Molotov-Ribbentrop-sopimuksen taustaa (osa 5)

Kuva 1

Sota kypsyi kapitalistisen maailman sisällä

Molotov-Ribbentrop-sopimuksen tausta (osa 5)

Äsken tuli täyteen 80 vuotta Neuvostoliiton ja Hitler-Saksan 23.8.1939 solmiman hyökkäämättömyyssopimuksen eli ns. Molotov-Ribbentrop-sopimuksen allekirjoittamisesta.  Samoin 1.9.2019 tuli 80 vuotta toisen maailmansodan alkamisesta. Niissä kapitalistipiireissä, joiden tavoitteen30-luvulla oli ohjata Saksa ja Japani hyökkäämään Neuvostoliittoon ja jotka tämän vuoksi jarruttivat Hitlerin vastaisen yhteisrintaman muodostamista, sopimus herätti suurta raivoa.  Neuvostoliitto teki vuosina 1933-1939 suuren diplomaattisen työn luodakseen Hitler-Saksan vastaisen kollektiivisen liiton toisen maailmansodan ehkäisemiseksi.  Silloiset Englannin, Ranskan, USA:n sekä eräiden muiden maiden hallitukset olivat uskomattoman sokeita näkemään, mihin Hitler-Saksa suuntasi maailman kehitystä. Julkisessa propagandassa tapahtumaan liittyvät asiat on tänään käännetty päälaelleen.  Neuvostoliitto leimataan Hitlerin ohella sodan aloittajaksi.  Sota kypsyi kuitenkin kapitalistien tavoitteissa maailman uudelleenjakamiseksi, ottamalla samanaikaisesti hyökkäyksen kohteeksi ja välikappaleeksi Neuvostoliitto, jolla ei ollut mitään yhteistä sodan synnyttäneiden kapitalistivaltojen sisäisten ristiriitojen kanssa.  Tätä asiaa sekä sen merkitystä ymmärretään tänäänkin hyvin huonosti.  Siksi paneuduin tähän kysymykseen moniosaisessa artikkelisarjassani. Neljä ensimmäistä osaa julkaisin jo aiemmin täällä US-blogissa. Tässä osassa käsittelen länsivaltain toimintaa Hitlerin taustatukena Tšekkoslovakian kaappaamiseksi sekä niiden yrityksiä ohjata Hitlerin hyökkäys ensi vaiheessa Neuvostoliittoon.

Kriisi kärjistyi sodan partaalle syksyllä 1938

Ranskan lähettilään Philipps’n välityksellä Englanti ilmoitti 22.5.1938 Pariisiin, että ei auta Ranskaa, jos se v. 1935 sopimuksen mukaisesti puolustaa Tšekkoslovakiaa Hitleriä vastaan. Ranskan ulkoministeri Bonnet totesi, ettei Ranska aloita sotatoimia Tšekkoslovakian puolesta neuvottelematta Lontoon kanssa sekä painostaa Tšekkoslovakiaa sudeettikysymyksen ”rauhanomaiseksi ratkaisemiseksi” ja jos Tšekkoslovakia osoittaa ajattelemattomuutta, ilmoittaa Ranska olevansa vapaa velvoituksistaan.

Silloin USA:n Pariisin lähettiläs Bullit laittoi Rooseveltille sähkeen. Siinä hän pelotteli Rooseveltia, että mikäli Ranska joutuu sotaan Tšekkien puolesta, merkitsee se koko Länsi-Euroopan perikatoa ja johtaa Bolševismin voittoon Euroopassa. Bullit ehdotti ratkaisuksi Ranskan vapautumiseksi sitoumuksistaan Tšekkoslovakialle, että USA tekisi aloitteen neljän vallan konferenssista (Ranska, Englanti, Italia ja Saksa), johon voisi osallistua myös USA. USA:n hallitus ei halunnut ottaa harteilleen petosta Tšekkoslovakian luovuttamisesta fasisteille ja jättäytyi myöhemmin konferenssin ulkopuolelle.

Halifax ja Bullit pitivät välttämättömänä Ranskan vapauttamista Tšekkoslovakiaa koske­vista sitoumuksista. Myös Hitler esitti ajatuksen Tšekkoslovakian muuttamisesta suurvaltojen tunnustamaksi puolueettomaksi valtioksi. Halifaxin mukaan puo­lueettomuus mitätöisi sen Ranskan ja Neuvostoliiton kanssa tekemät sopimukset. Neuvostoliitto näki, että kasvavasta Saksan hyökkäysuhasta huolimatta länsivaltojen diplomatia keskittyi vain Hitlerin Keski-Eurooppaa koskevien hyökkäyssuunnitelmien sallimi­seen. Litvinovin tehtäväksi annettiin 23.8.1938 ilmoittaa, että Neuvostoliitto pitää kiinni Ranskan ja Tšekkoslovakian kanssa solmituista sopimuksista.

Neuvostoliitto osoitti linjansa teoilla

Huhtikuussa 1938 Japani keskitti joukkojaan Neuvostoliiton rajalle ja aloitti sotatoimet 29.7.1938 miehittämänsä Korean ja Neuvostoliiton rajalla Hasan-järven luona. Aiemmin Japani vaati edustajansa välityksellä Neuvostoliittoa vetämään rajavartijansa pois alueelta, jonka se ilmoitti kuuluvan miehittämäänsä Koreaan. Japanin tavoite oli katkaista Neuvostoliiton ja Kiinan välinen rautatieyhteys sekä tukea liittolaisensa Saksan toimia Itävallan ja Tšekkoslovakian suhteen. Elokuun alussa Neuvostoliiton vakinaiset asevoimat pakottivat Japanin perääntymään. Hasan-järven taisteluun keskittivät Japani ja Neuvostoliitto kumpikin n. 20000 sotilasta. Japanin tappio helpotti Kiinan Japanin miehitystä vastaan käymää taistelua. Jo tammikuussa 1938 Kiinan hallitus lähetti Neuvostoliittoon, Ranskaan ja Englantiin Sun Fo’n johdolla valtuuskunnan pyytääkseen apua Japanin miehityksen vastaisessa taistelussaan. Keskustelussa 19.5.1938 neuvostoviranomaisten kanssa Moskovassa totesi Sun Fo Ranskan ja Englannin asenteen Kiinan auttamiseksi olleen hyvin kielteinen. Uusi Neuvostoliiton ja Kiinan välinen sopimus sotilasavusta Kiinalle allekirjoitettiin 1.7.1938.

Tšekkien, Neuvostoliiton ja Ranskan sopimus este Saksan laajentumiselle

Tilanne Euroopassa kiristyi. Englantilaiset laittoivat Prahaan 3.8.1938 Lordi Runcimanin välittämään sudeettisaksalaisten natsien ja Tšekkoslovakian hallituksen välisiä neuvotteluja. Tšekkien painostus alkoi silloin voimistua. Neuvostohallitus selvitti 22.8.1938 Saksan lähettiläälle von Schu­lenburgille, ettei Saksaa huolestuta sudeettisaksalaisten asiat, vaan se haluaa vallata maan kokonaan”. Jos syttyy sota, tulee Neuvostoliitto, jolla on avunantosopimus Tšekkoslovakian kanssa, täyttämään sopimukseen sisältyvät velvoitteensa. Myös Ranskan asiainhoitaja ­Payart tiedusteli 1.9.1938 Neuvostoliiton toimenpiteitä Saksan mahdolliseen hyökkäykseen mainiten samalla, että Puola ja Romania kieltäytyvät antamasta neuvostojoukoille lupaa kulkea alueensa kautta. Payartille vastattiin virallisesti, että Neuvostoliitto täyttää sopimuksiin liittyvät velvoitteensa. Samalla toimitettiin Ranskalle ehdotus, jossa (1) kehotettiin Ranskaa viemään asia Kansainliittoon, (2) pyydettiin Ranskaa kutsumaan neuvonpitoon Tšekkoslovakian ja Neuvostoliiton armeijoiden edustajat tilanteen vaatimien tehtävien johdosta ja (3) pyydettiin Ranskaa kutsumaan Ranskan, Englannin ja Neuvostoliiton edustajat laatimaan Hitlerille kehotuksen olla ryhtymättä minkäänlaisiin sotaseikkailuihin. Nämä lausunnot saatettiin huolellisesti Ranskan hallituksen tietoon, koska Bonnet ja Halifax pyrkivät silloin peittämään kaikki tosiasiat ”villaisella”. Myös Moskovan Englannin lähettilään Ivan Maiskin kautta asia saatettiin Englannin hallituksen tietoon. Tässäkään vaikeassa tilanteessa Englannin ja Ranskan hallitukset eivät kommentoineet mitenkään Neuvostoliiton ehdotuksia.

Chamberlain ja Hitler ”neuvottelevat” Tšekkoslovakian neutraloimisesta

Chamberlain kehitteli suunnitelman matkustaa tapaamaan Hitleriä tavoitteenaan sopia kahdenkeskisissä keskusteluissa Saksan ja Englannin ristiriidat. Salaisissa suunnitelmissa Chmberlain valmistautui pitkälle meneviin myönnytyksiin. Englannin hallitsevat piirit olivat valmiita luovuttamaan sudeettia­lueen Saksalle. Ranskan hallitus katsoi 13.9.1938 neljän vallan konferenssin tarpeelliseksi. Englannin ja Ranskan hallituspiireissä konferenssin päämääränä pidettiin sudeettialueiden luovuttamista Saksalle sekä ”Venäjän karkottamista Euroopasta”. Tšekkoslovakian ja sudeettialueiden neuvottelut ajautuivat umpikujaan ja Englannin hallituspiireissä päätettiin 13.9.1938 toteuttaa Chamberlainin matka tapaamaan Hitleriä. Matkan tärkeimmäksi tavoitteeksi Englannin hallitus hyväksyi sudeettialueen liittämisen Saksaan Hitlerin tavoitteiden mukaisesti. Kyse ei ollut siitä, miten saadaan Hitler luopumaan hyökkäyssuunnitelmistaan vaan siitä, miten Tšekit saadaan luopumaan sudeettialueesta. Chamberlainin suunnitelma edellytti Tšekkoslovakian luopuvan linnoitetuista rajoistaan ja irtisanoutumista Neuvostoliiton ja Ranskan kanssa solmimistaan avunantosopimuksista.

Hitler lähipiirineen oli ymmärtänyt Chamberlainin ole­van kypsä pitkälle mene­viin myönnytyksiin. ”Herrat” tapasivat 15.9.1938 Berchtesgadenissa. Chamberlain yritti keskuste­lua toivomalla Englannin ja Saksan lähentymistä ja yrittäen vaihtaa mielipiteitä maiden politiikasta. Hitler ei halunnut ollenkaan pohtia tällaisia asioita, vaan johti keskustelun häntä kiinnostaviin konkreettisiin asioihin ja vaati suoraan sudeettia­lueen luovuttamista Saksalle uhaten moneen otteeseen maailmansodalla. Hän vaati Tšekkoslovakian sopimien avunantosopimusten mitätöimistä. Chamberlain saattoi vain myöntyä näihin vaatimuksiin, mutta ilmaisi, että hänen on ensin keskusteltava oman maansa ja Ranskan hallituksen kanssa.

Sotaan johtava petos saa muotonsa

Lontoossa pidettiin 18.9.1938 Englannin ja Ranskan pääministerien pikakokous. Siellä hyväksyttiin Hitlerin vaatimus Tšekkoslovakian jaos­ta. Nämä fasistien apurit jättivät Tšekkoslovakian hallitukselle ennen kuulumattoman ehdotuksen heidän maahansa kuuluvan sudeettialueen luovuttamisesta Hitlerin Saksalle. Paatuneimmat hallitsevien piirien edustajatkin kauhistuivat päätöstä. Ranskan Lontoon lähettiläs Corbin tunnusti USA:n lähetystön edustajille tämän olevan ”Ranskan hallituksen häpeällisin teko vuosiin”. Roosevelt sanoi, että esitys vaatii ”kaikkein hirveintä ja säälimättömintä uhrausta, mitä koskaan on yhdeltäkään valtiolta vaadittu”.

Tšekkoslovakian asiainhoitaja pyysi 20.9.1938 USA:n hallitukselta edes jonkinlaista Tšekkoslovakiaa puolustavaa lausuntoa. Pyyntö jätettiin huomiotta. Tšekkien hallitus kääntyi 19.9.1938 vielä Neuvostoliiton puoleen ja pyysi nopeasti vastausta seuraaviin kysymyksiin: (1) Antaako Neuvostoliitto sopimuksen mukaan Tšekkoslovakialle apua, jos näin tekee myös Ranska ja (2) Aut­taako Neuvostoliitto  Tšekkoslovakiaa myös Kansainliitossa? Seuraavana päivänä neuvostohallitus vastasi myönteisesti kysymyksiin. Moskovan Prahan lähettiläs toimitti vastauksen maansa hallitukselle ja asia tiedotettiin myös Ranskan hallitukselle. Neuvostoliiton ulkoasiain kansankomissaari Litvinov puhui seuraavana päivänä 21.9.1938 Kansainliiton yleiskokouksessa ja tois­ti Ranskan hallitukselle 2.9.1938 ja Tšekkoslovakian hallitukselle 20.9.1938 tekemänsä esitykset. Litvinov kehotti Kansainliittoa puuttumaan selkkaukseen ja ryhtymään toimenpiteisiin Saksan agression pysäyttämiseksi. Kansainliitto ei ottanut asiaa edes käsittelyyn.

Tšekkoslovakiaa peloteltiin bolševismin uhalla

Englannin ja Ranskan lähettiläät ilmoittivat 21.9.1938 Tšekkien hallitukselle: ”Jos Tšekit yhtyvät venäläisiin, sota saattaa muuttua ristiretkeksi bolševikkeja vastaan. Silloin Englannin ja Ranskan hallitusten on hyvin vaikea pysytellä syrjässä”. Painostuksen tuloksena Tšekkien hallitus hyväksyi Englannin ja Ranskan esitykset. Vielä tämän jälkeenkin Tšekit tiedustelivat Neuvostoliiton asennetta muuttuneessa tilanteessa. Neuvostoliitto ilmoitti olevansa edelleenkin valmis noudattamaan maiden välisen sopimuksen ehtoja. Litvinov toisti tämän jälkeen 23.8.1938 Kansainliitossa Neuvostoliiton kannan pysyvän ennallaan.

Englannin hallitus halusi myös täsmentää Neuvostoliiton kannan. Litvinov keskusteli brittien hallitusedustajien kanssa 23.9.1938 Genevessä. Hän muistutti 17.3.1938 neuvostohallituksen esityksestä, jonka mukaan tulisi kutsua koolle Neuvostoliiton, Ranskan ja Britannian yhteinen konferenssi suunnittelemaan ja organisoimaan Saksan vastaisia toimia. Litvinov muistutti myös, että asia tulisi käsitellä Kansainliitossa. Näitä esityksiä ei tuo­tu Ranskan ja Englannin hallitus­ten pöydälle ja maiden hallituspii­reissä katsottiin esitysten merkitsevän bolševismin asemien vahvistamista kaikkialla maailmassa. Neuvostoliitto kuitenkin kannatti koko kriisin ajan kollektiivisen turvallisuu­den ajatusta eli Neuvostoliiton ja länsi­valtojen Saksan vastaisen liiton muodostamista.

Mikään ei horjuttanut Neuvostoliittoa

Myös Puola keskitti joukkojaan Tšekkoslovakian rajalle. Puolan Ranskan sotilasasiamies ilmoitti Ranskan yleisesikunnalle, että saksalaisten joukkojen tunkeutuessa sudeettialueelle, Puola miehittää Slovakian, joka jaetaan Puolan ja Unkarin kesken.   Silloin neuvostohallitus toimitti 23.9.1938 Puolan hallitukselle muistion, jossa todettiin Neuvostoliiton pitävän Puolan tunkeutumista Tšekkoslovakiaan agressiona ja irtisanovan Puolan kanssa solmimansa hyökkäämättömyyssopimuksen. Tämä lausunto toimitettiin välittömästi Puolan hallitukselle sekä Tšekkoslovakian Moskovan lähettiläälle Fierlingerille. Neuvostoliitto oli päättävästi Tšekkien puolella. Tilanne oli vaarallinen myös Neuvostoliitolle, sillä siinä vaiheessa Saksa ja Puola suunnittelivat vielä yhteistä sotaretkeä Neuvostoliittoa vastaan. Romania ilmoitti olevansa Puolan kanssa liitossa, jos Keski-Euroopassa syntyy aseellinen selkkaus. Japanin asenne muuttui yhä uhkaavammaksi. Göring ilmoitti Englannille 26.9.1938, että Saksan ja Neuvostoliiton välisen sodan syttyessä Japani hyökkää Neuvostoliittoon. Tokiosta Neuvostoliiton lähetystö ilmoitti Japanin lehdistön käyvän vihamielistä kampanjaa Neuvostoliittoa vastaan ja olevan täysin Hitle­rin kannalla.

Neuvostoliitto ei horjunut sitoumuksistaan, vaan valmistautui ajoissa mahdolliseen sotatoi­meen Tšekkoslovakian puolustamiseksi. Puna-armeijan pääsotaneuvosto muutti jo 26.6.1938 Valko-Venäjän ja Kiovan sotilaspiirit eri­koissotilaspiireiksi, joissa aloitettiin kuuden armeijaryhmän muodostaminen. Kriisin kärjistyttyä 21.9.1938 määrättiin Vinnitsan ryhmä taisteluvalmiiksi ja siirrettiin rajan läheisyyteen. Taisteluvalmiiksi saatettiin yksi PsAK, 30 jv-div, 10 RVD, kolme ErPsPr, 12 LentoPr ym. Tšekkoslovakiaan lähettämistä varten oli valmiina mm. 246 pommikonetta ja 302 hävittäjää. Nämä tiedot reaaliaikaisista neuvostojoukkojen keskittämi­sistä toimitettiin 25.9.1938 Ranskan yleisesikunnan päällikölle Game­lille. Tilanteen kiristyessä syyskuun viimeisinä päivinä taisteluvalmiutta lisättiin. Liikekannallepanoon lisät­tiin useita sotilaspiirejä ja asevoi­miin kutsuttiin n. 330 000 henkilöä.

Hitler piti länsimaita pilkkanaan

Hitler ja Chamberlain tapasivat uudelleen 22.9. Godesbergissä. Chamberlain kertoi saaneensa nyt Englannin, Ranskan ja Tšekkoslovakian hallituksilta suostumuksen sudeettia­lueen luovuttamiseksi Saksalle. Hitler kuitenkin vastasi pilkallisesti: ”Olen pahoillani, mutta se ei enää riitä”. Hitler esitti vaatimuksen, että alue on luovutettava heti 26.-28.9.1938. Samalla hän esitti, että eräitä Tšekkien alueita on luovutettava Puolalle ja Unkarille sekä uhkaili sodalla, ellei näitä vaatimuksia täytetä. Tästä Godesbergin neuvottelusta käytiin Englannin hallituksessa kolme pitkää istuntoa. Päätettiin lähettää Berchtesgadenin ja Godesbergin neuvotteluihin osallistunut Horace Wilson viemään Hitlerille viestiä. Siinä esitettiin kon­kreettisia toimia, miten sudeettialueen luovuttaminen Saksalle tapahtuisi, sekä pyydettiin painostamaan Tšekkoslovakiaa rauhanomaisin keinoin. Wilson ja mukana ollut Englannin Berliinin lähettiläs Nevile Henderson vakuuttivat Hitlerille Englannin hallituksen kykenevän painostamaan Tšekkoslovakian hallitusta siten, että sudeettialueen luovutus tapahtuisi ilman vähäisintäkään viivytystä. Wilsonin luettua Chamberlainin kirjeen Hitler totesi: ”Englantilaisten vetoomukset ei liikuta minua. Tuo vanha haiseva koira on nähtävästi tullut hulluksi, jos luulee voivansa vaikuttaa minuun tällä tavoin”.

Sotaa valmisteltiin Münchenin lehmäkaupoilla

Kriisin selvittämiseksi alettiin järjestellä kansainvälistä tapaamista. Bullit teki aloitteen Ranskan, Englannin, USA:n, Saksan,  Italian ja Puolan edustajien konferenssista. Hän piti oleellisena Puolan osallistumista ja sitä, että Neuvostoliitto suljettiin konferenssista pois. USA:n, Englannin ja Saksan edustajien yhteydenpidon tuloksena päätettiin järjestää 29.-30.9.1938 Münchenissä Englannin, Ranskan, Saksan ja Italian asiaa käsittelevä konferenssi. Tšekkoslovakiaa ja Neuvostoliittoa ei tapaamiseen kelpuutettu mukaan. Konferenssissa Hitlerin tavoitteet esitti muodollisesti Mussoliini. Englannin ja Ranskan pääministerit Chamberlain ja Daladier ylistivät kilvan näitä ehdotuksia. Hitler kerskui myöhemmin, että ”Münchenissä Tšekkoslovakia tuotiin hänelle tarjottimella sen ystävien toimesta”. Neuvottelusalin aulassa Tšekeille ilmoitettiin vain neuvottelujen tulokset, eli näytettiin Tšekkoslovakian kartta, johon oli punaisella musteella piirretty valtion uudet rajat. Paperin nähtyään Tšekkoslovakian edustajat totesivat: ”Se on pöyristyttävää! Tämä on säälimätöntä ja rikollisen tyhmää!”. Sopimuksen seurauksena Tšekkoslovakia menetti 20 prosenttia pinta-alastaan. Menetetyllä alueella sijaitsi yli puolet maan kivihiili- ja 80 % ruskohiili­varoista sekä 70 % sementti-, rauta- ja teräs­teollisuudesta sekä 70 % sähkön­tuotannosta ja puolet metsävaroista. Maa menetti lähes kaikki maanpuolustukseen rakennetut linnoitetut rajansa ja tuli näin puolustuskyvyttömäksi.

Ennen Münchenistä lähtöään Chamberlain halusi keskustella kahdestaan Hitlerin kanssa. Tähän Hitler suostui. Chamberlain toivoi, ettei Tšekkoslovakia hylkäisi nyt tehtyä päätöstä ja ilmaisi, ettei Hitlerin tarvitse enää pelätä, että Tšekkoslovakiaa tullaan käyttämään Venäjän agression sillanpäänä. Hän korosti, että Englanti ei tule ajamaan Saksan taloudellisen ja sotilaallisen saartamisen politiikkaa Kaakkois-Euroopassa.

Tavoite oli ohjata Saksa hyökkäämään itään

Münchenin sopimus muutti ratkaisevasti Euroopan tilanteen. Itävallan sekä Tšekkoslovakian osittainen kaappaaminen oli hitleriläisten ensimmäinen vaihe suunnitelmissa koko Euroopan valtaamiseen. Englannin ja Ranskan Versailles’n rauhan jälkeinen hegemonia mitätöitiin. Ribbentrop lausui Münchenin jälkeen, että Chamberlain allekirjoitti tänään brittiläisen imperiumin kuolemantuomion. Tälle länsivaltojen politiikalle, joka saavutti tähänastisen huippunsa Münchenissä, oli vain yksi selitys. Sen avulla haluttiin ohjata Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon, ja siksi Hitlerille annettiin vapaat kädet itäisen- ja kaakkoisen Euroopan suuntaan. Monen muun ohella tämän mainitsi mm. historioitsija Wheeler-Bennet: ”Münchenin kaudella Englannin hallitsevien piirien keskuudessa oli salainen haave ohjata Saksan hyökkäys itään, jolloin vastapuolet kuluttaisivat voimansa Venäjän aroilla.” Lähihistoria on osoittanut, miten paljon tällaisilla toiveilla oli katetta.

Toim. Heikki Männikkö

 

Lähdekirjallisuus:

Marsalkka Žukovin muistelmat: WSOY, Porvoo 1970
Grigori Deborin: 30 vuotta suuresta voitosta, Edistys 1975
Ivan Maiski: Kuka auttoi Hitleriä, Edistys Moskova-Petroskoi
Vilnis Sipols, Mihail Harlamov: Toisen maailmansodan aattona, Novosti (APN) Moskova
Pekka Visuri: Saksan kenraali Suomen päämajassa, Docendo Oy 2017
A.J.P.Taylor: Toisen maailmansodan synty, Kirjayhtymä 1962
Riitta Höglund: Toisen maailmansodan taustailmiöt
Sakari Lappi-Seppälä: Haudat Dnjeprin varrella

 

Kuvateksti 1

Euroopan markkinamiehet tulossa Münchenin lehmäkaupoille. Chamberlain 2. oikealla esiintyy tässä vastaanottajineen Münchenin lentokentällä.

Kuvateksti 2

Puna-armeijalaisia Khasan järven taisteluissa elokuussa 1938. Neuvostoliitto kykeni  puolustamaan rajojaan ja täyttämään kansainväliset velvoitteensa.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu