessa sen 24.7.1942. Stalingradin taistelun jälkeen Punaarmeija valtasi kaupungin takaisin 25.1.1943. Saksalaismiehityksen aikana historiallisesti hyvin arvokkaasta kaupungista ehti 90 % tuhoutua.

Sotši vanha venäläinen kaupunki

Sotšiin saavuttuamme teimme kaupungissa kiertoajelun, jonka aikana paikallinen oppaamme kertoi seudun historiasta. Alueella tiedetään olleen jonkinlaista ihmisasutusta jo 400 000 vuotta sitten. Myöhemmin noin 2500 vuotta sitten (500 eaa.) siellä asuivat Mustanmeren alueelle siirtokuntiaan perustaneita kreikkalaisia. Vuosina 500 -1400 jaa. aluetta asuttivat vuorotellen Kaukasian eri kansallisuudet ja näiden jälkeen rannikkoa hallitsivat turkkilaiset ottomaanit. Venäjän ja Turkin sodan päätteeksi 1829 alue siirtyi Venäjän hallintaan.

Nykyisen Sotšin alueelle venäläiset perustivat Aleksandrijan linnoituksen 1838, joka 1874 nimettiin Dahovski Posad´iksi. Nykyisen nimensä Sotši sai 1896 paikallisen 40 km pituisen joen mukaan ja kaupunkioikeudet sille myönnettiin 1917. Lokakuun vallankumouksen jälkeen valkokenraalit joukkoineen pakenivat eteläisten alueiden kautta ulkomaille. Alueella käytiin Puna-armeijan ja valkoisten välillä taisteluja 1918–1919. Lopullisesti Puna-armeija sai alueen hallintaansa 1920.

Magnolia-puiden puistossa

Sotšin rautatieasema on Etelä-Venä- jän suurimpia. Sen suunnitteli arkkitehti Dushkin ja avajaisia vietettiin syyskuussa 1952. Rautatieasemaa ja matkustajasatamaa yhdistää toisiinsa palmujen ja muiden subtrooppisten puiden ja kasvien reunustama puistokatu. Kaupungissa on paljon puistoja ja runsaasti erilaisia istutuksia, subtrooppisia puita ja kasveja.

Tutustuimme myös V.A. Hludov´n 1898 perustamaan Riviera-puistoon. Sinne on sijoitettu runsaasti erilaisia ajanviete- ja kulttuurikohteita. Paikka on turistien suosima, mutta viihtyvät siellä myös kaupungin asukkaat. Sieltä löytyy mm. Magnolia-puisto, jonne monet Neuvostoliiton, muun maailman ja Venäjän merkkihenkilöt ovat käyneet istuttamassa oman merkityn Magnolia-puunsa. Näitä olivat mm. avaruuslentäjät, kirjailijat, tutkijat, urheilijat ja valtiomiehet.

Eukalyptuksia ja moskiittokaloja

Sotši on laaja kaupunki sen asutuksen peittäessä runsaat 100 km Mustanmeren rantaviivaa. Asutukselle kelvollisin alue on välittömästi rantaviivan tuntumassa. Asutusta jonkin verran levittäytyy myös lä- hellä rannikkoa kohoaville vuorille. Sotši on subtrooppista aluetta. Siellä on kesäisin kuuma, kostea ilmasto ja siksi alue oli aiemmin huonosti asumiseen sopivaa malariahyttysiä sikiävää suota. Sitten sinne ruvettiin istuttamaan suuret määrät runsaasti vettä haihduttavia Eukalyptuspuita. Pian soiden kuivuessa hyttyset alkoivat vähetä.

Samoihin aikoihin alueen vesiin levitettiin paljon malariahyttysten toukkia syöviä moskiittokaloja. Näin alueesta tuli vähitellen asumiskelpoinen tämän päivän ihmiselle. Sotšissa todettiin viimeinen malariatapaus 1956. Rautatie Sotšiin kulkee Donin Rostovista ensin Mustanmeren rannalla olevaan ja öljysatamastaan merkittävään Tuapsen kaupunkiin. Sieltä rautatie jatkaa Mustanmeren jyrkkää ja vaikeakulkuista rantaa pitkin Sotšiin. Täällä jos missä ymmärtää, miksi Hitlerin fasistijoukkojen ei onnistunut edetä Sotšiin asti.

Matsesta auttaa ihmisiä

Sotši on tunnettu ennen kaikkea alueen mineraali- ja kuumavesilähteitä hyödyntävistä kylpylöistään, joista ensimmäiset perustettiin jo 1902. Tunnetuin niistä on Matsesta (tulivesi). Se sai nimensä tarun mukaan Matsesta-tytöstä, joka halusi auttaa iäkkäitä vanhempiaan toipumaan sairauksistaan. Hän avasi tien parantavalle lähteelle, mutta menetti henkensä taistellessaan lähdettä vartioivaa henkeä vastaan. Sittemmin tämän lähteen vesi on auttanut miljoonia ihmisiä.

Tänne rakennettiin mm. Neuvostoliiton johtajille 1930-luvulla huvila, jossa Stalin kävi mielellään hoidattamassa yleiskuntoaan ja otti siellä myös valtiollisia vieraita vastaan. Vuoresta virtaava rikkivetypitoinen vesi sisältää monia mineraaleja. Vettä käytetään useiden sairauksien kuten astman, iho- ja nivelsairauksien, psoriasiksen ja sydän- ja verisuonisairauksien hoitoon.

Gorbatšov yksityisti osan kylpylälaitoksista

Kylpylät päätettiin 1930-luvulla perusteellisesti kunnostaa ja Matsesta avattiin 1940 uudessa loistossaan. Kylpylöitä omistivat neuvostoaikana ennen kaikkea ammattiliitot ja yhteiskunnalliset järjestöt. Näiden kautta jäsenistöllä oli mahdollisuus käyttää kylpylöiden palveluita joko kokonaan ilmaiseksi tai pientä maksua vastaan. Gorbatšovin perestroika muutti joitakin kylpylöitä osakeyhtiöiksi. Tosin edelleenkin mm. ammattiliittojen jäsenet saattoivat käyttää kylpylöiden palveluita edullisesti.

Ahun-vuorelta näkyy lumihuippuinen Kaukasus

Tutustuimme Sotšin nähtävyyksien ohessa myös mutkikkaan serpentiinitien päässä olevaan Ahun-vuoreen. Reitin varrella näkee, miten asutus levittäytyy rannikolta korkeammalle vuoristoon. Vuori kohoaa 663 m merenpinnasta. Sinne rakennettiin 1935 kivinen näköalatorni, josta voi ihastella Sotšin kaupunkia, Mustaamerta, Adleria, Abhasian suuntaan olevaa Pitsundan niemeä tai vaikkapa läntisen Kaukasuksen jylhää vuoristoa.

Ahun-vuorella on myös puroja ja vesiputouksia. Vuoristopurojen vesi oli useissa paikoissa maidon valkoista. Tämä johtuu siitä, että mineraalipitoinen vesi kumpuaa syvältä vuoren uumenista. Kun mineraalit joutuvat kosketukseen ilman kanssa ne saostuvat ja antavat vedelle valkoisen värin.

Sotšissa sijoitettiin alueen infraan

Sotšin talviurheilun keskukset sekä muut olympiakohteet ja olympiakylä sijaitsevat naapurivaltion Abhasian rajan tuntumassa Adlerin piirissä. Vuoden 2014 talviolympialaisten hiihto- ja laskettelulajit järjestettiin 40 km Adlerin kaupungista sisä- maan suuntaan vuoristossa Krasnaja Poljanassa.

Olympiakylään on rakennettu Sotšista ja Adlerista sujuva rautatie- ja maantieyhteys. Muut talviolympialaisten tapahtumapaikat sijaitsevat lähempänä Mustaamerta Adlerin urheilupuistossa. Täällä tullaan pitämään myös jalkapallon MM-kisat 2018.

Brandyjen, viinien ja hunajan Kaukasus

Sotši on erikoinen paikka maailmassa siinä mielessä, että 40 km matkalla voi subtrooppisista olosuhteista siirtyä talveen. Ensilumi näillä vuorilla saatiin tänä vuonna 4.9.2016. Omanlaisesta ilmastosta ja luonnosta johtuen täällä Kaukasuksella tuotetaan erinomaisia rypälelajikkeita brandyjen ja viinien valmistukseen sekä Venäjän tuhatvuotisen mehiläishoitoperinteen takia sadoittain erilaisia hunajatuotteita. Matkalla Sotšista Krasnaja Poljanaan saimme ihastella ja ostaakin mukaan näitä tuotteita. Erikoisuuksista mainittakoon mm. kastanja-, korianteri-, vuoriakaasia- ja vuorimansikkahunaja, joilla tiedetään olevan jopa samoja ominaisuuksia kuin Viagralla.

Olympiakylät eivät näivettyneet

Talviolympialaisten 2014 päätyttyä myös Suomen tiedotusvälineet huusivat, miten olympiakylästä tuli aavekaupunki. Toive näytti olevan, miten Venäjä ”saisi takkiinsa” olympialaisista. Näin ei käynyt. Venäläiset ovat myös innokkaita talviurheilun harrastajia ja Sotši on tänään hyvinkin kilpailukykyinen. Tähän saakka monet Venäjän ulkopuoliset alueet ovat kilpailleet venäläisistä alan harrastajista, mutta nyt Sotši on kääntä- nyt tulijasuunnat kotiinpäin.

Oppaamme kertoi myös tilastoja. Vuonna 2013 matkailijoita Sotšissa kävi runsas miljoona, seuraavana vuonna neljä miljoonaa ja 2015 viisi miljoonaa. Meidän Sotšissa vierailumme aikoihin turistien vierailuja oli kirjattu jo kuusi- ja puolimiljoonaa. Ennen tämän vuoden loppua odotetaan seitsemän miljoonan matkailijan rajan ylittyvän. Hyvä hiihto- ja laskettelukausi Sotšissa kestää 175 päivää eli marraskuun puolesta välistä toukokuun puoliväliin saakka. Tuleva uusivuosi oli jo loppuun myyty.

Gorki-Gorodista voi nousta jopa kesälläkin talveen

Krasnaja Poljanan olympiakylä sijaitsee 600 m merenpinnasta. Gondolihissillä nousu olympiakylästä (GorkiGorod) aina 2,3 km korkeuteen sujuu nopeasti. Nousuun käytetään kolmea hissiä. Huipulta on oiva panoraama-näköala vuoristoon ja alueen tapahtumakohteisiin. Krasnaja Poljana on enemmänkin kuin pelkkä olympiakeskus. Sitä kehitetään edelleen ja paikalle tulee satoja hotelleja ja aktiviteetteja omaava laaja Venäjän talviurheilukeskus.

Erikoisena historiallisena huomiona oli, että alueelle oli muuttanut Eestistä uudisasukkaita niinkin varhain kuin 1886. He perustivat ”Esto-Sadok” -kylän, jossa tänään sijaitsee yksi Krasnaja Poljanan rautatieasemista sekä lisäksi useita hotelleja ja muita ajanviete- ja urheilukeskuksia.

Maailmanluokan urheilu- ja kulttuurikeskus

Vuoristosta siirryimme Adleriin olympiapuistoon. Matkan aikana nautitulla lounaalla ehdimme tutustua kaukasialaiseen ruokakulttuuriin paikallisessa vuoristoravintolassa. Olympiapuiston 320 ha alueelle sijoittuvat talviurheilun hallilajit kuten curling, jääkiekko, jäätanssi, luistelu, taitoluistelu ym. sekä muista lajeista formularata, jalkapallostadion sekä turismia ja kylpyläasioita kehittävä ja tutkiva tieteisinstituutti.

Selvästi näkyy, että Sotšin alueeseen kuuluvasta Sotšin ja Adlerin kaupungeista sekä Krasnaja Poljanan talviurheilukeskuksesta kehitetään maailmanluokan urheilu- ja kulttuurikeskusta. Alueelle on jo luotu tätä varten toimiva infrastruktuuri. Pian seutu kilpailee niin hintatasoltaan kuin palveluiltaankin muiden vastaavien kohteiden kanssa missä päin maailmaa tahansa. Iltamme päättyi auringon laskun jälkeen olympiapuiston keskusaukeamalla Joutsen-monumentilla esitettävään tunnin mittaiseen klassisen musiikin, suihkulähteiden ja värivalojen yltä- kylläisen vesishow’n seuraamiseen. Kerta kaikkiaan onnistunut matka.

toimitti:
Heikki Männikkö

Kirjoituksen toisessa osassa tammikuun lopulla kerron naapurimaahan Abhaasiaan tekemästämme vierailusta.

Kuvatekstit:

Kuva 1. Rossos rautatieasema

Stalingradin taistelujen jälkeen talvella 1943 oli avattava Donin Rostovin ja Kaukasuksen taistelujen helpottamiseksi Voronežin – Kantemirovkan välinen rautatie. Silloin vaikeissa talviolosuhteissa vapautettiin Voronež ja siirrettiin taistelut Donin länsipuolelle. OstrogožkinRossosin operaatiossa saarrettiin suuret vihollisyhtymät ja vapautet- tiin Donilla m. Lisk, Rossos ja Kantemisovka. Fasistit työnnettiin kauas länteen. Junamme pysähtyi Rossos’n asemalla, jonne em. operaation 60-vuotis-tapahtuman kunniaksi oli sijoitettu kuvan muistomerkki.

Kuva 2. Isänmaallisen sodan muistomerkki

Sotšiin saakka fasistit eivät koskaan päässeet. Tämä isänmaalli- sen sodan muistomerkki Sotšissa kertoo siitä työstä, jota sairaanhoitohenkilökunta teki rintaman läheisyydessä haavoittuneiden auttamiseksi.

Kuva 3. Sotšin rautatieasema

Arkkitehti Dushkinin suunnittelema Sotšin rautatieasema on Etelä-Venäjän suurimpia. Se avattiin v. 1952.

Kuva 4. Puistokatu Ulitsa Vorovskava

Sotšin rautatieasemaa ja merisatamaa yhdistää subtrooppisten puiden ja kasvien reunustama puistokatu ”Ulitsa Vorovskava”.

Kuva 5. Kaksi pyhää lehmää

Nämä kaksi ”pyhää lehmää”, uusi kirkko ja uusi volkkari suoraan lännestä, kuvannevat hyvin sitä arvomaailmaa, jonka varassa Venäjää ja sen työkansaa nyt yritetään luotsata eteenpäin. Aika näyttää miten pitkään.

Kuva 6. Matsesta kylpylä

Matsesta – kylpylä on Venäjän ja Sotšin kuuluisimpia. Tämä kylpylä avattiin jo v. 1902 ja uudistettiin 30-luvulla ja avattiin uudelleen 1940.

Kuva 7. Krasnaja Poljanan keskustaa

Kuva Krasnaja Poljanan olympiakylän keskuksesta Gorki-Gorodista. Kuvasta luonnollisestikaan ei selviä alueen laajuus.

Kuva 8. Kaukasuksen huippuja

Kaukasus – vuoriston lumisia huippuja Krasnaja Poljanan näköalahuipulta 2,3 km korkeudelta katsottuna

0

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu